Milanossa

Milano oli jotenkin jäänyt näkemättä eli oli korkea aika käväistä siellä. Kaupungin tärkeimmät nähtävyydet ovat oikeastaan tuomiokirkko ja Leonardo da Vincin ehtoollisfresko luostarin seinällä, muuten siellä ei niin kamalasti ole nähtävyyksiä, mutta kaupunki on kiva ja siellä riitti meille neljäksi päiväksi tekemistä.
Castello Sforzescon ohi kuljimme monta kertaa, se oli aivan lähellä asuntoamme. Linnan tiloissa on nykyään museo, mutta Vinci-osasto oli remontin takia kiinni.

Goottiseen tuomiokirkkoon pitää ostaa lippu ja sinne oli nytkin silti pitkä jono.

Ostimme kombilipun ja kiipesimme ensin helteestä huolimatta jalan kirkon katolle, jossa kannattaa ehdottomasti käydä. Hissilippu olisi ollut huomattavasti kalliimpi. Olimme tosi fiksuja, kun menimme ensin (ilman jonotusta)  sivusisäänkäynnistä katolle ja sieltä pääsimme sitten suoraan kirkon sisälle.

Katolta näkyy ensinnäkin kaunpungille ja sieltä näkee myös hyvin noita lukemattomia patsaita.

Aika erikoinen tämä patsas, joka esittää pyhää Bartolomeoa, jonka iho on kuorittu. Se on ollut keskiajalla varmaan aika ihme.

Tuomiokirkon edessä oli tempaus pakolaisten hyväksi. Valkoisen maton päälle oli kirjoitettu isoin kirjaimin  BE  HUMAN  ja vieressä myytiin punaisia paperilaivoja, joilla ihmiset saivat koristella kirjaimet.

Leonardon ehtoollinen eli Il Cenacolo on maalattu Santa Maria delle Granzie-luostarin seinään. Luostarista on säilynyt vain kaksi seinää. Lippu piti varata kolme kuukautta aikaisemmin ja oli aika kalliskin, siihen verrattuna sanoisin, että ei tuonne välttämättä ole mentävä. Oikeastaan pidin enemmän niistä Etelä-Amerikan ehtoollistauluista, joissa oli lautasella marsupaistia.

Galleria taitaa olla niitä kaupungin tunnetuimpia paikkoja, sieltä löytyy kaikki muotiliikkeet.

Näkemisen arvoinen oli myös hautausmaa Cimitero Monumentale. Siellä näkee miten rikkaita milanolaiset ovat, hautakivet ovat vähemmän kiviä kuin valtavia monumentteja ja välillä aika erikoisia jos ei mauttomia.

Camparin perheellä on oikein viimeinen ehtoollinen hautamerkkinä. Rahasta ei ole puutetta.

Viimeisenä iltana menimme Navigli-alueelle, jossa on kanavia, joita pitkin aikanaan kuljetettiin mm. tuomiokirkon rakentamiseen tarvittu marmori.  Alueella on paljon ravintoloita ja siellä oli illalla paljon ihmisiä.

Kaikenlaisia kaupustelijoita siellä oli myös, kuvassa mm. laukkukauppias. Olin tosin ehtinyt ostaa itselleni käsilaukun kaupungilta, aitoa muovia ja osasin tinkiä ja maksoin vain 25€ pyydetyn 45€ asemasta.

Italiassa on se hyvä puoli, että hyvää ruokaa löytyy vaikka kuinka paljon. Kun tilasimme aperitiivona Aperol Sprizz, sen kanssa tuotiin samaan hintaan ainakin perunalastuja jos ei parempaakin purtavaa kuten tässä.

Paras ruoka oli Osteria di Brerassa, jossa söimme mm. meribassia suolakuoressa. Hyvää ruokaa ja hyvä palvelu.

Hyvää jäätelöä ja kakkua saa kaikkialta kaupungista.

Milanosta huomaa, että se on pohjoisitalialainen kaupunki ja siellä on aika vaurasta porukkaa. Me maalaiset ihmettelimme milanolaisten vaatteita, naisilla high heels ja miehillä on nykyään erittäin lyhyet (pitkät) housut, sellaiset, joita täällä ennen pilkattiin nimellä "nousuvesi". Saapa nähdä milloin tuo Allumies leikkaa housuistaan 15cm pois,