Mummon pitsiliinat

Konmarinoin yhtä kaappia ja törmäsin näihin pitsiliinoihin, joita en missään tapauksessa heitä pois, vaikka Marie Kondo sanoisi mitä.

Liinat ovat ikivanhoja, ne on tehnyt vanha Ida-rouva, joka oli lapsuudessani meillä siivoamassa. Ida virkkasi kovasti ja antoi äidilleni liinoja tai enemmänkin luulen, että äiti hyvää hyvyyttään osti niitä Idalta, joka on köyhä sotaleski. Ida asui pienessä mökissä ja joutui myöhemmin vanhainkotiin. Hänen poikansa asui perheineen toisessa kaupungissa eikä pojalla ollut koskaan aikaa  haluja käydä katsomassa äitiään. Äitini kävi säännöllisesti Idaa katsomassa ja lähetti minutkin sinne hyvin usein. Kuinkahan monena äitienpäivänä ajoin pikkutyttönä polkupyörällä äitienpäiväruusun kanssa vanhainkotiin. Vieläkin muistan sen oleskeluhuoneen, jossa oli räsymattoja lattialla ja pelakuita ikkunalaudalla ja monta vanhusta istui keinutuolissa ja kun tulin huoneeseen, he huusivat kuorossa, että Ida, eikös me sulle sanottu, että ei se rouva Allunäiti sinua unohda, kyllä se vielä tulee tuomaan ruusuja. Myöhemmin äiti vie joka joulu kynttilän Idan haudalle ja minä jatkoin perinnettä, jos olin Suomessa, mutta nyt on hauta ollut pitkään ilman kynttilää.