Pyöräilyt takana

Pyörämatkamme onnistui hyvin, ei mitään mokia eikä edes ilmaa tarvinnut pumpata kertaakaan pyörien kumeihin. Sää ei ollut onneksi niin hyvä kuin se olisi ollut täällä kotona, jossa lämpötilat olivat hiponeneet taas +33-35C, meille riitti itäisen Saksan kymmenisen astetta vähemmän oikein hyvin. Siitä yhdestä ainoasta sadepäivästä olisimme kyllä mielellämme luopuneet tai ainakin siitä aivan kamalasta vastatuulesta, mutta olihan se itsekullekin meistä hieno saavutus polkea yli 50km sateessa ja tuulessa.
Matkalla Görlitziin, jossa astuimme pyörän selkään, poikkesimme yhdeksi yöksi iki-ihanaan Weimariin nauttimaan historiallisesta ilmasta. Siellähän on asunut tai opiskellut moni kuuluisuus, mm. Goethe, Schiller, Liszt, Liebermann, Rodin, Klee ja last but not least myös kummipoikani, joka on opiskellut Weimarin Bauhaus-yliopistossa.

Tässä Goethe ja Schiller poseeraavat Weimarin teatterin edessä, jossa kävin joskus opiskeluaikana ollessani kielikurssilla Erfurtissa. Tyttökaverini oli saanut selville, että  DDR:n kulttuuritoimisto Helsingissä jakoi ulkomaalaisille opiskelijoille stipendejä ja lähdimme yhdessä sinne kesällä parin viikon kielikurssille, jossa opetus oli muuten niin hyvää, että sellaista en ole missään muualla kokenut. Suomen nykyinen koulusysteemihän perustuu DDR:n vanhaan systeemiin. Länsisaksalaisillehan se ei ole kelvannut ja täällä jatketaan vain ihmettelyä, että miten se Suomi menestyy niin hyvin PISA-tutkimuksissa.

Weimar oli jo DDR:n aikaan muihin kaupunkeihin verrattuna hyvässä kunnossa. Yhden ränsistyneen takapihan näin tällä kertaa ja kun sanoin mukana oleville ystävillemme, että tuo on vielä sitä, mitä oli ennen DDR, ohikulkeva nainen kuuli sen ja sanoi, että se ränsistynyt rakennus kuuluu jollekinWessille. Wessi on nimitys länsisaksalaisesta, itäsaksalainen on Ossi.

Bauhaus-yliopisto on erikoistunut luoviin ja teknisiin alueisiin, sen pihassa oli tämä iso tuoli.

Talojen seinillä näkyy silloin tällöin suurten ajattelijoiden lauseita. Hotellimme seinällä oli Goethen sitaatti matkustamisesta, mutta jostain syystä kännykkäni ei millään suostu luovuttamaan sitä kuvaa pois. Tämän toisen talon seinällä oli Jules Renardia: Jos tunnet elämän, anna minulle sen osoite.

Weimar-päivän kruunasi illalla loistava ateria Ravintola Anastasiassa, se oli ystäviemme synttärilahja Allumiehelle ja minä onnellinen pääsin taas siivellä mukaan.