Sairaan selfie

Voimat ei oikein meinaa riittää mihinkään, mutta selfien sain otetuksi. Herra Herpes lähettää terveisiä!

Kun toissayönä en saanut lainkaan nukuttua, pisin yskimättä oleva aika taisi olla vajaa minuutti ja vatsalihaksiin sattui jokainen yskiminen ihan hirveästi, soitin aamulla kotilääkärille ja hän pyysi tulemaan vastaanotolle. Otti neljä putkiloa verta ja lähetti minut läheisen radiologin vastaanotolle keuhkokuvaukseen. Radiologi oli vähän hämmillään, kun olin melkein pettynyt, että minulla ei ole keuhkokuumetta vaan keuhkot ovat täysin kunnossa. Pettymykseni syy oli pelko, että todetaan kyseessä olevan virus, jonka joutuisin ominvoimin hoitamaan kuntoon, en nimittäin uskonut, että se olisi mahdollista. Iltapäivällä lääkärini meni henkilökohtaisesti toisessa kaupunginosassa olevaan laboratorioon ja tutki vereni ja illan suussa hänen apulaisensa soitti ja vahvisti, että kyseessä on bakteeri ja saan lunastaa hänen minulle varmuuden vuoksi jo aamupäivällä kirjoittaneen antibioottireseptin. Illalla lääkäri soitti sitten vielä henkilökohtaisesti ja kertoi, että tulehdusarvot olivat kuusi kertaa korkeammat kuin saisi olla. Olin todella kiitollinen Saksan terveydenhuollosta ja hyvästä ja nopeasta palvelusta sekä kotilääkärillä että radiologilla ja kiitollinen omalla lääkärille, ettei hän sanonut, että sorry, labra on nyt kiinni ja verikokeet otetaan vasta maanantaina.

Olen vieläkin valovuosien päässä terveestä, mutta antibiootti on jo selvästi vaikuttanut ja näen valoa tunnelin päässä.