Keskiviikon kylttyyriä

Pitkästä aikaa poikkesimme Kölnin hiippakunnan Kolumba-museoon, joka on kyllä näkemisen arvoinen. Se on siitä kiva, että siellä on sekä vanhaa kristillistä että modernia taidetta ja rakennus on arkkitehtuuriltaan todella onnistunut. Siinä on yhdistetty vanhan kirkon rauniohin uusi museo heittämättä yhtäkään vanhaa tiiliskiveä pois.

 Eivät ne roomalaiset täällä aikanaan ole missään murjuissa asustaneet ja lattiatkin oli näin hienoja.

Tämä hautakivi on löydetty muutama kilometria meiltä. Tuntuu hassulta, että me astelemme nyt teillä, joissa 2000 vuotta sitten roomalaiset legionäärit kulkivat.

Ei voi kuin ihmetellä miten tällaiset hennot lasiastiat ovat voineet säilyä vuosituhansia.

Hauskoja naama-astioita:

Stefan Lochner oli keskiaikainen maalari, tässä madonna metsäorvokit kädessään, tosin niin pienet, etteivät juuri kuvassa näy.

 Nämä herrat ovat myös 1400-luvulta. He olivat ammatiltaan arkkitehti, kuvanveistäjä, muurari ja kivenveistäjä, heitä kaikkia tarvittiin aikanaan goottilaisen kirkon rakentamiseen.

Tämän pärstäkuvan tekijä on Bénédicte Peyrat (s. 1967) ja siinä olisi voinut istua vaikka kuinka kauan ihmettelemässä tyyppejä.

Tämä veistos ei ole makuuni, mutta otin siitä kuitenkin kuvan, sillä olen joskus tavannut nyt jo kuolleen kuvanveistäjän meidän naapurissa ja hän rakasti Marianne-karkkeja.

Yksi jännimmistä moderneista teoksista oli tämä projektio. Edessä näkyy toinen kahdesta projektorista, jotka heijastivat seinäkuvan.

Mielestäni näyttelyn hienoin esine on tämä lasinen villisika 200-luvulta. Valitettavasti lasin läpi otetusta kännykuvastani tuli huono.

Tässä Zeit-lehdestä kaapattu hyvä kuva. Eikö ole ihme, että se on säilynyt niin hyvin!

Foto:

KLIK