Vuosi vanha

Isäni lauloi lapsuudessani joka uudenvuodenaattoiltana kotikaupungin torilla mieskuoron kanssa Vuosi vanha vaipui hautaan ja sitten ihmeteltiin ja ihasteltiin kaupungin järjestämää ilotulitusta. Ajat ovat muuttuneet, sillä nykyään en pidä lainkaan ilotulituksista, en ainakaan niistä, joita joka mattimeikäläinen yrittää järjestää ja ammuskelee koko aattoillan enemmän tai vähemmän epäonnistuneita ja kovaäänisiä raketteja ilmaan. Roskat jätetään sitten ampumapaikalle muiden kerättäväksi. Eilen sauvakävelyllä näin, että jotkut olivat sentään keränneet stadionilla roskansa kasaan, mutta useimmat olivat jättäneet keräämättä ja niitä raketinjätteitä olikin sitten ihan kaikkialla. Kaikista pahinta on kuitenkin rakettien ampumisesta aiheutuva ilman saastuminen. Yhdessä illassa päästetään yhtä paljon pienhiukkasia kuin KAIKKI Saksan henkilö- ja kuorma-autot aiheuttavat kahdessa kuukaudessa. Dieselsaasteista puhutaan kovasti ja dieselin käyttöä rajoitetaan, tänään mm. Stuttgartissa ei saa ajaa enää dieselautolla keskustaan, mutta kukaan ei kiellä tuota mieletöntä ja paljon maksavaa hulluttelua uutena vuotena.

Mieluummin istuisin Lapissa ja katselisin ikkunasta tätä maisemaa.

Aattoiltana olimme Philharmoniassa kuulemassa sinfoniaorkesteria Jukka-Pekka Sarasteen johdolla. Voi taivas miten ihana konsertti, Saraste sai seisovat aplodit ja kaupunkilaiset ovat surullisia, kun hän jättää orkesterin melkein kymmenen vuoden jälkeen. Palatessamme konsertista asemalle jouduin kaksi kertaa näyttämään käsilaukkuni, epäilivät jokaista rakettien kuljetuksesta.

Muuten olimme hyvällä tuulella hienon konsertin jälkeen ja söimme kotona Jamie Oliverin Egg Benedict, tosin kinkun sijaan käytimme savulohta. Kokeilumielessä laitoin myös pienen annoksen blinipannukakkua ja sepä oli hyvää myös eli pääsee isompana annoksena joskus vieraille tarjottavaksi. Illalla olimme jostain syystä niin väsyneitä ja niin aikaisin nukkumassa, että emme juuri kuulleet ulkoa ampumisia.

Eilen kutsuimme naapuripariskunnan uudenvuodenkahville ja kuohuvalle. Olin komentanut sauvakävelylle lähtiessäni Allumiehen paistamaan Britakakun pohjan ja antanut hänelle reseptin, josta tapani mukaan unohdin jotain pois, tällä kertaa jauhot, mutta eipä hätä, mies oli etsinyt netistä  sen reseptin ja osasi laittaa täysin oikean annoksen jauhoja.

Piparirasioista löytyi vielä pieniä piparisydämiä ja laitoin niitä koristeeksi Britan päälle. Muuten alkavat nuo nurkan piparirasiat olla jo aika lailla tyhjiä.

Hyvää uutta vuotta! Olkaamme kaikki kiitollisia Donaldille, että saamme kokea tämän vuoden.

source: FB/Katrin Bauernfeind