Rikollisista

Maastrichtin viikonloppuna porukassa oli mukana Münchenin rikospoliisista ylikommissarionainen, joka - varmaan ammattinsakin takia - näkee joka nurkalla rikollisen. Kun ensimmäisenä iltana lähdimme läheiseen ravintolaan syömään, hänellä oli olallaan Niken jumppakassi. Vähän ihmettelin sitä, mutta keksin itsekseni ratkaisuksi, että hän tuli varmaan suoraan hotellin Spa-osastolta. Myöhemmin sitten kysyimme, mitä hän kuljettaa mukanaan ja hän vastasi, että "kaikkea, mitä hän ei jätä hotelliin tai edes hotellihuoneen kassakaappiin". Seuraavana päivänä kaupungilla kahvilassa vaihdoimme kesken kaiken pöytää, kun alussa ei löytynyt kymmenelle hengelle pöytää ja kun saimme laskun, se oli täysin väärä lasku. Me joimme vain kahvia tms. ja laskussa oli monta ruoka-annosta. Komissariomme (K) oli sitä mieltä, että tarjoilija oli petkuttaja, mutta me kaikki muut olimme sitä mieltä, että ei kukaan tarjoilija ole niin tyhmä, että muuttaa laskun noin erilaiseksi kuin tilaus ja lasku koski toisia asiakkaita, jotka olivat syöneet ruoka-annoksia. Tarjoilija saattaa lisätä laskuun yhden oluen liikaa, mutta tuskin paria Wiener Schnitzeliä. K halusi välttämättä maksaa koko laskun ja kerätä meiltä muilta rahat. Hän maksoi pussista satasella ja kävi ilmi, että hän ei käytä ulkomailla pankki- eikä luottokorttia koskaan. Minä taas uskaltaisin paremmin käyttää luottokorttia kuin kantaa satasia mukana. Niitä satasia piti olla aika monta, sillä hotellilaskukin oli 600 euroa ja siihen päälle kolmen päivän ruoat. Sanoin, että _meillä_ ei ole koskaan ollut mitään hämminkiä luottokorttien kanssa,  Mutta kuinkas kävikään! Kun tulimme takaisin Baijerin synttäribileistä, kotona odotti viesti A*ma*zonilta, että olen tilannut jonkun pelin, hinta 59.99. Otin yhteyttä pankkiini ja minua pyydettiin lähettämään heille viesti, että en ole ostanut tavaraa enkä ole antanut lupaa ostoon. Nyt pankin luottokorttiosasto on siis asialla. Samalla oli muuten tilattu yksi alle kympin kirja, sen A hyvitti heti, varmaan pienen summan takia eivät viitsi alkaa tutkimaan asiaa. Vaihdoin kaikki salasanat ja uusi luottokortti ja pin ovat tulossa. Mutta en todellakaan aio kantaa lomilla satasia jumppapussissa.
Maastrichtilaisessa kirjakaupassa rouvalla oli punainen jumppapussi, kuvassa vasemmalla.

Lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli rikoksista ja rikosten matkimisesta. Aivan samaa olen itsekin miettinyt eli että olisiko niitä tekoja yhtä paljon, jos media ei antaisi niin paljon tietoa. Keksisikö moni ihminen ottaa kuorma-auton ja ajaa ihmisten päälle? Tuskin eli matkijoita on paljon.
Itävallassa todettiin muistaakseni 1970-luvulla ns. Werther-Effekt. Nimi Werther johtuu Goethen romaanista Nuoren Wertherin kärsimykset, jossa päähenkilö tekee itsemurhan. Itävallassa oli itsemurha-aalto ja lehdet kirjoittivat siitä paljon, kunnes tehtiin mediassa jonkinlainen sopimus, että itsemurhista ei enää juuri  kerrota ja kappas vaan, ne vähenivät huomattavasti.
Onhan tuo uutisen julkaisematta jättäminen kyllä vähän kakspiippuinen juttu, sillä olenhan itsekin usein sanonut, että minulla on oikeus tietää ja arvostellut herra Eetä tai herra Peetä sen takia että he sulkevat nettisivuja ja jättävät kansalaisensa pimentoon.
Mitä mieltä te olette asiasta?

Kun ei ole muuta kuvaa, niin panempa tähän kuvan nuorista tytöistä lukemassa Wehrteriä.

kuva täältä