Matkan loppu

Viimeinen etappi oli oikeastaan kaikkein kaunein, sillä ajelimme aivan Mainin rannassa. Siellä oli paljon campingalueita tai asuinautoleirejä, autojen rekistereistä näki, että Frankfurtin lähistön asukkaat viettävät siellä viikonloppua ja jopa lomia. Jostain syystä en löydä kännykästä lainkaan kuvia tuolta päivältä eli olen ilmeisesti vain nauttinut maisemista kuten pitäisikin. Viimeinen kaupunki oli Aschaffenburg, joka oli 

meille tuttu ennestään. Kaupungin keskustassa on komea renessanssilinna, joka jäi sekin kuvaamatta. Onneksi on WiKipedia, sieltä löytyy kuva.

foto Wikipedia

Linnan lähellä olevalla aukiolla oli rokotuksenvastustajien mielenosoitus, kyllä ne jaksaa, joskus tekis mieli.....

Olimme illalla syömässä tosi kivassa ravintolassa ja totesimme porukalla, että sovimme hyvin yhteen ja ensi vuoden matka tehdään samalla kokoonpanolla.

Aamulla yhdeksältä meidät ja pyörät haettiin hotellista ja kuljetettiin yli 300km päähän Bambergiin, jonne olimme jättäneet automme parkkiin. 

Kaksi pariskuntaa lähti heti ajamaan kotiin yli 400km matkaa ja me ja baijerilaisystäväpari ajoimme lähistöllä olevaan hotelliin kahden yön hemmottelulomalle. Kahvihammasta pakotti ja kakkuakin teki mieli, kun olimme syöneet vain yhden sämpylän aamulla. Varsinaista kakkua emme saaneet, mutta tuskin se olisi ollut parempaa kuin tämä mangomaracujapallo.

Aamiainen ja ruoka hotellissa olivat vähän eri luokkaa kuin matkan varren paikat. Franken on osa Baijeria, vaikka asukkaat eivät halua olla baijerilaisia vaan frankeja mutta ruoka on aika lailla samaa tuhtia tavaraa kuin Baijerissa, jossa syödään kovasti punaista lihaa ja juodaan olutta. 

Hotellin spa oli auki, mutta sinne pääsi vain rajoitettu määrä ihmisiä. Laskenta tapahtui kumiankkojen avulla. Jos oli ankkoja vapaana, piti ottaa yksi ja se piti lopuksi laittaa erilliseen koriin desinfiointia varten.  Täällähän desinfioidaan usein myös kuulakärkikynät eli jos joudut jossain allekirjoittamaan, saat puhtaan kynän. Yhdessä hotellissa oli tehty respaan jopa testinurkkaus, siinä asiakkaat saivat ilmaiseksi testata itsensä.

Liikuntaa olimme saaneet viikon aikana tarpeeksi ja nyt oli aika tehdä ostoksia. Lähistöllä on useita tehtaanmyymälöitä ja sieltä löytyi meidän kukista huolehtineelle naapuripariskunnalle Villeroy & Bochin nätti maljakko, meille itselle Rosenthalin myslikuppeja, Mac‘in paitapusero ja villapaita,Tefalin paistinpannu, kaikki todella halvalla. 

Kotimatka sujui hienosti kunnes lähestyimme Kölniä, kaikki moottoritiet tukossa, jotkut vielä suljettu tulvavahinkojen takia, jossain rekka kaatunut ja siinäpä olikin sumplaaminen ajella kaupungin läpi sikin sokin, mutta löytyihän se koti sitten tuntien päästä.