Matkustamisen vaikeutta ja kirjoja

Luin  juuri Hesarista, että Suomi lasketaan nyt koronatilastoissa punaiseksi maaksi eli jotkut maat saattavat vaatia Suomesta tuleville vaikkapa karanteenin. Saksa on yhtä punainen eli tänne tullessa tuskin on isompia ongelmia. Ystävämme eivät ole nähneet Singaporessa asuvia pojanpoikia kahteen vuoteen ja miettivät nyt lähtöä Singaporeen, mutta ei vain teoriassa vaan myös käytännössä he varmaan joutuisivat parin viikon karanteeniin. Karanteenin voisi pitää pojan asunnossa, mutta minkähänlainen juttu siitä tulisi, kun asunnossa olisi neljä aikuista, kaksi lasta ja myanmarilainen kotiapulainen ja kaksi aikuista tekisi kotoa käsin etätöitä, tuskin ihanteellinen konstellaatio. 

Me olemme lähdössä muutamaksi päiväksi Italian puolelle Etelä-Tiroliin eli Alto Adigeen ja saimme nyt viestin, että Italia vaatii täytettäväksi European Union digital Passenger Locator Formin.  Nimi on pitkä ja pitkän aikaa kuluikin sen täyttämiseen, sinne piti melkein ilmoittaa kengän numerokin. Piti mm. jo täyttäessä päättää, mistä kohtaa ylittää Italian rajan, normaalisti tuollainen asia päätetään vasta kun on tarkistanut liikennetilanteen ja tietää missä on sillä hetkellä vähemmän ruuhkia.

Menemme tuttuun hotelliin, josta onneksi löytyi vielä yksi vapaa huone. Ai että on ihana päästä patikoimaan ja hengittämään puhdasta vuoristoilmaa ja nauttimaan etelä-tirolilaisesta ruoasta, jossa yhdistyy täydellisesti italialainen ja saksalainen keittiö.

Säätiedotus on tällä hetkellä ookoo, mutta jos tulee sadepäiviä, hotellissa on loistava SPAratiisi, jossa voi helliä itseään. Lukemistakin latasin riittävästi kindleeni. Margaritan ja Gretchenin olen noista jo lukenut. Stay away from Gretchen-sanonta on peräisin sodan jälkeiseltä ajalta, jolloin amerikkalaisia miehityssolttuja kiellettiin pitämään sormet irti saksalaistytöistä. Tuo kirja on Spiegel-lehden bestsellerlistalla ja kertoo Gretasta, joka joutui sodan jälkeen pakenemaan perheensä kanssa Itä-Preussista Heidelbergiin, jossa hän rakastui GI-Bobiin, loistava kertomus sodanjälkeisestä Saksasta ja rasismista. Minulle siitäkin syystä kiva, että kirja kertoo paljon vanhasta kotikaupungistani Heidelbergistä.

Luen paljon sähkökirjoja, sillä saan suomalaiset kirjat edullisesti ilman postikuluja ja saksalaisia saamme usein tuttavilta ja last but not least ei tarvitse ostaa lisää kirjahyllyjä, joita tässä huushollissa on jo hyvin paljon. Nyt aloitin lukea kirjaa nimeltä „Der Buchspazierer“, miten sen nyt kääntäis, kirjakävelijä on yhtä hassu kuin tuo keksitty saksalainen nimikin. Nyt kun katson tuota kirjan kansikuvaa, täytyy sanoa, että tämän kirjan haluaisin kyllä paperisena. En ole vielä montaa sivua lukenut, mutta nyt jo ajattelen, että tämä kuuluu luokkaan Pikku prinssi. Sen verran vain tiedän itsekin, että tämä on kertomus yksinäisestä vanhasta miehestä, joka on apulaisena kirjakaupassa ja kuljettaa iltaisin asiakkaille heidän tilaamiansa kirjoja. Hän on antanut asiakkailleen tyyppien mukaan nimen kirjallisuudesta, siellä on Mr. Darcy, Rouva Pitkätossu, Tohtori Faustus jne. Kuvaan tulee mukaan pieni tyttö, mutta en ole vielä niin pitkällä tässä kirjojen magiasta kertovassa romaanissa, jonka kansi on aivan ihana