Kevättä ilmassa

 

Tuomi kukkii ja pellot on keltaisinaan rypsistä tai rapsia se kai täällä on.

Pääsiäiskutsu peruuntui kun ystävämme sai silmään vyöruusun, ihmiset muistakaa ottaa rokoitus, tunnen hurjia vyöruusutapauksia. Lähdimme spontaanisti Eifel-vuoristoon ja se olikin hyvä idea. Kävimme mm. söpössä Monrealin kylässä.

Monreal

Kotiin palattuamme kävimme kummiminiän kanssa katsomassa filharmoniaorkesterin harjoituksia, kapelimestarina Sakari Oramo, ai että tykkään siitä miehestä, pätevä ja vitsikäs ja puhuu hirveän hyvää saksaa. Konsertin jälkeen söimme lounasta ulkona auringossa Reinin rannalla.

Musiikkia on ohjelmassa tulevalla viikollakin, silloin pääsemme vihdoin Hampurin Elphiin eli Elbphilharmoniaan, sitä on suunniteltu jo vuodesta 2017 kun halli valmistui. Sielläkin sattuu olemaan suomalainen kapellimestari, nyt Jukka-Pekka Saraste, hänkin on Saksassa kovassa kurssissa.

Ensimmäiset parsatkin on jo syöty, perinteiseen tapaan perunan ja kinkun kanssa.

Päivän eläimet ja koru

 Aamulla heräsin ihmeelliseen ääneen ja menin ulos katsomaan kuka siellä koputtelee. Oravahan siellä saksanpähkinöitä pudotteli maahan. Niitä löytyy nyt sitten kaikista kukkaruukuista ja yrttimaahanikin yksi kaivettiin

Tutut lampaat oli päättäneet sulkea sauvakävelytiemme. Vähän mietimme voikohan siitä vaan mennä lauman läpi, mutta onneksi lampurin koirat tulivat hoitamaan asian.

Mitähän tekisi ikivanhalle kauniille Lapponian kaulaketjulleni, sen lukko ei toimi. Korjaus tulisi maksamaan 180-300€, enpä tajunnut, että ketju on niin arvokas. Taidan kysyä tutulta italialaiskorusuunnittelijalta osaisiko heidän porukat korjata vähän halvemmalla. Harmi😢

Viikon varrella

 Yritin matkia ravintolan ruoka-annosta. Ei ollut niin kaunis kuin alkuperäinen kun piti nopeasti laittaa useampi lautanen, mutta sanoisin, että maistui yhtä hyvälle. Siinä on pohjalla perunamuusia ja päällä Pohjanmeren katkarapuja, kandeerattua sitruunaa, kurkkua, pikkelöityä punasipulia, avokadoa, kaalirapia, ruohosipulimajoneesia, krutonkeja. Teen toisenkin kerran.

Sauvakävelymaiseman lammikon väri muistutti vähän Kalliovuorten järviä.

Tämä sieni oli kuin kukka.

 

Katselin tuossa kadun varrella tätä kaunista kukkaa, Google lens ilmoittaa, että se on jättiverbena. Taidan ensi keväänä istuttaa meidän etupihalle.

Sustainability, mitä se on suomeksi?

 Sustainability - avoidance of the depletion of natural resources in order to maintain an ecological balance.

 Meillä käytetään aurinkosähköä, sen pitäisi riittää ainakin 10 kk vuodesta sekä auton lataamiseen että taloussähköön.

Sadevettä keräämme tynnyriin, sillä kastelemme kukat.

Eilen kuulin serkulta, että nyt voi viedä pahvilaatikotkin uusiokäyttöön. Nykyäänhän ihmiset ostavat paljon netin kautta ja esim. meidän naapuripariskunnalle tulee keskimäärin kaksi pakettia päivässä, heillä on jopa talon edessä paketteja varten iso postilaatikko, jonne pakettiposti jättää paketit, täällähän ne kannetaan vielä kotiin. He saattavat tilata vaikka kilon jauhoja tai hammastahnaa netin kautta. Itsekin toki tilaamme netistä, mutta ei nyt ihan sellaista mitä lähikaupasta saa, mutta jonkun verran paketteja tulee ja niiden mukana paljon pahvia, jota sitten joutuu pilkkomaan paperiroskikseen. Nyt on olemassa sovellus, josta voi katsoa lähimmän repacket-liikkeen ja sinne voi viedä pahvilaatikot uusiokäyttöön, niitä ei tarvitse edes taitella pienemmäksi. Serkku asuu kuuden asunnon talossa ja porukat vievät autotalliin laatikot ja hän heittää ne autoonsa ja vie repacketille. Tuskin nuo meidän naapurit ovat halukkaita samaan, he ajavat jopa autolla 750 m leipomoon, sustainability on heille vieras sana jopa saksankielisenä (=Nachhaltigkeit).

Ikoninikin korjautin enkä ostanut uutta, hah hah, hyvä vitsi. Se on siis restauroitu, näkeehän siitä tarkka silmä, että on ollut halki, mutta hyvä noinkin. 

