On niin helppoa pysähtyä tuon kuvan edessä ja tuntea todella huonoa omaatuntoa. Mutta käsi sydämellä, mitä teemme? Jatkamme kai ostamisen oravanpyörässä ja voidaksemme paremmin, yritämme muistaa hiukan myös näitä hätää kärsiviä. Tai puhunko nyt vain itsestäni. Voi kun tuon kuvan sanoma ei olisi totta!
Niin, en nyt kyllä tarkoittanut lahjoja, vaan yleisemmin. Ei mekään keskenämme niitä enää osteta. Jaa, tänään sain kyllä etukäteen kauan toivomani lahjan, sisätikkaat, että pääsen vaihtamaan lampun tuonne korkealle harjakattoon.
Mikä surullinen kontrasti....Viime viikolla näin miten sansbarilaiset pikkulapset iloitsivat lastenvaunujen työntämisestä.Luulen,etteivät olleet sellaista koskaan ennen nähneet...voi sitä iloa!
Sinähän näetkin niiden lasten iloja vapaaehtoistyössäsi. Mutta ei ne varmaan siellä käytäkään lastenvaunuja, eihän sellaisia näy lainkaan Vietnamissa tai Intiassakaan.
Valitettavasti usein on niin, että rahat, jotka on tarkoitettu noille hätää kärsiville, vie joku välikäsi ja ostaa niillä itselleen esim. maasturin eikä apu mene perille.
Meillä on ollut hyviä kokemuksia, mm. benediktiiniluostarille lahjoittamamme raha meni kokonaan Tansanian projektiin, sen tiedämme tuttavanunnalta ja hän ei tiennyt, mitä lahjoitimme ja kiitti juuri siitä summasta. Toivon, että Terre des hommes ei myöskään väärinkäytä rahojamme, sitä me eniten tuemme. Unicefillekin annoin ennen, mutta siellä oli jotain väärinkäytöstä ja nyt boikottoin.
Suomessa viime vuonna oli kirkon lähetysavun rahoista, en nyt muista, mikä instanssi se oli, tosiaan ostettu maasturi sun muuta paikallisten toimesta ja haluttu lisää rahaa. Paras apu on mielestäni esim. sellainen mistä Yaelian kertoo tai että apu viedään suoraan paikan päälle nach dem Motto wie in Vietnam mit dem Angel. Uskon kyllä, että Ordensbrüder und -Schwestern paikan päällä pysyvät ohjaamaan lahjoitukset sopiviin kohteisiin. Täältä pohjoisesta se on kyllä vaikeampaa. Myös Tansaniassa kansainvälisessä lintulaskennassa joku vuosi sitten saimme todeta, että meiltä kaikesta yritettiin veloittaa ylihintaa, mutta raha ei näyttänyt menevän niille, joille se olisi kuulunut.
Oh hoh! Me tosiaan lähetettiin se raha Baijerissa olevaan "Mutterhausiin" ja kirjoitettiin viitteeksi sen tansanialaisen koulun nimi ja koko summa meni perille.
Suomessa on tänä jouluna - kai ennenkin - on joissakin paikoissa voinut ostaa "korvamerkityn" joululahjan (ikä, sukupuoli) esimerkiksi huostaanotetuille lapsille. Tämän lahjan luulisi menevän suoraan lahjansaajalle! Muitakin vastaavanlaisia kampanjoita on.
Kerran kun rupeaa haluamaan kaikkea, haluamiselle ei loppua tulekaan.
AntwortenLöschenPysäyttävä kuva.
niin on
LöschenTuo, mitä Hippu on kirjoittanut, on niin totta; - eikä se kaiken haluaminen koske pelkästään materiaa tässä meidän elämyshakuisessa ajassamme.
AntwortenLöschennimenomaan
LöschenOn niin helppoa pysähtyä tuon kuvan edessä ja tuntea todella huonoa omaatuntoa. Mutta käsi sydämellä, mitä teemme? Jatkamme kai ostamisen oravanpyörässä ja voidaksemme paremmin, yritämme muistaa hiukan myös näitä hätää kärsiviä. Tai puhunko nyt vain itsestäni.
AntwortenLöschenVoi kun tuon kuvan sanoma ei olisi totta!
Me ei kyllä juuri enää osteta lahjoja vaan annetaan se raha ja enemmänkin hyväntekeväisyyteen, nimenomaan lasten hyväksi.
LöschenNiin, en nyt kyllä tarkoittanut lahjoja, vaan yleisemmin.
LöschenEi mekään keskenämme niitä enää osteta. Jaa, tänään sain kyllä etukäteen kauan toivomani lahjan, sisätikkaat, että pääsen vaihtamaan lampun tuonne korkealle harjakattoon.
"Turhuuden turhuus kaikki on, niin turhaa touhu tää, me kylmin käymme sydämin..."
AntwortenLöschenEnpäs muistanutkaan enää tuota säettä.
LöschenMikä surullinen kontrasti....Viime viikolla näin miten sansbarilaiset pikkulapset iloitsivat lastenvaunujen työntämisestä.Luulen,etteivät olleet sellaista koskaan ennen nähneet...voi sitä iloa!
AntwortenLöschenSinähän näetkin niiden lasten iloja vapaaehtoistyössäsi. Mutta ei ne varmaan siellä käytäkään lastenvaunuja, eihän sellaisia näy lainkaan Vietnamissa tai Intiassakaan.
LöschenValitettavasti usein on niin, että rahat, jotka on tarkoitettu noille hätää kärsiville, vie joku välikäsi ja ostaa niillä itselleen esim. maasturin eikä apu mene perille.
AntwortenLöschenMaikki
Meillä on ollut hyviä kokemuksia, mm. benediktiiniluostarille lahjoittamamme raha meni kokonaan Tansanian projektiin, sen tiedämme tuttavanunnalta ja hän ei tiennyt, mitä lahjoitimme ja kiitti juuri siitä summasta. Toivon, että Terre des hommes ei myöskään väärinkäytä rahojamme, sitä me eniten tuemme. Unicefillekin annoin ennen, mutta siellä oli jotain väärinkäytöstä ja nyt boikottoin.
LöschenSuomessa viime vuonna oli kirkon lähetysavun rahoista, en nyt muista, mikä instanssi se oli, tosiaan ostettu maasturi sun muuta paikallisten toimesta ja haluttu lisää rahaa. Paras apu on mielestäni esim. sellainen mistä Yaelian kertoo tai että apu viedään suoraan paikan päälle nach dem Motto wie in Vietnam mit dem Angel. Uskon kyllä, että Ordensbrüder und -Schwestern paikan päällä pysyvät ohjaamaan lahjoitukset sopiviin kohteisiin. Täältä pohjoisesta se on kyllä vaikeampaa. Myös Tansaniassa kansainvälisessä lintulaskennassa joku vuosi sitten saimme todeta, että meiltä kaikesta yritettiin veloittaa ylihintaa, mutta raha ei näyttänyt menevän niille, joille se olisi kuulunut.
LöschenMaikki
Oh hoh! Me tosiaan lähetettiin se raha Baijerissa olevaan "Mutterhausiin" ja kirjoitettiin viitteeksi sen tansanialaisen koulun nimi ja koko summa meni perille.
LöschenSuomessa on tänä jouluna - kai ennenkin - on joissakin paikoissa voinut ostaa "korvamerkityn" joululahjan (ikä, sukupuoli) esimerkiksi huostaanotetuille lapsille. Tämän lahjan luulisi menevän suoraan lahjansaajalle! Muitakin vastaavanlaisia kampanjoita on.
AntwortenLöschen