Mitähän tässä on sateella tehty?

No, esimerkiksi käyty Bonnin taidehallissa katsomassa taidenäyttelyä, jossa  oli mm. monta Edvard Munchin taulua.

Enemmän kuin Munchista tykkäsin tällä kertaa saksalaisesta Fritz Radiwillista, jonka pyyheliinaa joutui tuijottamaan oikein läheltä ennenkuin uskoi, että se on maalattu eikä siinä roiku oikea pyyhe.

Tädiltäni peritty tinanen kynttilänjalka oli aivan musta ja keksin ottaa esille vanhan luotettavan DDR-tuotteen eli Elsterglanzin, jolla voi kiillottaa vaikka mitä metallia. Elsterglanz on hyvin suosittu aine (moottori)pyöräiljöiden joukossa.

Ja, voilá, tässä tulos:

Elokuvissakin käytiin vihdoinkin katsomassa saksalainen Oscar-ehdokas Toni Erdmann, joka tulee näköjään ennen joulua Suomenkin elokuvateattereihin. Hauska tragikomedia eläkkeellä olevasta isästä, joka päättää lähteä Romaniaan tapaamaan  tytärtään, joka tekee 24h työpäivää konsulttina ja jolla isän mielestä ei ole lainkaan omaa elämää. Ei voi sanoa, että saksalaisilla ei olisi huumoria, vieläkin koskee vatsalihaksiin.



Ja onhan sitä kaksi kertaa piipahdettu nopeasti uloskin. Perjantaina oli 1,5 tuntia satamatta ja ehdin sauvakävelylle ja siellä tuli tällainen maisema eteen, en voinut olla kaivamatta kännykkää esiin ja ottamatta kuvaa, ihan kulta siinä loisti,  mutta tosiaan vain 1,5 h, sitten alkoi taas tuulla ja sataa.

Ja kun otin kuvan jostain naapuristosta kadonneista kaneista meidän nurmikolla, huomasin siitä kuvasta, miten kamalan epäsiistiä meillä on ja pienestä sateesta huolimatta otin esille lehti-imurin ja imuroin nurmikon.