Kukkuu karanteenista

 2,5 vuotta selvittiin ilman koronaa, mutta sitten Allumies toi sen mukanaan, ilmeisesti kuntosalilta ja tartutti sitten minutkin. Yritimme käyttää maskia kotonakin ja asuimme oikeastaan eri kerroksissa ja käytimme eri kylppäreitä, mutta sitkeä virus ei antanut periksi. Tylsin asia oli, että juuri kun Allumies sai kahden negatiivisen testin jälkeen positiivisen tuloksen, suomalainen kummipoikamme oli vaimonsa kanssa jo moottoritiellä Hampurista Kölniin ja  meidän oli pakko olla ottamasta heitä vastaan. Heidän oli tarkoitus olla meillä 4-5 päivää, shit happens. Viimeksi he olivat muuten täällä juuri kun korona oli tullut markkinoille ja käsidesi loppui kaupoista.

Jouduimme nyt molemmat karanteeniin, mutta juuri niin, että minä viimeisenä negatiivisena päivänä ehdin tehdä suurostokset ja nyt eilen eli lauantaina Allumies oli negatiivinen ja pääsi kauppaan. Kun talossa on leipää, maitoa ja kahvia, niin sillä pötkii jo pitkälle ja mikäs tässä oikeastaan on vaikeaa pysyä omassa pihassa kauniina kesänä ja sääliksi käy ihmiset, joilla on pieni kerrostaloasunto ilman parveketta. Ollaan nyt siis istuttu päiväkausia pihassa varjossa.

Olen käyttänyt sata pakettia paperinenäliinoja ja yskinyt niin, että joka paikkaan rinnassa sattuu edelleen. Saksan kielessä on hyvä sana Muskelkater eli lihaskrapula ja se minulla on nyt rinnassa ihan pelkästään yskimisestä. Kaksi yötä valvoin ja kolmas koronapäivä oli pahin, silloin luulin, että elämästä ei tule enää mitään, kun en jaksanut edes lukea, mutta nyt näkyy valoa tunnelin päässä ja eilen jaksoin jo lukea Satu Rämön Hilduria, aamusella huolimatta jo +25C:stä huovan alla.

Kummipoika joutui hotelliin , ei muuten mikään murju, ja pääsin vielä negatiivisena käymään moikkaamassa heitä ja teimme jopa pienen retken Altenbergin kirkkoon ja sytytimme koronaiselle Allumiehelle kynttilän. Sen jälkeen he lähtivätkin ajamaan kohti Prahaa, sillä meistä ei ollut mitään iloa heille.

Ei tullut otettua kuvaa kirkon ulkopuolelta ja lainaan nyt Wikipedian kuvaa, iso komea kirkko in the middle of nowhere

Foto Wikipedia

Ajattelin tänään testata itseni, vaikka luulen, että menee vielä pari päivää ennenkuin olen clean ja sitten alamme tutkimaan kalenteria ja katsomaan miten peruutetut matkasuunnitelmat voisi hoitaa.

Ensimmäistä kertaa näin miten sähköauton ”tankkaaminen” toimii. Itse olen aina täysin hysteerinen, kun pelkään, että bensa loppuu ja tankkaan aivan liian aikaisin ja kuvittelin, että en ikinä uskaltaisi lähteä sähköautolla matkaan, kun siihen ei voi kantaa kanisterilla sähköä niinkuin omaan pikkuautooni bensaa. Hienosti toimi matka Suomesta Saksaan ja Tsekkiin eli ei ollut mitään ongelmia ”tankkaamisen” kanssa ja hotellissa jopa auto vietiin joka kerta hotellin puolesta parkkihalliin lataukseen ja matkan kulut oli naurettavan pienet, puolet siitä mitä minä tankkaan pikku-Yarikseen kerralla.