Pyörämatka jatkuu

Hypätään taas pyörän selkään ja jatketaan matkaa. Oi miten rakastin tuota pyörää, siinä oli satula, jonka päällä olisi voinut istua vaikka kuinka kauan. Ostamani ohjaustangon laukku oli myös tosi kätevä, siinä oli lompakkoni ja aurinkolasit, nenäliinoja ja aurinkovoidetta ja kamera ja se oli helppo ottaa aina mukaan, jos menimme kauemmaksi pyörästä. Akun lataus kesti aina reilusti kaksi päivää.

Keskipäivän piknik oli aina yksi kohokohta. Etsimme matkan varrelta ruokakaupan, vain yhtenä päivänä ei tullut kauppaa vastaan. Tässä kohtaa löytyi maalaistalo, jossa viitan mukaan oli myös kauppa ja eipä sitten muuta kuin sinne.

Ostimme tuoretta, vielä lämmintä leipää, itse tehtyä savustettua makkaraa,  maksapasteijaa ja kinkkua.

Kaikkien kuumimpina päivänä satuimme löytämään piknikpaikan joen rannasta. Siellä oli paljon perheitä ja lapset pulikoivat kirkkaassa kylmässä vedessä. Me saimme pestyä tomaatit puhtaassa vedessä.

Maisemat matkan varrella olivat kauniita, ongelma on vain, että edellä ajavat miehet eivät ota valokuvia ja ajavat kovaa vauhtia ja me naiset taas haluisimme pysähtyä kuvaamaan muistoja.

Slovenian raja ei ollut kovin kaukana ja sen huomasi kaksikielisistä kylteistä. Koska meillä oli aikaa, koukkasimme Maria Elend-kirkon kautta ja sepä kannatti. Pyhiinvaelluskirkko on rakennettu 1200-luvulla ja oi miten kaunis se oli. Elend on suomeksi kurjuus, sanaa näkee Marialle omistettujen kirkkojen nimessä, se muistuttaa paosta Egyptiin.

Poikkesimme kirkkoon arkipäivänä ja siellä oli silloinkin ihmisiä rukoilemassa, vaikka ei ollutkaan messun aika.

Poikkesimme myös Wörther-järvelle, se on Kärntenin osavaltion suurin järvi ja Velden, josta tämä kuva on, on suosittu lomakaupunki. Kuvassa on paikan tunnetuin hotelli, josta on tehty tv-sarjakin.

  

 

Tuossa kuvattiin juuri morsiusparia. Veldenin lähellä oli seuraava hotellimme ja saavuimme sinne kätevästi jo niin aikaisin iltapäivällä että  ehdimme nauttimaan kauniista puutarhasta ja uima-altaasta.

Matkan päämäärä oli Klopeinin järvi, joka on kuulemma Alppien lämpimin uimajärvi.  Saimme pienen kulttuurishokin kun saavuimme pääpaikalle, joka oli aivan täynnä matkamuistomyymälöitä ja fastfoodpaikkoja ja meille tuli kiire ajaa nopeasti hotelliimme, joka oli onneksi syrjässä hulinasta. Kuvasta saa väärän käsityksen paikasta, jonne meitä ei mikään vedä.

Itävalta oli ihan kiva ja totesimme, että ihmiset autoilijat ovat erittäin kohteliaita pyöräilijöitä kohtaan ja samoin jalankulkijoita. Jos ylitimme katua kohdasta, josta sitä ei saisi ylittää, autoilijat pysähtyivät kohteliaasti ja antoivat meille tietä.

Blogger pottuilee taas eikä meinaa antaa laittaa kuvia ja kirjoittaa tekstin minne haluaa, grrrrrr. En tiedä mitä tästä nyt tulee, mutta painan vaan enteriä ja sillä sipuli.