Carpe diem

Carpe diem on ystäväni Ginan motto ja hän  haluaa nauttia jokaisesta loppuelämänsä päivästä ja päätti pitää hulppeat syntymäpäiväkekkerit Pfalzin maakunnassa kivassa hotellissa, jossa olemme olleet ennenkin. Sinne kutsuttiin lähimmäiset ja sekä meidät kaksi. Gina tuli miehensä kanssa meille autolla ja luovutimme hänelle lahjaksi ostamamme huovan, oli niin kamalan vaikea keksiä lahjaa ja toivon, että hän pitää siitä ja ennen kaikkea ehtii vielä pitkään nauttimaan siitä. Jatkoimme sitten meidän autollamme matkaa moottoritielle. Pohjoisessa oli myrskyvaroitus ja meilläkin tuuli kovasti ja se tuuli sitten matkalla vain lisääntyi ja ykskaks liikenne pysähtyi ja seisoimme lähes kaksi tuntia ruuhkassa. Moottoritiellä oli myrsky kaatanut parillakin sillalla rekkoja ja koko liikenne oli jumissa. Pääsimme sitten etanan vauhdilla vähän eteenpäin ja näimme matkalla mm. henkilöauton, joka oli jäänyt kahden rekan väliin puristuksiin, karmea näky. Se onnettomuus ei ollut syynä ruukaan, mutta ruuhkassa ajaessa stop and go menettää helposti keskittymisen  ja sitten voi käydä kehnosti. Onneksi me pääsimme seuraavasssa ulosajossa pois moottoritieltä ja jatkoimme matkaa pienempiä teitä ja pääsimme kuin pääsimmekin perille.

Launtaina muu poppoo lähti läheisen Speyerin tekniseen museoon ja me lähdimme Allumiehen kanssa Ranskan puolelle Strasbourgiin ostoksille. Strasbourgissa oli myös tuulista, mutta +16C lämmintä,

Petit Francessa aasialaistytöt ottivat selfien, nykyäänhän kaikilla täytyy olla teleskooppivarsi kännyä varten.

Tuomiokirkossa oli sisällä kylmempi kuin ilma ulkona. Torni oli suljettu, ilmeisesti kovan tuulen takia, mutta eipä meillä ollut tarkoituskaan kiivetä ylös.

Illalla oli sitten Ginan mahtava synttäri-illallinen, pelkkää herkkua konsanaan. En edes muista, mitä kaikkea tässä oli kurkunkutittajana, lohta, sylttyä ainakin ja jotain aasialaista ja alhaalla oikealla Pfalzin erikoisuutta, ns. Saumagen, joka oli mm. entisen liittokansleri Helmut Kohlin lempiruokaa. Saumagen tehdään tyttöpossun mahasta, mutta en itsekään tarkkaan tiedä, mitä kaikkea siihen laitetaan. Tästä linkistä löytyy selitystä kohdasta Saumagen, jos jotain kiinnostaa.

Eturuokana oli mm. kauris-ja ankkapasteijaa, sellerisalaattia,  kvitteniä eri muodossa ja hanhenmaksasta tehtyä Crème brûléeta.

Sen jälkeen oli pieni kupillinen aivan ihanaa perunakeittoa, jossa oli rapeita leivänpalasia.

Pääruokana oli saksanhirveä ja metsäkaurista pähkinäkuorrutuksella.

Jälkiruokana mangoa, kärsimyshedelmää, tryffeliä ja suussasulavaa lämmintä suklaafondantia, nam.

Välillä oli videotuokio, hauskoja vanhoja valokuvia ja filmejä Ginan elämästä.

Kyllä me kaikki vaan ihmettelemme ja ihailemme Ginaa, joka säteilee tyytyväisyyttä ja nauttii hetkestä kamalasta sairaudestaan huolimatta. Välillä hän katosi vähäksi aikaa, oli varmaan huono olo, mutta palasi sitten aina iloisena takaisin ja väitti, että hänellä menee hyvin.
Illan nuorin vieras oli 10v ja hänellä oli ihan ikioma hotellihuone vanhempien huoneen vieressä. Poika tunsi hotellin ennestään ja päätti ensi töikseen lähteä uimaan, mutta kun huoneessa oleva kylpytakki oli aikuisen kokoa, hän soitti respaan ja pyysi heitä tuomaan pienemmän kylpytakin, niin ne nykynuoret.