Sonntag, 17. September 2017

Ei mennyt niin kuin Strömsössä

Vaikka olimme hyvin tyytyväisiä pyörämatkaamme, ei kuitenkaan kaikki mennyt niin kuin Strömsössä (kiva sanonta muuten suomen kielessä).

1) Amppari puri minua reiteen ja siitäpä tulikin taas aikamoinen punainen läiskä ja kutisi monta päivää. Istuin ulkokahvilassa korituolin päällä ja ilmeisesti siinä istui myös ampiainen, onneksi oli antihistamiinia ja Fenistiliä mukana.

2) Metsätöiden takia yksi tie oli suljettu ja jouduimme etsimään uuden reitin, jota minä en kyllä olisi koskaan löytänyt ja olisin varmaan eksynyt täysin, mutta onneksi tuo parempi puolisko on hyvä arvioimaan suuntaa ja lukemaan karttoja ja löysimme kiertotien, joka oli tosin aika mäkinen ja lisäkilometrejä tuli noin kymmenen. Kaiken kukkuraksi tiellä tuli vastaan lätäkkö eikä mikään matala vesi. Minä en uskaltanut ajaa sen läpi keskeltä korkean veden kohdalta ja reunat taas viettivät niin siihen keskelle, että en siitäkän halunnut ajaa. Eipä sitten muuta kuin riisua kengät jalasta ja kahlata matalampaa reunaa lätäkön läpi. Onneksi vesi oli aivan kirkasta ja ihmeen lämmintä ja sain talutettua sen läpi ja laukussa oli pyyheliina, jolla voin kuivata jalkani.



3) Kerran hyppäsin jotenkin hassusti pyörän päältä ja venäytin vähän lihaksia ja se tuntuu vieläkin, mutta ei se nyt pahemmin haitannut.

4) Pysähdyimme katsomaan kohtaa, jossa Salzach ja Inn yhtyvät. Valitettavasti kasvillisuus oli niin korkeaa, että ei oikein hyvin nähty. Allumies kurkki ensin yhdestä kohtaa





ja kun siitäkään ei hyvin näkynyt, hän kiipesi kiviaidan päälle ja hyppäsi kaiken nähtyään sitten siitä alas. Valitettavasti hän oli pyörältä noustessaan unohtanut deaktivoida airbaginsa tai turvatyyny se näköjään onkin suomeksi ja tyyny tietenkin luuli, että nyt on tulossa onnettomuus ja pamahti auki.
Kyllä meiltä naurua riitti. Toisaalta harmi, että kävi niin ja turvatyyny pitää korjata, mutta toisaalta oli ihan mielenkiintoista nähdä, että se vekotin todella toimii. Ylemmässä kuvassa se näkyy Allumiehen kaulassa vielä kunnossa ja tässä alemmassa possulla on tukankuivaaja päässään. Se pamaus oli kyllä aika kova ja ensimmäinen ajatus oli, että nyt meni polvi.




5) Allumies kaatui jarruttaessaan nurmikon ja asfaltin välillä olevassa sorassa, takapyörä liiti kuin jäätiköllä. Se oli juuri sellainen juttu, mitä pelkään kamalasti ajaessani jyrkkää alamäkeä soratiellä.
Pää oli pehmeällä nurmikolla, mutta kylkensä hän satutti, onneksi oli viimeinen etappi ja hän selvisi siitä hyvin. Pelkäsimme jo vähän kylkiluun katkenneen, mutta se on "vain" ruhjevamma, joka voi toisaalta olla yhtä kivulias kuin katkennut luu.

