Ruokavieraita on meillä käynyt taas, mm. nektariinia juomassa.
Ja toisille maistui kurpitsansiemenparfait, jonka resepti lähti jakoon.
60 g kurpitsansiemeniä
40 g (valkoista) sokeria
4 keltuaista
50 g fariinisokeria
1 rkl konjakkia
2 rkl kurpitsansiemenöljyä
2 dl kermaa
40 g (valkoista) sokeria
4 keltuaista
50 g fariinisokeria
1 rkl konjakkia
2 rkl kurpitsansiemenöljyä
2 dl kermaa
Paahda siemenet paistinpannulla kunnes ne saavat vähän
väriä ja alkavat pomppia ja anna niiden jäähtyä lautasella.
Sulata valkoinen sokeri samalla pannulla sitä sekoittamatta. Kun se on sulanut ja alkaa ruskettua, kaada sekaan siemenet ja levitä massa leivinpaperin päälle ja anna sen kovettua. Laita sitten päälle toinen leivinpaperi ja rullaa massa kaulimella hienoksi krokantiksi.
Sulata valkoinen sokeri samalla pannulla sitä sekoittamatta. Kun se on sulanut ja alkaa ruskettua, kaada sekaan siemenet ja levitä massa leivinpaperin päälle ja anna sen kovettua. Laita sitten päälle toinen leivinpaperi ja rullaa massa kaulimella hienoksi krokantiksi.
Laita keltuaiset, fariinisokeri, konjakki ja
kurpitsansiemenöljy metallikulhoon ja vatkaa oikein kunnolla vesihauteessa. Lisää
siihen 50g krokantista. Vatkaa kerma vaahdoksi
ja nostele vaahto varovasti krokanttikreemin sekaan.
Laita kreemi joko pitkulaiseen vuokaan tai pieniin noin desin
kokoisiin vuokiin tai kuppeihin ja pakasta ainakin nelisen tuntia. Koristele ennen tarjoilua lopun krokantin
kanssa.
(Kurpitsansiemenöljyä ei voi tässä tapauksessa korvata muulla öljyllä. Öljyä voi hyvin käyttää salaatteihin, se on hyvin terveellistä.)
Me käytimme pitkulaista kakkuvuokaa, kauniimpi olisi pienempi ja korkeampi vuoka. Mutta hyvää se oli♥
Sinivuokkojen avautuminen on meillekin kevään odotettu tapahtuma, vaikka se ei näillä leveysasteilla lapsuudenmuistoihini kuulukaan. Kukkapenkissä se viihtyy hyvin ja leviää ympäri tonttiakin, mutta vielä saadaan odotella, milloin lumipeite sulaa.
AntwortenLöschenKurpitsansiemenparfaitia voisi kokeilla, siemeniä on kaapissa, öljy näyttää olevan meidän kaupassa tilapäisesti loppu, kävin just netissä tarkistamassa.
Ei se öljy ehkä ole Suomessa niin kysyttyä tavaraa, sillä ei sitä täälläkään kaikki tunne. Itävaltalaisethan sitä paljon käyttää.
LöschenOoh, sinivuokko! Niitä harvoin enää näkee! Sinivuokko oli lapsuudessa jotenkin vähän mystinen kukka - varmaan siksi, kun sitä ei saanut kerätä. Tai ainakin niin muistelen.
AntwortenLöschenMilloinkas se Allu kirjoittaa keittokirjan? :-)
Sinähän se kokki olet!
LöschenVoi miten ihanaa! Sinivuokkojen taivaansinelle ei ole vertaista. Sinivuokkoja vein äidille aina äitienpäivänä. Naapurin Yrjön kanssa kävimme hyvissä ajoin sinivuokkopaikassa etsimässä, joko nuppuja näkyi. Alle kouluikäisillä oli aikaa samoilla mäillä, metsissä ja pelloilla eikä kukaan katsonut meidän peräämme. Joskus kevät oli myöhässä (tai äitienpäivä varhain) ja harvaluikuiset sinivuokot hyvin lyhytvartisia ja nuppuisia, mutta kukkia kuitenkin.
AntwortenLöschenValkovuokkoja olen myös poiminut äitienpäivänä, siitä on valokuvia.
LöschenEi minunkaan lapsuudessa sinivuokkoja täällä kasvanut. Nykyisessä kodissa joku on tuonut niitä Hämeestä tänne, lisääntyvät tosi hyvin. Mutta ne keväiset pyökkimetsät Saksassa ja siellä kasvavat valkovuokkomättäät, niitä ikävöin kovasti.
AntwortenLöschenMaikki
Hassua, kun meikäläinen on luullut, että sinivuokko kuuluu Suomeen ja niitä kasvaa pohjoisempanakin.
LöschenIhanaa ,sinivuokko! Ja tuo parfait kuulosta hyvältä; käytän paljon kurpitsansiemeniä mutta en ole koskaan mihinkään tuollaiseen käyttänyt.
AntwortenLöschenEn ole minäkään ennen jälkiruokaan tainnut käyttää, vaikka muuten syödään kyllä salaatissa jne.
LöschenMeillä on nyt noin 70 senttiä lunta, öisin revontulet ja kasvava kuu. Sinivuokkoja löytyy sieltä toisesta kodista, mutta vasta joskus toukokuussa.
AntwortenLöschenEntäs valkovuokko? Kasvaako se Lapissa? Sinivuokkoa olen nähnyt Alpeilla ja valkovuokkoa paljon Burgundissa ja myös täällä meidän lähellä metsissä.
Löschen