Freitag, 27. Oktober 2017
Kuka perii?
Sukumme Amerikan täti Rosa (kuvassa vasemmalla) oli lähtenyt 1920-luvulla New Yorkiin miljonääri Mr.Vanderbiltin kokiksi ja palasi 50 vuotta myöhemmin yllättäen takaisin Suomeen. Äitini, joka oli vain avioliiton kautta sukua Rosalle, hoiti kaikki hänen asiansa, vuokrasi asunnon, sisusti sen, hommasi kotiapua tädille, kävi joka päivä katsomassa, kun taas kaikki muut Rosan sisarten ja veljien lapset eivät käyneet lainkaan katsomassa. Mutta annappas olla, kun Rosa kuoli, niin jopa hyeenat matkustivat paikalle ja tutkivat hänen tavaroitaan ja tiedustelivat pankkitilien saldoa. Setäni oli jopa jo melkein lähdössä New Yorkiin tyhjentämään tilejä. Rosalla oli Amerikan arkku ja enkä olisi voinut löytää tähän tämän parempaa kuvaa. Arkkua ei kukaan saanut kuljetettua, joten se jäi isälle ja äidille ja koristaa nyt meidän olohuonetta.
kuvakaappaus täältä
Iltasanomissa oli kirjoitus suomalaisesta rouvasta, joka asui ulkomailla eikä ollut ymmärtänyt, että perintöasiat voivat mennä menevät uuden kotimaan lain mukaan, sillä vuonna 2015 tuli voimaan EU:n perintöoikeusasetus, jonka mukaan kuolinpesän selvitys ja perinnönjako tehdään perittävän viimeisen asuinpaikan mukaan. EU:n maissa on hyvin erilaisia perintölakeja. Suomessa ei taida esim. serkut enää periä, kun Saksassa taas viranomaiset tuhlaavat mielestäni aikaa ja rahaa etsimällä etsien eikö jostain löytyisi perillinen, ettei valtion tarvitsi keksiä rahoille käyttöä.
Tänään meidän paikallislehdessä etsitään 92 vuotiaan vainajan perillisiä. Kun heitä ei ilmeisesti ole lähemmistä piireistä löydetty, laitettiin lehteen ilmoitus, jossa etsitään tämän 92v rouvan isovanhempien perillisiä, siis vaikkapa mummun siskon pojan tyttären serkun saksanpaimenkoiraa. Tämä menee mielestäni jo vähän liian pitkälle, minusta ne 100000 euroa voitaisi lahjoittaa vaikka jollekin vanhainkodille.
Hassua on mielestäni myös, että jos meillä ei olisi testamenttia ja mies kuolisi ennen minua, minun pitäisi antaa hänen veljelleen (ja monet tietää, mitä mieltä siitä kaverista olen) 25%, koska meillä ei ole lapsia. Aivan älytöntä, onneksi testamentilla voi estää kaikenlaista.
Saksassa voi periä myös velkaa. Työkaverilleni tarjottiin perinnöksi vanhaa ränsistynyttä linnaa Reinin laaksosta, mutta kun hän taisi olla jo kahdeskymmenes, jolta kysyttiin, hän älysi kieltäytyä kunniasta ja sitten linnaa tarjottiin hänen nuoremmalle siskolleen. Eli siis kannattaa ensin ottaa selville, mitä sieltä kuolinpesästä löytyy.
Abonnieren
Kommentare zum Post (Atom)
Voi hyvänen aika sentään! Sitä ei useinkaan ajallaan tule mieleen pohtia tulevia, vaikka pitäisi. Hienoja nuo vanhat kuvat<3
AntwortenLöschenKannattaa ottaa ajoissa selvää.
LöschenPerintöasiat ovat kyllä niin vaikeita; tunnen erään joka peri tätinsä asunnon, mutta koska täti oli saanut kodinhoitoapua, niin perillisen olisi pitänyt myydä asunto ja vähentää siitä kaikki ne kodinhoitokulut. Mitä hänelle olisi siitä jäänyt.. Ja Suomessa perintöverot ovat aivan liian korkeita; saisi olla kuten Ruotsissa jossa perintövero poistettiin. Nimimerkki: kenkutti se korkea vero-osuus mikä piti maksaa....
AntwortenLöschenHienoa että arkku päätyi teille:)
Saksassa on aika isot verovapaat perintösummat, lapsen ei esim. tarvitse maksaa perintöveroa, jos perii vanhemmiltaan 400000 euroa.
LöschenOn se melkoista. Meillä töissäkin on ihmisiä, jota kukaan omainen ei käy katsomassa, mutta kun kuolema korjaa, niin ollaan tarkistamassa, että jäiköhän mitään. Toivon tosiaan, että ihmiset tajuavat tehdä testamentteja. Jos ei kiinnosta eläessä, ei tarvitse saada mitään kuollessa.
AntwortenLöschenkehtaavatkin sitten himota perintöä
LöschenPerintöasiat ovat kyllä kinkkisiä,mutta yhtä hankalia täällä Suomessa ovat omaishoitajankin mahdollisuudet hoitaa vaikka sairasta miestään, jos mistään ei olla sovittu etukäteen (paperilla).
AntwortenLöschenIäkkäiden ihmisten kodit ovat useasti vain toisen nimissä ja vaikka oltaisiin oltu kymmeniä vuosia naimisissa ja hoidettu kaikki yhdessä, niin toinen saattaakin huomata ettei omist mitään. Tästä on kirjoiteltu paljon lehdissä ja somessa. On yritetty avata ihmisten silmiä, että ymmärtäisivät tehdä testamentit, kun ovat vielä kunnossa.
Nuo perintöverot Suomessa ovat kohtuuttomia. Valtio verottaa samasta omaisuudesta monta kertaa. En tykkää.
Perintöasiat saavat ihmiset aina innostumaan. Silloin löytyy heti sukulaisia, jotka ovat mukamas olleet niin ja niin paljon tekemisissä ja varmasti ovat perimässä. Serkuthan Suomessa eivät peri, joten silloin jos lähempiä ei ole, perintö menee valtiolle. Kyllähän Suomessa lesken osa on hyvin järjestetty. Vaikka ei omistaisikaan asunnosta mitään, puolisolla on oikeus pitää yhteinen koti jakamattomana hallussaan. Perintöverot vain menevät lapsille. Eli omistustestamentti puolisoiden välillä on silkkaa perintöverotusta. Silloin toinen puoliso perii toisen ja maksaa omaisuudesta verot ja sitten taas lapset periessään tämän viimeksi kuolleen. Avio-oikeuden nojalla puolet omaisuudesta kuuluu aina toiselle puolisolle, vaikka ei nimeä omistajana olisikaan. Ellei heillä sitten ole poissulkevaa avioehtoa tältä osin. Avoparit ovat eri asemassa ja heidän on tärkeää järjestellä omaisuus elossa ollessaan, ettei tule yllätyksiä.
AntwortenLöschenKiitos vinkistä. En ollut koskaan tullut ajatelleeksi tätä lapsettoman pariskunnan tilannetta. No nyt testamentti tehty.
AntwortenLöschenPerintöasiat ovatkin hankalia. Mielenkiintoista, että se saattaa myös vaihdella riippuen maasta. Meidän tuttu parhaillaan etsii perintöoikeuden asianajajaa, että saisi nämä asiat selvitettyä nyt kun hänen tätinsä valitettavasti menehtyi.
AntwortenLöschen