6) Viimeisenä päivänä ajoimme Passauhin ja siellä olimme hotellissa, jossa ei ollut hissiä ja huoneemme olivat kolmannessa kerroksessa. Respassa oli vain hentoinen tyttö, josta ei olisi ollut apua painavien matkalaukkujen kantamisessa. Kun seisoimme siinä portaiden edessä, sanoin oikein kovalla äänellä Allumiehelle, että sinä et nyt sitten kanna mitään ja odotin, että kolmas matkalainen GM tajuaisi, että olisi aika auttaa rampaa kaveria, mutta turha luulo, hänhän on ego ja lähti voivotellen kantamaan omaa laukkuansa ja minä sitten kannoin ne meidän kaksi 20 kilon laukkua kolmanteen kerrokseen. Kaikki ystävät tietävät, että en ollut halukas tekemään tätä matkaa näin pienessä eli kolmen porukassa  ja nyt kävi niin kuin pelkäsinkin.  GM hoiti aina vain omat asiansa eikä esim. koskaan avannut tai lukinnut pyöriä, jotka lukittiin aina yhteen numerolukolla. Hän saattoi seistä aamulla jo pyörien vieressä ja odotti, että me tulemme avaamaan numerolukon. Hän ei myöskään koskaan mennyt hotellin respaan kysymään, minne pyörät saa parkkeerata yöksi, vaan odotti, että Allumies hoitaa asian. Tämä käyttäytyminen oli tuttua jo edellisiltä matkoilta, mutta silloin oli muita mukana eikä se tullut niin keskeiseksi jutuksi ja me nauroimme asialle. Tuon matkalaukkujen kantamisaarian jälkeen pinnani paloi ja syytin häntä myöhemmin illalla egoismista. Hän ei ollut tullut ajatelleeksi, kun oli niin vaikea kantaa oma laukku. Ressukka. Miten voi olla huomaamatta, kun niin kovalla äänellä mainitsin asiasta.  Mutta hyökkäys on paras puolustus ja sitten _me_ saimme kuulla kunniamme, kun meiltä kuulemma puuttuu empatia täysin emmekä ole vaimonsa Ginan sairastaessa/kuollessa pitäneet _hänestä_lainkaan huolta. Olisimme kuulemma voineet kutsua häntä (vielä) useammin syömään. Kaikki ystäväpiirissämme pudistavat päätään moisesta väitteestä ja kännyssäni on tallella vielä monta viestiä Ginalta, jossa hän kiittelee huolenpidosta. Seuraavana aamuna asiasta ei enää puhuttu. Let's see mitä tulevaisuus näyttää.

16 Kommentare:

  1. Siis onko tuo GM aikuinen ihminen? Vähän vaikea uskoa. Hauska tuo kahlaajatyttö-kuva, tuli heti mieleen Aila Meriluodon runo: Kahlasin veteen miettivin jaloin.Katselin kauan. Nähdä aloin.....:)
    Onneksi selvisitte matkastanne suht pienillä kommelluksilla eli kaikki meni melkein niin kuin Strömsössä. Tuota ohjelmaa katson aina hieman kaihoisalla mielellä, meillä kun oli lapsuudessani kesämökki mukavine muistoineen noissa maisemissa

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Vähän lapselliselta tuntuu se huomion tarve. Viime vuonnahan hän ärsytii muita matkalaisia sanomalla, että on päättänyt tehdä vain sitä mistä tykkää. Kiva runo, se kahlaus oli kanssa ihan hauskaa, vaikka kivistä ja pelkäsin liukastuvani.

      Löschen
  2. Olihan siinä takapakkiakin kaikenlaista, mutta onneksi selvisitte. Hyökkäys on paras puolustus? Toiset ne vaan ei pysty näkemään kun itsensä ja kokee sen ihan oikeudekseenkin. Onneksi miehelläsi oli riski rouva, joka kantoi laukut huoneeseen:).

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Tuo matkalaukkujuttu oli ihan selvä fakta, mutta vaikea on laskea sitä aika abstraktista empatiamäärää ja vähän hassua verrata niitä, mutta jos ei keksi hyvää veruketta käytökselleen, on pakko tarttua tuollaiseen vertaukseen.

      Löschen
  3. Matkoilla joskus ystavien kanssa tulee tuollaista (eli huomataan heidan luonteistaan uusia ja vahemman tuttuja puolia). Gina on varmaan ollut teidan "oikeampi" ystavanne ja tama GM on tullut vahan siina sivussa.

    Mutta muuten selvisitte hyvin aika vaativasta reissusta.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Gina oli siinä ennen aina puskurina välissä, tunsi kyllä miehensä, mutta osasi ottaa monet asiat huumorilla ja osasi hienosti vetää miestään nenästä. Tunnen paljon ihmisiä, jotka on riitaantuneet matkoilla, mutta meille ei ole käynyt koskaan niin, vaikka olemme tosi paljon kavereiden kanssa lomalla.

      Löschen
  4. Allu, tämä jatkokertomuksesi pyörämatkasta on tosi kivasti kuvattu.
    Matkat koettelevat ystävyyttä. Vysotskin Ystävän laulu kertoo tästä hyvin "Mistä tunnet sä ystävän..."

