Asuimme tutussa hotellissa Oberstaufenissa. Kauhuksemme kuulimme, että omistajan noin 50v vaimo oli lokakuussa vuorilla kiipeilleessään pudonnut 50 metriä alas rotkoon ja tietenkin kuollut heti. Tytär oli ollut kiipeämässä edellä äitiä ja sitten kuullut/nähnyt sen kauhutapauksen. Henkilökunta oli vieläkin vähän poissa tolaltaan, kun hotellin tärkein ihminen ei ole enää paikalla.
Koronan takia hotellissa oli joitakin rajoituksia, kädet piti desinfioida ennen ravintolaan menoa, seistessä/liikkuessa piti olla maski naamalla ja puhvetista sai ottaa vain kumihanska kädessä. Spa-osastossa oli myös rajoituksia, mutta ei ne mitenkään haitanneet, itse olin kaksikin kertaa aivan yksin uimassa isossa altaassa eli tilaa oli.
Yhtenä iltana ravintolan terassilla oli järjestetty kaikille asukkaille candle light dinner ja siellä esiintyi mm. kolme alppitorven soittajaa ja ne soittivat niin kauniisti, että melkein tippa tuli silmään. Kuvasta näkee osan hotellin uimajärvestä. (photo credit NF)
Allgäun vuorisella alueella ei kasva viljaa vaan maailman kauneinpia niittyjä, missään muualla ei ole niin vihreää kuin siellä.
Meillä oli pyörät mukana ja ajelimme noin 20km Alpsee-järvelle. Paluumatkalla oli kamalan pitkä ylämäki ja miehet, joilla ei ollut sähköpyörää, saivat kyllä polkea.
Toisena päivänä teimme patikkaretken vuorille. Ylös päästiin gondolilla.
Baijerilaisissa kirkoissa on usein sipulitorni.
Ylätasangolla oli paljon vaellusreittejä.
Lehmiä on kaikkialla.
Joitakin häiritsee lehmänkellojen kilkatus, mutta itse rakastan sitä ääntä eikä haitannut, vaikka keskellä yötä hotellin lähellä oleva lehmäpariskunta alkoi syödä ja kellot kilahteli.
Oberstdorf oli noin 40km hotellistamme ja ajoimme autolla sinne suuntaan ja löysimme jostain metsästä parkkipaikan, sielläkin piti maksaa siitä sievoinen summa, seutu on kallista. Siitä ajoimme ensin pyörällä Oberstdorfin keskustaan. Tarkkasilmäinen löytää kuvasta hyppyrimäen.
Oberstdorfista lähdimme sitten pyöräilemään Iller-joen vartta komeissa maisemissa. Silloin tällöin jouduimme ajamaan lehmälaitumen läpi, portit piti aina laittaa visusti kiinni, etteivät lehmät päässeet karkuun.
Sitten olimmekin perillä ja Allumies sai vihdoin herkkuansa, josta oli koko ajan haaveillut. Tämä on nimeltään Kaiserschmarrn, alunperin itävaltalainen "pannukakku". Se syödään usein puolukkahillon kanssa, tuolla sen sai herkullisen luumuhillon kanssa. Kaiserschmarrn olisi jälkiruokana liian tuhti, se syödään yleensä pääruokana.
Paluumatkalla kotiin koukkasimm tunnetun baijerilaisen barokkikirkon, Wieskirchen kautta, vähän ylikuormitettu niinkuin monet Baijerin kirkot, mutta pitihän sinne poiketa kun melkein ohi ajettiin.
En voi kuin sanoa, että kyllä Saksakin on kaunis maa.
