Lisää Wieniä

Yksi asia, joka oli Wienissä MUST, oli katsoa Pieter Bruegelin taulut. Viime vuonnahan kävimme Brysselissä Beyond Bruegel-installaatiossa ja nyt oli aika nähdä taas aidotkin taulut. Niinpä sitten marssimme museoon ja katsoimme tosiaan pääasiassa bruegelit. Caravaggio olisi myös kiinnostanut, mutta sinne olisi pitänyt jonottaa tunti.

Vaikka museossa oli uskomattoman arvokkaita tauluja, siellä sai ottaa valokuvia ja ottaa mukaan isommankin laukun, kun taas täällä Saksassa joutuu jättämään usein pienemmänkin laukun ja takit säilytykseen ja joka suunnalta vartioi kerberokset, ettei vaan ota valokuvaa.

Kun oli niin kamalan kylmä, tuli usein poikettua jonnekin kahvilaan ja Wienin kahvilathan ovatkin tosi kivoja. Yksi tuntemani wieniläinen professorska kertoi jo kauan sitten, että hän ei ole tilannut sanomalehteä vaan menee joka päivä kahvilaan ja siellä saa  lukea sanomalehden ilmaiseksi.

Strudelia odottaessa otimme tietenkin valokuvia. Tämä on Topfenstrudel eli rahkastrudel, itse pidän tosin enemmän Apfelstrudelista.

Kun oli aika kylmä ja mukana yksi polvivammainen, ajelimme aika paljon yleisillä kulkuneuvoilla ja käväisimme myös Grinzingin viinitupa-alueella, vaikka ei siellä tähän aikaan vuodesta ollut juuri katsomista, monet viinituvat oli kiinni.

Onnistuimme kuitenkin näkemään tiernapojat, mutta olivat niin kiireissään, etten meinannut ehtiä saada kohmeisilla käsilläni kännykkää esiin.

Hotellimme oli ratikkalinja 7 varrella ja päätimme "ottaa seiskan", mikä tarkoittaa Wienissä kuolemista, sillä ratikkalinja 7 menee Wienin keskushautausmaalle. Ostimme portilta eurolla hautausmaan kartan, muuten sinne varmaan eksyy tai ei ainakaan löydä niitä hautoja, jotka ehkä haluaa nähdä.

Vanhat säveltäjät on haudattu lähekkäin, tosin esim. Beethovenin hauta on feikkiä, sillä oikeasti hänet on haudattu muualle ja Wieniin on tehty vain aivan samanlainen hauta. Huomasin just, että kollaasiin on päässyt Wolfgang Amadeus kaksi kertaa.

Julkkisten haudat on muutenkin aika hyvin keskitetty yhteen. Sieltä löytyi kirjailijoita ja säveltäjiä ja näyttelijöitä ja vaikka kuinka paljon tuttuja. Usein oli myös aika vitsikkäitä hautakiviä.
Tässä jazzmuusikko Walter Malli.

Karikaturisti Manfred Deixl:

Erst Jandl piti kuvata, kun rakastan hänen kirjaansa Fünfter sein.

Rock/poptähti Falcon haudalle oli tullut pyhiinvaeltajia oikein matkalaukkujen kanssa.

Perhehauta Thonet piti kuvata myös, sillä onhan meillä kolme Thonet-tuolia.

Paljon ihmisiä seisoi Udo Jürgensin haudalla, jossa on valkoinen marmoriflyygeli hautakivenä. Oikeastaan olisi pitänyt vielä laittaa valkoinen kylpytakkikin siihen, sillä se oli aina Udon päällä encoressa.

Kuuntelin tätä kirjoittaessa Udon medleya ja tuli melkein tippa silmään. Konsertti oli vain muutamaa viikkoa ennen hänen kuolemaansa.

Hautausmaan portilla myytiin hauskoja kumiankkoja ja olihan se pakko ostaa Mozart ankkakokoelmaani.  Ankan kaulassa on hauska lappu, jossa lukee Best place to be (at least after being) ja on se hautausmaa kyllä aika hieno paikka.

Matkalla takaisin Baijeriin poikkesimme nopeasti Melkin luostariin.

Kun oli loppiainen, niin sielläkin tavattiin Itämaan tietäjät.

Sitten nopeasti Baijeriin ja seuraavana aamuna junalla kotiin. Ylistän tässä nyt Deutsche Bahnia, jonka junat olivat täsmällään ajassaan, nettiyhteys pelasi hienosti ja vessat oli melkein kuin hienossa hotellissa.
Viimeisen aamun aamiaisella oli tällaiset näkymät, yöllä oli pakkanen ja aamulla kuuraa.

Nyt ollaan kotona ja kappas vaan, sekin on ihan kivaa.