Mittwoch, 8. Januar 2014

Jöröjukka


Sain lapsena äitini Kerttu-ystävältä lahjaksi Jöröjukka-nimisen kirjan. Kertun tytär oli hyvin kiltti  ja minä taisin olla joskus vähän itsepäinen tottelematon ja sain tämän oppikirjasen varmaankin kasvatusmielessä. Alkuperäinen saksalainen teos on nimeltään Struwwelpeter ja se on peräisin vuodelta 1845, mutta edelleenkin sen hahmoja siteerataan. Yksi niistä on esimerkiksi Zappelphilip, jonka nykyinen diagnoosi olisi ADHD ja joka on päässyt saksalaiseen postimerkkiinkin monen muun kirjan hahmon tavoin.


Tällä hetkellä ajankohtaisin hahmo taitaa olla Hanns-guck-in- Luft eli poika, joka ei kulkiessaan katsonut eteensä vaan tuijotteli taivaalle ja kompasteli. Harmi, että en muista, miten hänen nimensä oli käännetty suomeksi, joku Hannu se varmaan oli.


Näitä hannujahan löytyy nyt vaikka millä mitalla, kädessään heillä on älypuhelin. Scientific American-lehden mukaan älypuhelimen aiheuttamat onnettomuudet lisääntyvät kovasti. Nykyajan hannuja varten on onneksi kehitetty Crash Alert App eli nyt voi sitten kävellessä ihan rauhassa tekstailla viestejä älypuhelimella eikä ole vaaraa törmätä toisiin ihmisiin tai pylvääseen. Hanns-guck-in-die-Luft tosin putosi veteen, mutta ehkä siihenkin on keksitty jo app.

34 Kommentare:

  1. No en nyt usko, että sait Jöröjukan kasvatusmielessä, sillä kirjahan kuului kaikkien lasten kirjahyllyyn ja sitä oli niin hauska lukea. Oma kirjani on kadonnut, mutta lapsille ostin sitten uuden aikoinaan. Juuri viikonloppuna meillä oli tuollaisia älypuhelimella ja muilla räplääviä pikkuisia, jopa se kaikkein pienin on aivan innoissaan päästessään nykytekniikkaan käsiksi (vain täällä meillä). Taidankin lukea heille seuraavalla kerralla Hannusta ja muista – ja ihan kasvatusmielessä-))

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ai sullakin oli se. Muistelin, että ei meidän leikkipiireissä sitä tainnut kenelläkään muulla olla. Jos löydät sen, niin katsopa sen Hannun nimi suomeksi vai onko sulla se ruotsiksi.

      Löschen
    2. Kekkapää Mikko
      Kun Mikko kouluun meni näin.
      Hän aina katsoi ylöspäin......

      Löschen
    3. Mullakin oli lapsena tuo kirja ja muistaakseni siinä seikkaili Hannu Ilmaan-katsoja. Mutta kirjasta on monta käännöstä ja tuo Kekkapää Mikkokin tuntuu tutulta. Googlaamalla löytyi vielä Tauno taivaaseentuijottajakin.
      Lähempää tuttavuutta Jörö-Jukan ja kumppanien kanssa tein joitain vuosia sitten Frankfurtissa Struwwelpeter-museossa.

      Löschen
    4. Löysin mielenkiintoisen progradun Jöröjukasta.
      https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/22349/URN_NBN_fi_jyu-200910214265.pdf
      Clarissa kun täytti eilen taas vuosia ja on niin kamalan vanha, niin hän tuntee tietenkin sen vanhemman käännöksen. :-)
      Mikko tuntuu minusta vähän hassulta vaihtoehdolta, Hannu sopisi mielestäni paremmin. Nimiä ei kyllä olekaan aina helppo kääntää. Itsestäni tuntuu Ruotsin kuninkaan suomalainen nimi Kaarle Kustaa edelleenkin omituiselta, tulee mieleen sellainen lastenloru Kalle Kustaa Korkki...... en nyt kehtaa kirjoittaa tarkempaa tekstiä, mitä hän sorkki.
      Vaahteramäen Eemeli on saksaksi Michel ja sen kanssa oli alussa vaikeuksia, kun en tajunnut, että tarkoittivat täällä Eemeliä. Syy Micheliin on siinä, että kaikki täällä yhdistävät Emil-nimen Erich Kästnerin Emil und die Detektive-kirjaan ja eikä löytynyt paikkaa toiselle Emilille. Astrid Lindgreniltä saatiin lupa muutta Emil Micheliksi.