Onpa upean näköistä taas, Saksassa on kyllä niin paljon kauniita paikkoja
AntwortenLöschen-.Vieläkin harmittaa se kun unohdin jo viime vuosikymmenellä jonnekin ruotsalaiseen jäätelökioskiin kamerani, jossa oli kaikki kuvat siltä reitiltä , jossa ajoimme Rotterdamista Saksan kautta Hampuriin (josta jatkoimme Ruotsiin.): Huh, aika traaginen
kuolema tosiaankin hotellin emännällä. Täälläkin voi tehdä vain kotimaan matkailua, mutta täällä asuvien suomalaisten fB-sivulla käydään paljon keskusteluita siitä miten pääsisi parhaiten Suomeen nyt kesänä, ja monet ovatkin menossa, vaikka matka nyt paljon hankalempi, esim. Lufthansan kautta pitäisi odotella 10 tuntia Frankfurtissa ennen lentoa Suomeen.
Monet haluaa välttämättä kotimaahan, just tänään turkkilainen siivooja me kertoi miten monet on lähdössä Turkkiin, vaikka siitä varoitetaan ja palatessa on sitten karanteeni. Mä en nyt välttämättä haluis lentää, vaikka sanovat, että ei ole vaaraa.
LöschenAivan mahtavia maisemia! Minulla on muistikirja, johon kirjaan paikkoja, joissa haluan käydä, sellaisia joita näen tv-ohjelmissa, kirjoissa, lehdissä tai blogeissa. Siellä on monta Saksankin paikkaa jo jonossa. Kunhan vaan pääsee taas jonnekin liikkeelle. Nyt on kyllä niin pysähtynyt olo, ettei ole kiire minnekään. Alkukevään lievä ahdistus on helpottanut, ei harmita, vaikka kesä ja loppuvuosikin mennee kotimaassa. Minullahan on nyt sitä aikaa. :) Siis niin varmasti ja kauan kuin kellään ylipäätään on tiedossa. Todella surullinen tapaus tuo hotellinomistajan onnettomuus.
AntwortenLöschenJust joku aika sitten ajattelin, että ne kukkien kastelijat eivät sitten pääse tänä vuonna hoitamaan hommia.
LöschenEhkä ensi vuonna sitten! Ei pitäisi olla minkään valtakunnan kiirettä eikä aikatauluja silloin. :D
LöschenTäällä myös yksi, joka rakastaa Kaiserschmarria! Niin upeita maisemia taas, voi kun pääsis tuonne taas joskus.
AntwortenLöschenAjattelinkin sua kun söimme kaiserschmarrenia
LöschenEn halua minäkään lentää nyt, enkä matkustaa tällä hetkellä mihinkään. Tuntuu oudolta, että Suomestakin jotkut hinkuu etelän maskipakon ja muiden rajoitusten maihin. Elämä on kai niin tylsää täällä vapaudessa? Sain sitä lajia tarpeeksi keväisessä Ranskassa.
AntwortenLöschenOberstdorfin seutu on mukavaa (lomasesongin ulkopuolella) ja kaunista kun siellä ei ole läpikulkuliikennettä. Paljon retkeilyreittejä tasamaalla ja vuorilla, ja Kleinwalsertal Baadiin asti Itävallan puolella. paskeriville
On niitä hulluja täälläkin, lehdessä oli kuva Timmendorfin rannasta Travemünden lähellä, siellä ne makailee rannalla kuin sardiinit purkissa, vierekkäin, päällekkäin. Suomessahan on se hyvä puoli, että social distance kuuluu normaaliin elämään.
LöschenPoikkesin tuossa Timmendorfin rantakaupungissa tammikuun alussa kun jäi aikaa Finnlinesin lähtöä odotellessa. Kallista siellä oli myös talvella. Reissu tehtiin vähän pitemmän kaavan mukaan: Luxemburg, Maria Laach, Lüneburg, Travemünden kylmä rantakatu ja Hki. Takasin Ruotsin ja Tanskan tuulisten siltojen kautta kieli keskellä suuta. Saksassa Goslar ja Bad Bellingen kun corona ei ollut vielä sulkenut kylpylää. paskeriville
Löschen