Sonntag, 18. Juli 2021

Ei mennyt ihan niinkuin….

 Koronahelpotusten jälkeen olemme silloin tällöin tehneet muutaman päivän retkiä ei niin kovin kauaksi. Hotellit ovat usein täynnä, kun ihmiset pysyttelevät mieluummin kotimaassa ja kun päätimme lähteä pariksi päiväksi Moselin laaksoon, ei ollutkaan ihan iisiä löytää vapaata huonetta. Onneksi voimme ongelmitta muuttaa päivämäärän ja sitten kävi onni ja tuttu hotelli tarjosi mahdollisuuden yöpyä kaksi yötä. Pari päivää ennen keikkaa meillä alkoi sataa, sataa ja sataa, enpä ole pitkän elämäni aikana sellaista sadetta kokenut ja olimme kiitollisia, että kattoikkunat oli tiiviit eikä kellariin mennyt vettä niinkuin joillakin naapureilla oli. Koko illan naapuriston Threema-ryhmässä läheteltiin viestejä tilanteesta. Jossain vaiheessa päätin informoida viereistä kaikkitietävää pariskuntaa, joka ei ole mukana ryhmässä ja kysyä mikä tilanne heillä oli. Ei mitään hätää, heillähän on kaikki okay, nauroivat varmaan viestilleni, kunnes sitten jonkun ajan päästä tulikin tekstari, että kellarissa oli vettä. Eivät olisi varmaan huomanneet, jos en olisi ilmoittanut miten monella oli ongelmia. Toisen puolen naapureilla uhkasi vesi mennä kellarin luiskaan ja veimme heille kaatosateessa ison multasäkkimme lisäesteeksi. Itsellämme on terassilla lasikatto ja se esti hyvin, tosin kaikki tuolien tyynyt oli märkiä, vaikka ne normaalissa kaatosateessa pysyvät kuivina. Seuraavana aamuna selvisi sitten mikä katastrofi oli syntynyt, siihen verrattuna nekin kölniläiset kellarit, joissa oli 30 cm vettä, olivat peanuts. Monet meille tutut paikat, joissa olemme olleet patikoimassa tai syömässä tai pyöräilemässä, olivat nyt tuusan nuuskana, paljon ihmisiä kuollut, kodittomana. Kaupat, jotka pitkän lockdownin jälkeen olivat juuri saaneet avata, olivat täynnä liejua tai kokonaan jääneet massojen alle. 

Gretalle on ivallisesti hymyilty ja Elon Muskia ihailtu ja suomalaiset ovat ylpeinä kertoneet mahtavasta helteestään. Oi ihmiset, tämä ei ole normaalia.

Olisin mieluummin perunut Moselin keikan, mutta se oli maksettu etukäteen, sekä hotelli että ruoka ja päätimme lähteä matkaan arvaamatta minkälainen menomatkasta tulisi. Moottoritie oli suljettu, liikenne siirtynyt pienemmille teille, kuinkahan monta kertaa me jouduimme kääntymään ja etsimään toista reittiä. Auton GPS sekosi täysin, käski aina vaan kääntymään eikä kännyn Googlesta ollut sen paremmin apua.


Matkan varrella näkyi veden alla auton kattoja, ei edes tiennyt, oliko veden alla katu vai missä ne autot seisoivat ja oliko auton sisällä kenties ihmisiä. Yhdessä pikkukaupungissa meitä vastaan tuli kolonna ihmisiä, jotka vetivät/työnsivät sairaalasänkyjä, joissa oli potilaita eli sairaalaa evakuoitiin. Kun oli niin lähellä tapahtumapaikkaa, kaikki tuntui vielä kauheammalta kuin katsoa kuvia lehdestä. Jätän kauhukuvani julkaisematta.




Kerran ajoimme jyrkkää alamäkeä ja näimme puolessa välissä, että alhaalla oli paljon autoja, jotka eivät ilmeisesti päässeet eteenpäin. Minä en olisi ikinä selvinnyt siitä paikasta, mutta mies peruutti sen koko mäen ylös ja meillä oli takana kaiken kukkuraksi  polkupyörät. Noin 150km matkaan meni viisi tuntia ja hermot.

Melkein huonon omantunnon saimme sitten kun pääsimme perille paratiisiin. Hotellin omistaja oli pumpannut lammikostaan liiat vedet pois joten terassi pysyi kuivana ja kaikki oli ihan kuin maailmassa ei olisi mitään pahaa.




Illalla istuimme terassilla ja söimme tähtikokin herkkuja, mm. nieriää, nam.


Ja keittiön tervehdys oli aivan upea tikkari, jossa oli vihreää parsaa serranokinkun kanssa, oli melkein sääli syödä.

Seuraavana päivänä lähdimme Moselin rannalle pyöräilemään. Vesi oli korkealla ja joissakin kohtaa pyörätie päättyi veteen ja jouduimme siirtymään ajotielle.




Ajoimme 50km lenkin, osittain aika kuraisella tiellä. Matkan varrella monet pikkukahviloiden omistajat olivat putsaamassa tuoleja ja pöytiä veden jäljiltä. Hekin raukat olivat vihdoin saaneet avata kahvilansa ja olivat innolla odottaneet viikonlopputuristeja. Ainoa, mikä ei ollut moksiskaan, oli Riesling, rypäleet olivat ihan samannäköiset kuin muutenkin.

Teki hyvää, kun sai ainakin vähäksi aikaa unohtaa kauhun ja nauttia paratiisista.


