Hiekkaa ja vettä

Ne kaksi olivat niitä Omanin matkan kohokohtia.  Hiekkaa nähtiin silminkantamattomiin ja liikuimme kolme päivää bussin asemasta (onneksi ilmastoiduilla) maastoautoilla ja kerran ajettiin sitten oikein hiekkadyyneillä.  Me olimme kivan sveitsiläispariskunnan kanssa samassa autossa ja meillä oli - kuten muillakin - omanilainen autokuski. Meidän kuskimme ei puhunut kovin hyvin englantia, mutta sen verran saimme selville, että hän oli ollut Berliinin Charitessa, joten tuskin hän ihan köyhimpiin omaneihin kuului. Meitä ärsytti tässä vaiheessa vähän saksalainen oppaamme, joka yritti puhua meidät ympäri, että antaisimme jokainen kuskille 25 euroa tippiä, vaikka hän sai a) palkan ajamisesta ja b) saksalaiselta matkanjärjestäjältä reilusti tippiä. Tuo ajelu kun oli meidän mielestä kuskille enemmän huvia kuin työtä. Mieluummin annoin sen rahan hotellin pakistanilaiselle siivoojalle tai tarjoilijalle, jotka saavat huonoa palkkaa ja lähettävät siitä osan perheelleen kotimaahan.

Oli se kyllä sellainen wow-hetki nähdä tuo hiekka ja sininen taivas ja tajuta, että siellä hiekan päällä voi ajaa autolla eikä juutu kiinni, mutta kyllähän se vesi on meikäläiselle kuitenkin hiekkaa miellyttävämpää.
Jossain matkaoppaassa oli kuva tästä sillasta ja sen alla olevassa vedessä ui ihmisiä.

Tuolla terassilla me pidimme siestaa varjossa, ei ollut valittamista maisemissa.

Koska matkan varrelta ei aina löytynyt ruokapaikkoja, teimme lounasaikaan usein piknikin. Piknikpaikaksi löytyi aina joku wadi eli joenuoma, joka rankkojen sateiden aikana saattaa täyttyä vedellä. Tässä sveitsiläispariskuntamme (v+o) nauttimassa luonnosta, oikealla istuva Brigitte oli muuten ollut  koululaisena muutaman viikon suomalaisessa perheessä ja fanitti kovasti Suomea.

Piknikillä oli aina tarjolla lättytyylistä arabialaista leipää, juustoja, kurkkua, oliiveja, banaaneja ja keksejä.

Tämä taisi olla kaikkein idyllisin keidas.

 Omanimiehet hyppivät iloisena wadin läpi.

Tässäkin kohtaa meillä oli pikniktauko ja kun ruokaa jäi hirveän paljon, oppaamme kysyi paikalla lähes raakoja mangoja myyvältä omanilaisreppanalta, saisimmeko antaa hänelle loput ja kyllä miehen silmät alkoivat loistaa, kun sai valtavan annoksen hyvää vuohenjuustoa, oliiveja, leipää, hedelmiä, kertakäyttölautasia ja -mukeja, talouspaperia, foliota, Pepsi Colaa jne. Taisi saada enemmän tavaraa kuin koskaan pystyisi päivän tuloillaan tienaamaan.