Sonntag, 2. Juli 2017

Maastrichtin keikka

Tässä alkaa liian ohjelman takia kohta jo unohtua, mitä kaikkea on tehty ja nähty eli nyt nopeasti muistiin, että kävimme kolmen päivän keikalla Maastrichtissa. Mukana on viisi pariskuntaa, kaikki Allumiehen työkavereita ympäri Saksaa ja me olimme vastuussa ohjelmasta. Olimme valinneet hotellin noin 15km Maastrichtista Slenakenin kylästä, josta on bussiyhteys Maastrichtin rautatieasemalle. Maksoimme koko päivän lipusta kuusi euroa hengeltä eli Saksaan verrattuna todella halpa ja pidimme bussimatkasta, koska siellä näki paikkoja, joihon ei oma navigaattori välttämättä vie, bussi kun hakee vanhoja mummuja ihan korvesta asti. Hotellimme oli Klein Zwitserland ja kaikki olivat siihen tyytyväisiä. Spa-osasto on komea, uima-altaalta on kauniit maisemat luontoon ja sillä kamalalla helteellä uima-allas oli ahkerassa käytössä. Myös hotellin ravintolaa voi suositella.

Maastrichtiin saapuessamme miehet huusivat heti matjes, matjes, me haluamme heti kokeilla matjessilliä, joka oli juuri pari viikkoa ennen tullut myyntiin. Matjes-sana tulee hollannin kielen sanasta "meisje", joka tarkoittaa nuorta tyttöä. Kesäkuussa myyntiin tulevat nuoret sillit eivät ole sukukypsiä eli niissä ei ole vielä mätiä.


Matjes tarjottiin raa'an sipulin ja suolakurkun kanssa ja maistui miehille.


Kiersimme ja kaarsimme kaupunkia ja nautimme sen idyllistä ja kulttuuriakin tuli mukaan, kun kävimme ainakin kolmessa kirkossa.









Kaupunki on täynnä kivoja ravintoloita ja kahviloita.


Niin ihanana kesäiltana olisi ollut ihana syödä ulkona, mutta olimme varmuuden vuoksi varanneet illallispaikan sisäravintolasta, koska emme olleet varmoja ilmoista eikä kymmenelle hengelle aina löydä paikkaa ilman varausta. Siispä vähän kaihomielisenä marssimme varaamaamme ravintolaan, mutta se osoittautui sitten niin kaikkien suosikiksi, että kukaan ei enää puhunut ulkona istumisesta. Paikka oli joku aika sitten tsekkaamamme aasialaistyylinen Umami, jonka "social dining"-menu miellytti kaikkia, jopa seurueen vastarannan kiiskiä, joka ei löydä koskaan hyvää ruokaa ja jolla on aina erikoistoivomuksia. Olen ehkä jo ennen kertonutkin, että tämä ihminen haluaa aina kaikki ainekset erikseen, esim. cocktailiin hänelle pitää tuoda monta eri lasia. Kerran yksi kölniläinen tarjoilija oli aika naseva, kun hän rouvan tilatessa latte macchiatoa kysyi, haluisko rouva siinäkin kaikki tykötarpeet erikseen. Umamin ruoka oli todella hyvää ja erikoista ja kaverit heittivät pian ennakkoluulonsa pellolle.

Kun olimme vastuussa ohjelmasta, olin koko ajan jotenkin pikku stressissä ja ei tullut juuri otettua kuvia, mutta tämä hieno rakennustyömaan aita oli pakko kuvata. Miksi ei tehdä aina noin kivoja?




10 Kommentare:

  1. Mukavaa, että reissu onnistui. Ja miksei olisi onnistunutkin. Myös kuvailemasi ravintola kuulosti tosi kivalle.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Varmaan mennäänkin uudelleen siihen ravintolaan.

      Löschen
  2. Mitahan mulle pitaisi maksaa etta tuon matjesin soisin? aika paljon.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Erkö syö silliä lainkaan? Tuohan leikataan pieniksi paloiksi niinkuin Suomessa purkissa myydyt sillit, mutta on parempaa. Matjes on niinkuin uudet perunat, parempaa kuin vanha silli.

      Löschen
  3. Maastrichtin keikkahan meni sitten ihan kivasti!

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Joo, helpotus. Sitä vaan jännttää aina, ensin katsellaan etukätee säätiedotusta jne.

      Löschen
  4. On hassua, että kun on itse järkkäämässä jotakin, ottaa vastuuta myös mahdottomista asioista kuten vaikkapa säästä. Vaikka olisi viisi varasuunnitelmaa ja kaikki mahdollinen otettu huomioon, tulee sateesta tai kylmästä vähän syyllinen olo. Sille ei vain oikein voi mitään.
    Kiva, että reissu oli onnistunut ja halukkaat saivat silliäkin maistella. Sitä herkkua syödään täällä välillä sormilla pyrstöstä roikottaen suoraan suuhun.
    On muuten ällöttävää jos ahtaassa raitiovaunussa joku sillikioskilta kyytiin hypännyt hönkäilee sillituoksut niskaan tai parhaassa tapauksessa suoraan kasvoille. Kokemusta on ;)

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Niinhän ne kuuluisi syödä, mutta en ole itsekään siihen tottunut eli syön palasina.

      Löschen
  5. taitaa olla monta tapaa syödä kalaa. Kerran söimme Vanhan Valamon satamassa schaschlikia ja viereisessä pöydässä venäläinen mies söi kuivattua/savustettua kalaa, mutta kun hän ei jaksanut syödä kaikkea, laittoi hän loput pikkutakkinsa povitaskuun, ihan sellaisenaan ilman paperia.

    Maikki

    AntwortenLöschen