Maa numero 54 = Irlanti

Aloin tässä itsekin miettiä, että miksi minun piti nähdä 53 maata ennenkuin ehdin Irlantiin. Irlanti on kyllä ollut usein mielessä ja joskus katsottiin sinne lentojakin, mutta lentoajat oli silloin niin tylsiä, että luovutimme. En ole kovin halukas lentämään jostain vieraasta kaupungista kotiin aamulla kello 7. Nyt oli Eurowingsillä hyvä aikataulu ja hintakin ihan ookoo ja niinpä sitten lensimme ystäväpariskunnan kanssa Baile Atha Cliathiin eli Dubliniin.
Hotellihuoneet Dublinissa olivat mielestämme kamalan kalliita, vuokraamamme kahden makuuhuoneen asunto maksoi kolmelta päivältä yli 700€, mutta olimme siihen muuten tyytyväisiä. Se oli kilometrin päässä St. Stephen's Greenin puistosta eli pystyimme paljon tekemään jalkaisinkin.

Ostimme tosin kolmen päivän Leap Cardin yleisiin kulkuneuvoihin, se on todella kätevä. Dublinissa ei ole metroa, mutta sitäkin enemmän busseja ja ne kulkevat usein, mutta kuten matkaoppaassamme sanottiin, aikataulut on vähän sinne sun tänne ja jos taulussa lukee, että bussi tulee nyt just, se ei saata tullakaan, teksti vaan poistuu, mutta bussia ei näy.

Taisimme aivan ensimmäisenä katsastaa Christ Churchin katedraalin, jossa oli aikanaan Haendelin Messiaksen ensiesitys. Jouduin tukkimaan Allumiehen suun, kun hän harjoittelee kuoronsa kanssa Messiasta ja olisi halunnut kokeilla kirkon akustiikkaa.

Kirkosta jäi mieleen mm. komea kaakelilattia

ja apina, jota etsimme aika kauan ennenkuin se löytyi

ja urkupilleistä löytyneet kissan ja hiiren muumiot

Meille sattui oikein hieno ilma ja dublinilaiset nauttivat St. Stephen's puistossa auringosta.

Trinity-yliopistossa näkyi paljon "freshers". Yritin katsoa, tuleeko Saaran poika vastaan, mutta en onnistunut.

Kävimme tietenkin kirjastossa, voi noita kirjamääriä seinillä, aivan uskomatonta.

Oscariakin tervehdimme, hänkin oli tyytyväinen aurinkoiseen säähän.

Kauppoja emme juuri katselleet, mutta positiivinen muisto jäi tästä vähän erilaisesta ostoskeskuksesta nimeltä Powerscourt, suosittelen, kivoja putiikkeja ja ruokapaikkoja.

Illemmalla katselimme katuja ja ihmisiä

ja kävimme Temple Barissa juomassa ensimmäiset ja viimeiset guinnessit, sillä se ei maistunut meille kenellekään.

Kivassa ruokapaikassamme Cafe en Seine oli sitten meillekin maistuvaa Rockshore-olutta ja harjoittelimme Fish and chipsin syömistä. Paikka oli kiva, aika täynnä, mutta satuimme saamaan pöydän.

Toisena iltana tilasin anjovis "tin" ja se oli tosiaan säilykepurkki, maistui suomalaiselle oikein hyvin, saksalaiset eivät olisi varmaan tykänneet.

Jotkut eivät pidä Dublinista lainkaan, mutta meille paikka oli ihan okay, mutta kolme yötä riitti oikein hyvin ja sen jälkeen otimme vuokra-auton ja jatkoimme matkaa.