Wicklow, Glendalough, Hollywood, Kilkenny (07092019)

Kolmen Dublinin päivän päästä haimme lentokentältä vuokra-auton ja lähdimme ajamaan maaseudulle, väärää puolta tietä. Oli tosi ihana päästä luontoon kolmen suurkaupunkipäivän jälkeen.
Juuri ja juuri saimme neljä matkalaukkua mahtumaan Kia Sportageen. Jonkun matkaa ajettuamme tuli vastaa maksullinen moottoritie ja vähän pöllistyimme, kun tunnemme keski-Euroopan maksulliset tiet, joissa pysähdytään ottamaan lippu ja myöhemmin pysähtymään maksamaan, mutta täällä ei tullut mitään pysähtymistä, vain iso kyltti, että tie on maksullinen. Onneksi Saara osasi myöhemmin neuvoa, että maksun voi suorittaa netin kautta ja se kävikin helposti luottokortilla.

Ensimmäinen pysähdys oli Wicklowin kansallispuistossa oleva Glendalough, jonne pyhä Kevin perusti varhaiskeskiaikana luostarin. (Vähän huvitti tuo pyhä Kevin, sillä Kevin-nimi on Saksassa vähän huonossa huudossa, yleisempi prekariaattipiireissä.) Luostarista ei ole kovin paljon jäljellä, mutta hautoja on paljon kelttiristeineen. Paikalla on kaksi järveä, jotka ovat antaneet sille nimen, alunperin kahden järven laakso iirin kielellä.

Me teimme lenkin ylemmälle järvelle, vahinko vain, että oli vähän pilvinen sää. Järvessä olisi voinut uida, mutta oli meikäläiselle turhan viileä.

Tämä maisema oli kuin taulu, enpä osaa sanoa, mitä puita nuo ovat.

Glendalough oli täynnä ihmisiä, sillä oli lauantaipäivä ja vaikka meillä kahvihammasta pakotti, emme jaksaneet jonottaa ja hyppäsimme autoon toivossa, että löydämme matkalla jonkun kivan kahvipaikan ja sellainen löytyikin Hollywood-nimisestä kylästä, josta on legendan mukaan Kalifornian Hollywood saanut nimensä. Kahvila oli vanhassa 1800-luvun postitoimistossa ja saimme ihania leivonnaisia ja ystävällistä palvelua kukkaesiliinaisilta tarjoilijatytöiltä. Ystävällistä palvelua ei kyllä tarvitse erikseen mainita, sillä Irlannissa KAIKKI olivat erittäin ystävällisiä.

Olimme varanneet Glendaloughiin sen verran reilusti aikaa, että emme halunneet ajaa saman päivänä Corkiin ja olimme varanneet B&B Kilkennyn kaupungin seudulta. Kämppä olikin oikein kiva. Emäntä tosin oli varmaan ollut ennen tuloamme whiskey tasting ja vähän tuoksui, mutta seuraavana aamuna tuoksu oli hävinnyt ja saimme oikein irlantilaisen aamiaisen. Miehet söivät kiltisti kaikkea, me naiset jätimme mm. black puddingin väliin. Paikka on hyvin suosittu amerikkalaisten keskuudessa.

Kilkenny on pieni kaupunki, jonka tärkeimmät nähtävyydet oli illalla jo kiinni. Kaupungissa oli muutenkin hälinää pyöräkilpailun takia ja meillä oli vaikeuksia päästä sinne suljettujen katujen takia.
Ehdimme katsoa ulkoapäin katedraalin

 ja Rothe housen, rikkaan kangaskauppian Tudor-tyylisen rakennuksen, jossa on hieno puutarha.

Söimme illalla aidossa pubissa ja siellähän olikin myös musiikkia juuri minun makuun, kun kaksi kaverusta soitti kitaraa ja lauloi kauniita ballaadeja.  Mistähän arvasivatkin, että tykkään mielettömästi Willie McBridesta (Green fields of France. [KLIK]  Tuli ihan tippa silmään ja kiitin miehiä esityksestä.