Ensimmäinen adventti Sinisellä rannikolla

Côte d'Azurin taivas todisti viikonloppuna, mistä Sininen rannikko on saanut nimensä. Välimeri ja taivas olivat todella sinisiä.

Asustimme sukulaisporukan kanssa tällaisissa puitteissa ja mikäs tuolla oli ollessa.

Syntymäpäiväsankari oli teetättänyt leipomossa sydämen muotoisia leipiä aamiaista varten ja kattanut pöydän kauniiksi kuten aina.

Illalla tarjottiin baarin puolella aperoksi Heidsieckia ja sen kanssa Allumiehen avustuksella tehtyä finger foodia, jossa leikattiin voitaikinasta neliö, jonka päälle laitettiin ohut viipale vuohenjuustoa ja ohut viipale omenaa ja taikina taitettiin kahdelta suunnalta yhteen, kaksi nurkkaa jätettiin auki ja paistettiin reilu vartti uunissa. Niin herkullista ja helppo tehdä.

Hienointa oli, että rollaattorin kanssa kävelevä mummukin oli jaksanut lähteä matkaan Saksasta asti ja last but not least, että serkku M (kuvassa oikealla peruukki päässä) jaksoi kahden raskaan kemoterapian välissä tehdä tuon reissun.

Paluumatkalla lentokoneessa olisi riittänyt valokuvaamista, jos olisi ollut kamera käsillä. Näkymät Välimerelle ja Nizzan kaupunkiin ja sininen pilvetön taivas ja lumipeitteiset vuoren huiput, uskomaton maisema. Sitten myöhemmin tuli turbulensseja niin, että eräs matkustaja sai yökittyä yhden koneen vessoista käyttökelvottomaksi ja toisen vessan edessä kaatui lentoemojen juomavaunu laseineen ja juomineen.

Nyt sitten katsellaan täällä kotona tuota harmaata taivasta ja toivotellaan blogiystäville hauskaa viikon alkua.