Kavereita katsomassa ja identiteettivarkautta

Ennen nämä lomapostaukset ovat olleet vähän kauemmista kohteista, nyt tyydytään kotimaahan ja niinpä lähdimme Hampuriin, jonne kannattaakin aina mennä, tosin nyt olimme pääasiassa ystävien luona ja kaupunkia ei katsottu sen enempää.
Kun kahden päivän vierailu tuntui aika lyhyeltä, pidensimme matkaa mennen tullen yhdellä päivällä kivoissa hotelleissa, joihin nykyään pääsee testin tai täydellisen rokotuksen kanssa. Meillä on toinen rokotus vasta viikon päästä ja niinpä kävimme nyt testissä. Ensimmäinen stoppi oli todella kivassa hotellissa in the middle of nowhere, tosin ravintola oli ala-arvoinen ja meitä harmitti, että kävimme läheisessä ravintolassa vain juomassa Aperolit, olisi kannattanut jäädä sinne syömään, niiden hampurilainenkin olisi ollut parempi kuin hotellin seisova pöytä.

Sitten menimme kahdeksi yöksi ystäväpariskunnan luokse Hampuriin. Heillä on kiva omakotitalo ja saksalaisissa olosuhteissa valtavan iso tontti, täydellinen salainen puutarha, tosin en jaksaisi hoitaa sitä. Nytkin kun katsoin aamulla kuudelta ikkunasta ulos, ystäväni C oli siellä jo kahden letkun kanssa kastelemassa.

Aamulla kävin C:n kanssa torilla ostamassa mm. maitoa, jota siellä myydään pulloissa eikä roskia lisäävissä tölkeissä.

Hyvät oli valikoimat ja C sai toivomiansa viiriäisiä.
 

Illalla isäntä tarjosi herkullista kaakaopastaa, siinä oli taikinassa tosiaan vähän kaakaota antamassa makua ja väriä ja pääruokana oli mm. grillattuja viiriäisiä.

Sunnuntaina lähdimme retkelle Mecklenburg-Vorpommerniin ja siellä Schaalsee-järvelle, joka on Unescon biosfäärireservaatti. 

Järven ja rinteellä olevien talojen välissä oli kävelytie eli jalankulkijoilla on mahdollisuus kävellä järven rantaa, jossa oli joka talolla oma laituri. Paikka on entistä DDRää ja talot ovat siihen aikaan olleet tietenkin kommaripomojen käytössä. Vesi on uskomattoman kirkasta, järvi on Saksan syvimpiä.

Uimalakin oli olemassa, mutta useimmat ihmiset pulahtivat järveen ihan missä sattui. Itäsaksalaisissa oli paljon nudisteja ja nytkin tuolla monet riisuivat vaatteensa ja uivat järvessä eikä heitä häirinnyt, että me istuimme siinä piknikillä vieressä eikä se meitäkään häirinnyt.

C oli paistanut piknikkiä varten herkullista kakkua, jossa oli savustettua nieriää, juustoa ja yrttejä, nam ja kylmälaukusta löytyi myös pullo roseviiniä.

Kakku oli niin hyvää, että otin reseptin muistiin:

150g jauhoja
3 tl lieivnjauhetta
3 munaa
80 ml oliiviöljyä
125 ml maitoa
tilliä
pippuria
100g juustoraastetta
200g savukalaa
1 tl piparjuuriraastetta

+180C / 45 min.

Lenkkimme ja piknikin jälkeen piipahdimme vielä kahville Zarrentinin pikkukaupunkiin ja kävimme katsomassa nätin kirkon.

Paluumatkalla kotiin yövyimme Münsterissä tutussa hotellissa, jossa olimme kerran syntymäpäivänäni, todella idyllinen paikka, kiva tilava huone ja illalla terassilla tarjottiin hyvää ruokaa ja hyvää palvelua.

Linnun pöntössä lukee, että kissat ovat tyhmiä.

Hampurin ystävillämme oli sattunut jo kaksi kertaa identiteetin varkaus. Eräänä päivänä posteljooni oli soittanut ovikelloa ja tuonut pienen paketin Vodafonelta ja kertonut, että talon edessä oli ollut mies, joka oli yrittänyt saada posteljoonilta pakettia, väitti olevan herra tohtori B eli ystävämme. Petkuttajat tilaavat jonkun nimellä tavaraa laskuun ja netistähän voi seurata paketin toimitusta ja he menevät sitten talon eteen odottamaan postia ja jos posteljooni ei tunne ihmisiä, hän saattaa mennä lankaan ja antaa paketin vieraalle ihmiselle. Varsinkin näin korona-aikaan paketit jaetaan ilman kontaktia, mitään ei tarvitse allekirjoittaa. Tuossa paketissa oli ilmeisesti ollut kallis kännykkä, jonka rikollinen oli tilannut ystävämme nimellä ja osoitteella. Onneksi oli fiksu posteljooni.
Rikollisuutta riittää muuallakin. Naapurit olivat varanneet ystävien kanssa ison talon loma-asunnoksi Harz-vuoristosta ja nyt kävi ilmi, että matkatoimistoa, joka taloa välitti, ei ole olemassakaan. Porukka menetti 3200 euroa. Jälkikäteen he tajusivat, että olisi pitänyt huomata mm. että matkatoimiston nettiosoitteessa ei ollutkaan "com" vaan "co" eli osoite oli kolumbialainen.