Etäillallinen because #westayathome

Vaikka ei nyt sentään ihan koko päivää oltu kotona, sillä eilen kaunis kevätpäivä houkutteli lenkille, tällä kertaa lähellä olevalle järvelle. Ylhäältä ei kovin hyvin nähnyt järvelle, mutta keskiosassa kuvaa näkyy vähän väriä, siellä oli pieni perhe piknikillä.

Järven toisella puolella näkyy uimaranta, joka on kesällä hyvin kysytty.

Metsässä tuli valkovuokkojen lisäksi vastaan tällainen kukka, joka ei ainakaan ollut omassa kasvistossani. Facebookin kautta sain selville, että se on kiurunkannus.

Iltapäivällä jynssäsimme tiikkiset puutarhakalustot puhtaaksi ja nautimme omista kasveistamme.

Ikivihreä valkoinen kärhöni on niin täynnä nuppuja kuin olla voi, nyt odotellaan aukeamista. Valitettavasti tänään on taas paljon viileämpi sää.

Ruukussa kasvava tuomeni on nupulla sekin. Tilasin sen viime vuonna netin kautta, kun halusin vielä kerran elämässäni haistaa tuomen tuoksun ja luulin, että se kuolee talvella, mutta eipä ole näköjään kuollut.

Launtai-illan kruunasi etäillallinen Suomen rakkaitten kanssa. He ovat edelleen Lapissa ja hiihtävät murtsikkaa ja laskettelevat kelkalla mäkeä, muita ihmisiä siellä ei juuri näy. He söivät lasten haluamia tacoja ja me ruijanpallasta risoton kanssa ja oli ihan se tunne, että istumme saman pöydän ääressä ja juttelimme parisen tuntia, tosi hieno idea, voin suositella. Korona keksii.