      Löschen
    5. Onneksi tuo Jöröjukka on jo menneen talven lumia. Sehän lasketaan nyt kai jo ihan kiellettyihin, sillä ellei niitä kynsiä antanut leikata niin sitten...muistat kyllä;)

      Löschen
    6. Älä nyt Allu, olenhan minä nuorempi kuin sinä, melkein kuukauden sentään! Tuo Kekkapää Mikko on melko uudesta käännöksestä, siitä jonka hankin 1980-luvulla omia lapsia hauskuuttamaan.

      Löschen
    7. Leena, eipä taida saksalaisetkasn lapset nykyaikana sitä lukea.
      Clarissa, tuosta progradusta luin, että Mikko olisi se vanhempi käännös. Ja muistin väärin sun syntymäsi vuosituhannen, sorry.

      Löschen
    8. Nämä meidän pikkupojat eivät ole nähneet tuota kirjaa, raportoin sitten, miten reagoivat. Hehän ovat jo 4 ja 6, joten uskoisin että naurua riittää, sen verran perusturvallisia ovat hekin.
      Voi voi, koeta nyt pitää nuo vuosiluvut oikeassa järjestyksessä, tuotako se ikä teettää;-(

      Löschen
    9. Sitä se ikä tuottaa, ei muista enää omaakaan ikää.

      Löschen
  2. Jostain syystä mulla ei ole ollut tätä klassikkoa! 😇

    AntwortenLöschen
  3. Vanhat tai nuoret käännökset....Kekkapäämikon muistan minäkin, luulen että siitä oli jossain koulukirjassa. Jöröjukan kyllä tunsin, mutten koskaan pitänyt siitä. Meillä on kyllä sellainen pieni vanha kirjanen Struwelpeterista, mutten koskaan lukenut sitä tyttärelleni. En tiedä mitstä antipatiat Jukkaa kohtaan tulivat, ei vaan miellyttänyt.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ei se Jukka kovin mukavan näköinen ole, kyllä minäkin häntä vähän vierastin.

      Löschen
  4. Meilläkin oli Jöröjukka-kirja ja vähän jopa pelkäsin sitä.Ja sitten oli ne kahdet veljekset,Max ja Moritz

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Muistan kun luin kummipojalle Max ja Moritz ja kohdassa, jossa mylläri pani pojat säkkiin ja jauhoi heidät hanhien ruoaksi, poika kauhistui. Muistan vieläkin sen tekstin rickeracke,rIckeracke mahlt die Mühle mit Geknacke.

      Löschen
  5. Ei ole minullakaan Jöröjukkaa. Enkä muista muutenkaan satukirjoja, vaikka satuja muistan kuulleenekin...isä osas varmaan kaikki ulkoa! RJ:llä on paksu kirja suomalaisia kansansatuja. Selailin sitä kerran, mutta minuakin alkoi pelotta niitä lukiessa. Niimpä hänen poikiensa lapsille ei sieltä mitään luettu. Tosin vanhin (12v) saattais kohta olla kiinnostunut, kun on lukenut jo kaikki Harry Potterit ja on aina nenä kiinni kirjassa.

