Arkipäivästä tuli lomapäivä

Tänään oli ohjelmassa oikeastaan kuntosali ja puutarhakaupassa käyminen, kun vanha Gardena-suihku meni rikki, mutta sitten ykskaks suunnitelmat muuttuivatkin. Tein selkäharjoitukset omassa kuntosalissa kotona

ja lähdimme Philharmoniaan kuuntelemaan nuorten musiikinopiskelijoiden konserttia. Aivan uskomatonta, miten joku 13v vaan tuosta soittelee harppua kuin enkeli konsanaan.
Konsertin jälkeen oli tietenkin nälkä ja kun nurkan takana on tähtiravintola  ja sieltä löytyi vapaa pöytä, niin miksi ei mentäisi sinne. Ainoa huono puoli oli, että lämpimästä säästä huolimatta ulkopöydät eivät olleet käytössä.

Ruoka oli taas ensiluokkaista. Söin eturuokana aivan ihanan salaatin

ja pääruokana piikkikampelaa raparperin ja fenkolin ja ohraton kanssa. Raparperi on nyt tullut enemmän ja enemmän muotiin vihanneksena. Monissa kulttuureissa se onkin aina ollut vihannes ja esim. iranilaiset ihmettelevät, että raparperista tehdään jälkiruokaa.

Allumies tilasi vasikkaa bulgurin kanssa.

Meillä oli tosi hauskaa, kun tarkkailimme muita asiakkaita. Ikkunan vieressä pienen pöydän ääressä istui vanha herrasmies, jolla oli happikanyyli nenässä. Niin hieno herra kuin olla ja voi ja söi neljän ruokalajin menyn viinisuosituksineen ja nautti niin kovasti. Miten kiva, että vanhempi yksinäinen sairas ihminenkin osaa nauttia. Jos ajattelen anoppiani, niin hän olisi koko ajan laskenut mitä ruokatarpeet maksoivat ja miten paljon halvemmaksi olisi tullut laittaa itse ruoka.
Toisessa ikkunapöydässä nurkassa istui sinfoniaorkesterin ranskalainen kapellimestari, incognito, ettei kukaan huomannut.
Meidän takana istui journalisti, jonka Allumies heti tunnisti. Hän oli kutsunut kaksi miestä syömään ja uteli heiltä firman salaisuuksia.
Aivan meidän viereen tuli nuorempi pariskunta, saksalainen vaimo, amerikkalainen mies. He tilasivat kuohuviiniä ja saivat ruokalistan käteen. Tarjoilija kävi ainakin kolme kertaa kysymässä löytyikö jotain listalta, mutta varsinkin miehellä oli kai ongelmia päättää mitä söisi. Ensin he halusivat jakaa annokset, mutta tarjoilija ei oikein ymmärtänyt heitä ja loppujen lopuksi he sitten tilasivat jotain. Ruoan kanssa he halusivat valkoviiniä ja sen piti olla "voimakasta".  Sommelier suositteli sitten tammitynnyrissä kypsytettyä ranskalaista Chardonnayta, jonka näkemisestä meikäläinen saa jo migreenin. Pariskunta kysyi pullon hintaa ja järkyttyi vähän, kun kuuli, että se maksaa 46 euroa, mutta eivät sitten kehdanneet olla ottamatta. Oli kiva tarkkailla heidän ilmettään kun sitten maistoivat sitä viiniä, ei varmaan ollut heidän makuun. En ymmärrä, miksi ihmiset, jotka eivät tiedä juuri mitään viinistä, haluavat välttämättä tilata pullon kun lasillisenkin olisi voinut ottaa kokeeksi.

Kotiin tullessa täällä odotti yllätys, kiitos HK♥

En rajannut varpaitani kuvasta pois, kun siinä näette jotain aivan ihmeellistä: minulla on lakatut varpaankynnet, kun kävin jalkahoitajalla.

Olipa kiva lomapäivä ja nyt lähden lukemaan Gloriaa terassille.