Aprillia, aprillia

 April April, der macht was er will, sanoo saksalainen eli huhtikuun sää on vähän sitä tätä. Sunnuntain patikkamatkalla sen taas saimme kokea. Alku oli tällainen

mutta paranihan se sää vähitellen ja löysimme vielä kiitos kylmän sään vielä joitakin villejä narsisseja

Kuljimme reittiä Saksan ja Belgian rajalla, jonne Hitler oli sodan takia rakentanut suojavallin

Tuntuu aina hienolta hyppiä siellä milloin Saksassa, milloin Belgiassa ja olla kiitollinen, että vielä elämme rauhan aikaa ja sellainen on mahdollista. Ukrainan sodan takia osaa arvostaa rauhaa entistä enemmän.

Kotona oli viime viikolla tällaista. Ikkunoista näki aina vain miesten jalkoja, kun katolle laitettiin aurinkopanelit, oli hölyä ja oli pölyä, mutta nyt pahin on ohi ja 6.5. sähkö liitetään.

Tässä oli vielä pientä draamaa, kun miehet olivat vähän nukkuneet ja kiinnittäneet jotain pientä naapurin seinään ja joudumme korjaamaan asian, kun on pilkunviilaaja kyseessä. Meidän on helppo hoitaa juttu, heidän olisikin vaikeampi liimata takaisin oksat, jotka heidän puutarhurinsa jostain käsittämättömästä syystä leikkeli meidän kasveista.😀

Kärhöt ja rikkaruohot kukkii ja sää on luvannut lämmitä eli kaikki hyvin.

Luontoa ja luokkakaveria

 On tämä kevät vaan niin hieno vuodenaika. Naapuristossa kukkii magnoliat

ja meillä vähän sitä sun tätä

Tänään sauvakävelyllä en voinut olla kaivamatta kännykkää repusta kun kekkasin tuon sorsaparin

ja lampaitahan on ihan pakko aina ihailla

Tosi kivaa oli tällä viikolla, kun sain vieraaksi luokkakaverin, jonka olen tuntenut kuusivuotiaasti asti kun menin kouluun. Meillä oli välillä vuosikymmenien kontaktitauko kun lähdimme eri suuntiin opiskelemaan ja minä jäin lopulta Saksaan eikä silloin ollut kännyköitä ja sähköposteja ja sukunimi muuttui naimisiinmenon johdosta ja nyt syyskuussa tapasimme ekaluokan luokkakokouksessa. Olipa kiva nähdä pitempään, jutteluaiheita olisi riittänyt vieläkin vaikka kuinka, muistelimme miten olimme kesämökillä ja teimme bussimatkan keski-Eurooppaan ja kävimme Paul Ankan konsertissa.

Ensi viikolla ei sitten olekaan niin hauskaa, sillä tänään oli postilaatikossa kutsu ystäviemme tyttären hautajaisiin. Yli kaksi viikkoa kesti kunnes he saivat luvan hautaamiseen, ilmeisesti poliisi tutki kumpi puoli oli syyllinen liikenneonnettomuuteen, raskasta aikaa vanhemmille. 

Pikaloma Philipin suvun jäljillä

 Lähdimme pariksi päiväksi muihin maisemiin tuttuun kivaan hotelliin pohjois-Hesseniin. Näitä vanhoja taloja ei koskaan kyllästy katsomaan.

Tämä Saksan vanhin ristikkotalo raatihuone näkyi meidän ikkunastakin.

Illalla saimme ei vain maukasta vaan kaunistakin ruokaa.

Sunnuntaina sää ei ollut erikoinen, mutta pääsimme sentään tekemään reilun kuuden kilsan lenkin Battenbergin pikkukylässä. Prinssi Philipin suku äidin puolelta on ollut aikanaan köyhää aatelistoa Battenbergistä ja Battenberg on käännetty Mountbatteniksi.

Keltainen rakennus on ollut 1700-luvulla metsästyslinna

Kylästä lähti noin 5km kävelylenkki ihan kivoissa maisemissa.

Rakastan sammalta

Kotimatkalla poikkesimme vielä Berg-Neustadtiin ja siellä vanhaan söpöön kirkkoon ja ihailimme urkujen alla olevia hedelmiä 

ja kirkon lähellä vielä käytössä olevaa postilaatikkoa

Ei aika ehdi käydä pitkäksi

Heti luokkakokouksen jälkeen meillä oli jo pitkään päätetty keikka Sauerlandin keskivuoristoon noin 140km meiltä kotoa, vähän liian paljon ohjelmaa, mutta sitä suunnitellessa ei ollut vielä tietoa luokkakokouksesta.

Käväisimme matkalla kahvilla söpössä Freudenbergin kylässä.

Pikkutorttuni vieressä oli keksi, jossa luki:

Jos haluat menestyä, sinun täytyy ottaa omaan käteesi kynä, joka kirjoittaa elämäntarinasi.

Hotellimme oli vanha tuttu, tosin sielläkin tuntui nyt kaikkialla vallitseva pula henkilökunnasta ja ruoka oli huonontunut, mutta muuten oli tunnelmallista.

Kun edellisessä kylässä talot olivat ristikkotaloja, täällä ne olivat harmaasta liuskekivestä ja talojen ovet olivat omaa tyyliään, sellaisia ei meiltä löydy.

Matkan varrella tulin taas todella surulliseksi nähdessäni miten kuuset kuolevat liian lämpimän ilmaston ja vähäisen sateen vuoksi.

Nyt ollaan taas kotona ja ehdimme jo kutsua kavereita syömään. Illalla oli vielä niin lämmintä (climate change), että istuimme alussa ulkona aperitiivilla, vaikka on jo lokakuu.