    Maikki

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Monet saduthan onkin kirjoitettu aikuisia varten. Grimmin veljekset sitten modifioivat niitä tekstejä lapsille sopivaksi ja jättivät mm. kertomatta, että Rapunzel oli poikakaverinsa kanssa tornissa.
      (Piti katsoa netistä, mikä Rapunzel on suomeksi -> Tähkäpää)

      Löschen
    2. Mutta nuo suomalaiset kansanasdut on aika karmeita.
      Suomen Kansan Suuri Satukirja....WSOY

      Löschen
    3. Suomalaiset on sitten varmaan julmia, puukkojunkkareita sun muita. :-)

      Löschen
  6. Olenkohan nyt jotakin eri sukupolvea, tai ainakin vuosimallia, kun minulle tulee vain mieleen Jöröjukka Rock...

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Niin tuli minullekkin mieleen.....pikkuoravat!

      Maikki

      Löschen
    2. Mine, sä olet niin nuori!

      Löschen
  7. joo, jöröjukkaa olen sattunut näkemään siellä sun täällä viime aikoina, vaikka Ruattis ei hän niin tunnettu

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. psykiatri Heinrich Hoffmannin lapsena ei varmaan kiva olla ollut

      Löschen
    2. lapsenlapseni kanssa luin ihan uutta Hänsel und Gretel (Hannu ja Kerttu), kun lapset piti laittaa uuniin, sanoi 4-vuotias tyttö että satuahan se vaan...

      Löschen
    3. Eipä varmaan ollut lapsilla helppoa Hoffmanneilla, mutta tuskin monessa muussakaan perheessä 1840-luvulla. Aika fiksu tyttö teillä, kun jo nelivuotiaana ymmärtää. Eilen juuri yksi tuttu kertoi, että 7v tyttö ei ollut halukas lähtemään täällä lähellä olevaan Märchenwaldiin, kun kuuli, että siellä on noidan mökki ja noita.

      Löschen
  8. Jöröjukka oli lapsena lempikirjani (olin lapsi 70-luvulla), aina uudelleen ja uudelleen halusin kuulla ne kammottavat tarinat pojasta (mikä hänen nimensä nyt olikaan), joka ei osaa lopettaa imemästä peukaloaan ja jonka molemmat peukalot ovesta sisään ryntäävä kraatari leikkaa pois ja tulitikuilla leikkivästä tytöstä, joka palaa poroksi. Mikähän kirjassa oikein kiehtoi. Osasin ulkoakin niitä tarinoita. Sittemmin aikuisena ostin kirjasen myös itselleni, mutta suomennos oli eri kuin siinä lapsena luetussa. Omille lapsille en moista koskaan lukenut :)

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Konrad on saksalaisessa kirjassa se peukalonimijä, mutta itse en muista yhtään mitään hänestä siitä lapsuuteni kirjasta. Jännä, että se sinua kiehtoi niin.

      Löschen
    2. Olin lapsena peukalonimijä. Arvatkaa sainko kuulla isommilta sisaruksilta: "Muista, etten lasten anna peukaloa suuhun panna. Jos sen teet, niin toden totta olet pian peukalotta! Tulee kraatari, ne leikkaa jotta saksenkannat keikkaa..." Silti tykkäsin kirjasta silloin ja luin sitä omille pojillenikin uudestaan ja uudestaan.

      Löschen
    3. On lapsillakin stressiä, minä pelkäsin, että vatsaan kasvaa omenapuu, kun nielasin omenan siemenen.

      Löschen
  9. Mullakin on ollut tama lapsena! Vaan ei ole enaa. Aiti myi melkein kaikki kirjat ja lelut kun jouduttiin muuttamaan isommasta pienempaan joskus silloin. Kuvat muistan kylla. Mutten oikein muuta kuin tuon kynsienkasvattamisen...... Pitaisikin hankkia seuraavalla Suomen reissulla tytoille kirja!

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Mun lelut ja kirjat siirtyivät veljen tyttärelle, ehkä kirjani löytyisi sieltä, varmaan kesämökin vintiltä.

      Löschen