En koskaan unohda

käyntiämme sveitsiläisen Katjan perustamassa "lastenkodissa" Perussa Cuscon lähellä maaseutukylässä. Katja on ammatiltaan fysioterapeutti ja oli joskus kiertänyt polkupyörällä Etelä-Amerikkaa ja nähnyt kurjuuden, joka vallitsee kaukaisissa vuoristokylissä. Vammaisista lapsista ei huolehdita lainkaan eli heidät jätetään ilman hoitoa kotiin, kun vanhemmat lähtevät peltotöihin ja sisarukset kouluun eivätkä he saa koskaan minkäänlaista fysioterapiaa. Lapset jäävät makaamaan tai istumaan, pissaavat housuihin ja odottavat kunnes muu perhe tulee kotiin. Katja on inkamiehensä kanssa rakentanut kylään ristinmuotoisen talon, risti viittaa inkojen ristiin chakanaan sekä Sveitsin lippuun.

Tässä kylätie, joka johtaa talolle. Saksalaisturisti tuppasi kuvaan, mutta olkoon, isähän sanoi aina, että kuvassa pitää olla jotain punaista.

Ja tuolla talo, joka on rakennettu pääasiassa lahjoituksilla. Meidän matkatoimistomme mm. tekee usein lahjoituksia ja heidän ansiostaan talossa on aurinkosähkölaite, joka lämmittää veden.

Talossa asuu tällä hetkellä yhdeksän lasta, joille Katja tarjoaa asunnon, ruoan ja koulun. Lapset ovat ympäristön vuoristokylistä ja kaikki paitsi yksi ovat fyysisesti vammaisia. Yksi pojista on vammaisen tytön pikkuveli ja oli joutumassa rikolliseksi ja Katja päätti ottaa hänetkin huostaansa. Yksi pikkupoika oli ollut niin jäykkä, että ei pystynyt liikuttamaan mitään ruumiinosaansa ja kahden kuukauden terapian jälkeen hän pystyi jo kävelemään muutaman askeleen. Toinen pikkupoika (muistaakseni 5v) ei ole koskaan elämässään pissannut normaalisti, häneltä puuttuu kokonaan virtsaputki ja tippuu jatkuvasti pisua. Nyt on löydetty eurooppalainen lääkäri, joka leikkaa hänet ja yrittää tehdä suun limakalvosta virtsaputken. Yksi pikkupojista on , myös noin 5v, on istunut KOKO IKÄNSÄ vannassa, johon vanhemmat parkkeerasivat hänet aina töihin lähtiessään. Hänen fysioterapiansa oli vielä alkuvaiheessa ja poika oli vielä - kuten Katja sanoi - leffamoduksessa ja katseli ympärillensä kuin elokuvaa. Hän ei ole vielä tajunnut, että hänelläkin on rooli siinä leffassa.

Lapset eivät vammansa takia pysty käymään kylän koulussa ja heitä varten Katja on perustanut oman koulun. Oli uskomatonta nähdä, miten pikkupojat jo parin kuukauden päästä olivat piirtäneet kuvia ja yrittivät kirjoittaa kirjaimia. Lapsille halutaan opettaa ketsuan (äidinkielen) lisäksi espanjaa ja englantia.

Tyttöjen makuuhuone. Lapset ovat 54 viikkoa vuodessa Katjan luona, jouluna heidän on pakko mennä kahdeksi viikoksi kotiin. Tarkoitus on, että he eivät unohda kotiolojaan. Talossa ei ole keskuslämmitystä, mutta suuressa keskellä olevassa huoneessa on iso kaakeliuuni, jonka joku eurooppalainen hyväntekijä on rakentanut lahjaksi.

Yläkerrassa on terapiahuone, jossa Katja jumppaa lasten kanssa. Jotkut pojat ovat päässeet niin pitkälle, että ovat pelanneet kylässä jopa jalkapalloa.
Katjan mies on muusikko ja hän opettaa lapsille musiikkia ja jokainen saa jonkinlaisen instrumentin.

Omalla kasvimaalla kasvatetaan kaikenlaista, mm. kvinoaa, siellä oli sveitsiläinen nuori harjoittelijatyttö kitkemässä rikkaruohoja. Inka-keittäjä laittaa ruokaa, mutta lapset joutuvat aina avustamaan ja keittiö on suunniteltu niin, että pienemmätkin ylettyvät auttamaan. Lapsille halutaan opettaa myös ruoanlaittoa.

Tämä söpöliini on ehkä kooltaan kolmen vanhan kokoinen, mutta todellisuudessa 5-6v. Hän osasi kävellä jo muutamaan askeleen ja ojensi minulle lasten tekemän viipperän. Vieläkin tulee tippa silmään, kun muistelen tuota poikaa.

Uusi projekti on leipomon perustaminen. Katja on vuokrannut tilat kylän keskeltä ja ostanut käytettyjä koneita ja haluaa perustaa leipomon, josta lapset vartuttuaan isommaksi saavat töitä ja elantonsa.

Olemme kutsuneet helatorstaiksi 20 henkeä brunssille ja olen pyytänyt, että kukaan ei toisi mitään tuliaisia vaan kaikki antaisivat pienen rahalahjan Katjan projektille.