Kesän loppu

Osui silmiin Heli Laaksosen kiva runo tältä päivältä:

Mitä mahta ohra ittekses laulella, ko tiätä, et viimessi öit viätetä?
Elonleikkuun aik.

Runoista puheen ollen huomasin vasta nyt, että uudessa passissani on Eino Leinon runo, aika kiva idea. Suomalaisen Päiväkirjan Karenhan siitä postasi, en ollut itse huomannutkaan.

Päivää ennen meteorologisen syksyn alkamista meillä loppui kesä kuin kanan lento ja lämpötila laski lähes 15 astetta. Yöllä satoi kissoja ja koiria ja kun tulin aamulla ulos terassille, tuntui melkein pimeältä.

Lehdessä luki, että kesä on ollut normaalia lämpimämpi, mutta sadepäiviäkin kyllä oli. Jos +25C on helle niinkuin Suomessa kai sanotaan, meillä täällä oli kesän aikana 28 hellepäivää ja esim. Regensburgissa Baijerissa niinä päivinä jopa yli +30C, kun taas Itämeren rannalla ei tullut kai kunnon kesää lainkaan. Kuumin päivä oli meillä +37C ja sen muistan hyvin, silloin lähdimme nimittäin Maastrichtiin.  Toisaalta eilinen ja toissapäivä tuntuivat minusta vuoden kamalimmilta, silloin sauvakävellessä hiki valui otsasta silmiin ja niitä kirveli niin, etten nähnyt yhtään mitään. Oikea syksy tulee oikeastaan vasta lokakuussa niinkuin tämän muutaman vuoden vanha kuva sauvakävelyreitiltäni näyttää.

Tänään hoidettiin viimeiset ostokset pyörämatkaa varten, Allumies sai toppa-alushousut, jotta peppu pitää satulasta ja minä sain sadehupun kypärää varten, sillä kovasti pelkään, että Pietari avaa avaimellaan taivasten valtakunnan ja päästää sieltä sateet meidän niskaan, vaikka nyt ovat näköjään taas muuttaneet säätietoja vähän paremmaksi. Lauantaina emme sitten enää syö Kartoffel-nimistä perunaa vaan Erdapfel (maaomena)  ja tomaatti ei ole enää Tomate vaan Paradeiser. Pieni kertaus itävaltalaisista sanoista on paikallaan.

Vi ses.