    AntwortenLöschen
  5. Olipa hyvä turvatyynytesti. Nauratti täälläkin.
    Yhteisreissuissa on riskinsä siinä vaiheessa, kun aletaan olla väsyksissä. Toisaalta hyvä, jos sanoit suoraan vaikkapa tuosta matkalaukku-asiasta. Harmin tunkeminen maton alle on huonompi juttu kuin suoraan sanominen. Se on sitten toinen juttu, ymmärtääkö noin itsekeskeinen ihminen kuitenkaan jutun ydintä.
    Kaunis muuten tuo kahlaus-kuva. Ihan kuin tarkoituksella haluaisit vilvoitella varpaitasi.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Agressioita oli kasaantunut jo viime vuoden matkalta, kun GM, joka on opiskellut varmaan kuusi vuotta italiaa kansalaisopistossa ja kehuu taitojaan, ei osannut/viitsinyt ottaa yhdessä italialaiskylässä selvää ravintolasta. Sielläkin Allumies meni sitten paikalliseen lihakauppaan ja käytti kaikki tutut italian sanat ja varmaan vähän latinaakin ja sanoi mangare ja ristorante ja quanto kilometri ja destra ja sinistra ja sai tietenkin osoitteen selville.

      Löschen
  6. Onneksi on Fenistil, se auttaa sekä hyönteistenpistoihin ja pieniin palovammoihin. Ihmettelen, ettei sitä saa Suomesta. Minä ostan sitä yleensä Venäjältä!
    On teillä ollut rasittava reissukaveri!

    Maikki

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Höh, eikö Suomesta saa Fenistiliä? Tosin mulla ei ollutkaan Fenistil mukana vaan Aldin Ombia, jota on vain harvoin myynnissä, se on parasta.

      Löschen
  7. Mä jätin kaikki tollaset ja vastaavat ihmiset elämästäni pois jo vuosia sitten. Yhä on vaikea sanoa ei ja olen liian kiltti sanoakseni suoraan asioita, mutta sekin kyllä onnistuu jos tarpeeksi ärsytetään (ja niin on kerran käynytkin, meni ihan totaalisesti hermot yhteen pöljään). En halua elämääni ihmisiä joiden takia mulla on paha mieli tai en voi nauttia asioista... ja pidänkin sitten ihmisiä käsivarren päässä ettei edes tulisi mahdollisuutta tuollaisiin tilanteisiin. Olin todella sosiaalinen ennen (ja tavallasn olen yhä), mutta mielummin olisin vaikka ilman yhtään ystävää kuin energiasyöppöjen kanssa. Toiset ihmiset eivät vain osaa ottaa muita huomioon :( Onneksi teillä kuitenkaan ei käynyt mitään vakavaa vaikka vastoinkäymisiä on riittänyt ihan riittämiin.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Vaimon nyt onko kaveri tulevaisuudessa yhtä ego. Aion ainakin sanoa hänelle, että hänen tehtävänsä on sitten se ja se. Vaimonsa on ollut liian kiltti, toivottavasti uusi morsian osaa pitää puolensa.

      Löschen
  8. Olipas teillä sitten myös kommelluksia kerrakseen. Tosin onneksi tuollaisia pieniä. Ampiaisen pistot ovat kyllä tosi kurjia. Onneksi et ole suuremmin allerginen. Tuo turvatyyny on kyllä todella hiustenkuivaajan näköinen. Harmi, että tuli korjattavaa. Mutta kuten sanoit, ainakin tietää, että se toimii. Tuo matkaseuralaisenne on kyllä todella ärsyttävä. Sinun olisi varmasti heti siinä aulassa pitänyt sanoa hänelle selvästi, että kannapas nyt meidän laukkumme ylös, kun mieheni loukkasi itsensä. Ehkä olisi hämmennyksissään jopa kantanut. :) Toivottavasti teitä on ensi vuonna taas useampi ja ainakin hänellä sellainen "tyttöystävä", joka pitää tyypin kurissa. Tosin siinä voi olla monta kunnon riita matkan aikana.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Olishan kai se sitten kantanut, mutta halusin testata hänen luonnettaan. Uusi morsian ei juuri pyörällä aja, ei ole lapsena oppinut. Olen muuten todennut, että aika moni saksalainen mun ikäluokassa ei osaa ajaa pyörällä. GM luulee saavansa ylipuhuttua morsmaikun, mutta mä olen sitä mieltä, että ei ihminen, joka täällä kotonakin pelkää pyörällä ajamista, ikinä lähde jonnekin Alpeille ajelemaan satoja kilometrejä.

      Löschen