Kotona lahjoitimme ensimmäiseksi rahaa uhrirahastoon. Ihmisten solidaarisuus on uskomatonta. Facebookissa on tarjolla vaatteita, hygienia-artikkelija, asuntoja, huoneita, hoitopaikkaa kissalle tai koiralle, terapiakoiraa lapsille ja vaikka mitä. Kauan menee varmaan ennenkuin me seuraavan kerran starttaamme patikkaretken Schuldin kylästä.

Foto:Rhein-Zeitung



10 Kommentare:

  1. Ihan kamala katastrofi, ja selvästi kaikki tänä vuonna viittaa ilmastonmuutokseen, ehkä niiden jäävuorien sulaminen on nyt johtanut tähän. Täälläkin oli lämpimin talvi ikinä, joten ei sekään normaalia ollut. Tuota sadetta tuli teille kyllä ihan järkyttävän paljon, kun taas muissa maissa ei tule tippaakaan (täällä viimeksi huhtikuun alussa) Venezuelassa oli kamalia sateita, jotka saattoiva kestää muutamia päiviä, jolloin oli mutavyöryjä vuorilta, ja usein myös kuolonuhreja, mutta sitä tapahtui aina silloin tällöin, joten ei liity tähän muutokseen. Itsekin koettiin sellainen eksän kanssa, kun päästiin turvaan kaatosateessa jonkun kuorma-auton avoimella lavalla kaatosateessa. Onneksi teille ei tullut vahinkoja kellariin eikä muualle, hyvin olitte onneksi varautuneet.
    Kaunis hotelli, ja onneksi kuitenkin pääsitte vähän pois kaikesta tuossa kauniissa paikassa.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. näyttää siltä, että me ollaan harvoja näissä rivitaloissa, joilla vesi ei mennyt kellariin

      Löschen
  2. Olen kauhuissani lukenut kaiken tulvista. Jotkut paikoista olivat meillekin ainakin piipahtamistuttuja, sillä ennen Itävalta innostusta ajoimme aina läntistä reittiä. Hirveää oli kun toimittaja kirjoitti, miten avuttomana jossakin oli jouduttua katsomaan kolmen ihmisen menoa virrassa. Virta oli niin kova, että veneitä ei uskallettu laskea jokeen. Ja se pelastaja, joka sai uhrin pelastettua ja sitten kohta kuoli itse jouduttuaan autoineen veden alle. Onneksi selvisitte ja haksamista heille, jotka menettivät rakkaitaan.

    ♥♥

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ainakin kolme palomiestä on menettänyt henkensä. Meidän kaverit oli ajaneet tunnelista, jossa oli 30 cm vettä, tuntia myöhemmin veden korkeus oli jo pari metriä.

      Löschen
  3. Minua itkettää. Me täällä Reinin rannalla kilometrimerkin 423 kohdalla säästyimme pahimmalta kaatosateelta vaikka satoikin tauotta. Tulviin on täällä varauduttu 140 vuotta sitten tapahtuneen pahan talvitulvan ja padon pettämisen katastrofin jälkeen: on kaksinkertaiset tulvapadot ja asumattomia niittyjä mihin Reinillä on tilaa levitä. Asun viidennessä kerroksessa ja korkeintaan jään vaille sähköä ja kahvia/juomavettä, kunnes auttajat tulevat. Reinin tulva ei tule noin yllättäen, ja ehdin kyllä (ehkä) ajamaan autonikin kellarikerroksen tallista tuttavien luo turvaan. Itketää. Mielikuvitus ei riittänyt kuvittelemaan noin pahaa, ei edes sitä, että satunnainen kulkija voi hukkua moottoritiellä.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Ystäväni jumppakaveri on matkailuautolomalla Freiburgissa. Saivat tietää, että kaksi vuotta sitten valmistunut omakotitalo on nyt "saaressa",sinne ei ole vielä päästy tuhoa katsomaan. Poliisi oli pyytänyt heitä jäämään toistaiseksi Freiburgiin.

      Löschen
  4. Nyt alkoi sitten syyttely, syyllisten ja vastuullisten etsiminen, puolustelujen esittäminen, käsien pesu, varoitusjärjestelmien puuteiden arvostelu, vaalikamppanjan pönkittäminen, naureskelujen selittäminen ei-naureskeluksi ...
    paskeriville

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Niinpä, aikamoisia keskusteluja on. Jos olisin aikonut äänestää meidän osavaltion narria ja hampelmannia kansleriksi, niin viimeistään #laschetlacht olisi muuttanut mielipiteeni ja kaikki soopa, mitä se tyyppi suustaan päästelee. Varoituksia tuli meteorologeilta, mutta en minäkään olisi ikinä uskonut, että tuollaista voi tapahtua, että 80cm leveä joki on silmänräpäyksessä 8 metriä leveä.

      Löschen
  5. Tuo on ollut aivan järkyttävää luettavaa ja katsottavaa. Mutta todella miten tämä nyt sitten selostetaan, ketkä ovat syyllisiä ja mitä tämä Saksan liittovaltioiden vai mitä ne ovat, osuus tekee tässä? Mutta uskomattoman hienoa, miten siellä on lahjoitettu rahaa ja tavaroita. Itse kauhistelen myös Jakutian ja Siperian metsäpaloja, joista minulla on omaakin, tosin pientä kokemusta.

    AntwortenLöschen
    Antworten
    1. Eiköhän se ole niin, että kukaan ei olisi uskonut, että tuollaista voi tapahtua. Ei ole tajuttu, että nykyajan keinot kuten tv tai kännykkä eivät välttämättä toimikaan, vaan pitäisi olla sireenejä jne.

      Löschen