Keittiöjuttuja messuilta

Saimme huonekalukaupasta ilmaiset liput huonekalumessuille ja piipahdimme sinne. Messut on todella isot, taitaa olla maailman suurimmat eikä siellä jaksa millään katsoa kaikkia osastoja läpi. Yleisölle ne on auki vain kolmena päivänä, muuten vain ammattilaisille. Ympäri kaupunkia on erilaisia designnäyttelyjä ja kaupunki on täynnä turisteja, jotka asuvat osittain laivahotelleissa, sillä hotellihuoneet eivät riitä kaikille messuvieraille.
Näyttelyjä oli mm. 4711:n teollisuustiloissa Ehrenfeldin kaupunginosassa. Tykkään tuosta 1800-luvun lopulla tehdystä rakennuksesta.Väri on se tuttu Kölnin veden väri.

Puolalaiset tuolit oli laitettu kivasti esille. Näissä tiloissa oli paljon taidekorkeakoulujen opiskelijoiden suunnittelemia juttuja.

Klassikoista katsoimme messuhallissa Vitran, Thonet'in ja Artekin, joka kyllä oli tällä kertaa aika vaatimaton, niin vaatimaton, että kävelin sitä etsiessäni ohi. Näytteillä oli rivi ruokapöytiä ja jakkaroita ja sillä siisti. Minä tykkään niistä vanhoista kuluneista jakkaroista, mutta tuskin joku tavallinen messuvieras pysähtyy niitä ihailemaan. Schöner Wohnen-lehden osastolla tuli Marimekko kivasti esille, siellä oli Marimekon kankaalla päällystettyjä tyynyjä.

Keittiöosastolla huomasin, miten vanhanaikainen olen ja miten yksinkertainen meidän kyökkimme on.  Lihat paistetaan nimittäin nykyään Teppanyaki-grillillä, joka on tietenkin integroitu hellaan. Tulimme vähän liian myöhään paikalle, meille ei riittänyt enää maistiaisia, mutta hyvän näköistä se liha oli.

Ja sellaista yksinkertaista liesituuletinta kuin meillä ei nykyään halua enää kukaan. Tuuletin on keittolevyjen vieressä. Boran osastolla oli hyvin vilkasta, mutta kuvani on Boschilta.

Ja kuka tyhmä keittää ruokansa hellan levyllä, jossa asteikosta 1-10 valitaan lämpötila, aivan primitiivistä hommaa. Nyt pitää tietää, monessako asteessa keitetään kananmunat ja monessako paistetaan lihapullat ja kattilan tai pannun kylkeen laitetaan magneettinen mittari, joka säätää automaattisesti levyn lämpötilan. Muistelin Hilma-mummuni keitti ruokansa puuhellalla eikä hänellä ollut edes munakelloa eikä tainnut olla rannekelloakaan, seinäkellosta katsottiin aika. Tempora mutantur nos et mutamur in illis sanoi latinan opettajani eli ajat muuttuvat ja me niiden kanssa.

Messujen yhteenveto: jos etsii jotain tiettyä, sinne voi mennä ja etsiä se oikea osasto, mutta muuten ei kyllä kukaan jaksa kiertää kaikkia osastoja. Meillä oli käynnistä se hyöty, että Neffin pojat näyttivät meille, miten saamme otettua uunin oven ja uunin väliin livahtaneen folion ilman ongelmia pois. Piti ottaa blogiin kuva siitä prosessista, mutta se kävikin niin helposti, että tuo kotiteknikkoni oli jo hoitanut jutun.