Taidetta ja sinappia

Tällä viikolla on taideviikko, kun kävimme ensinnäkin Ruhrin alueella Essenissä komeassa Folkwang-museossa katsomassa expressionistien näyttelyä. Tuo kollaasi puhelinkuvista on vähän vino, mutta saa siitä nyt vähän käsitystä. Pidän mm. ylhäällä oikealla olevasta Emil Nolden kahvilasta vuodelta 1911 tai alhaalla vasemmalla August Macken hattukaupasta vuodelta 1914.

Taiteesta puheen ollen tällä viikolla tuli telkassa elokuva tunnetun impressionistin Max Liebermannin juutalaisesta vaimosta Martasta. Liebermannilta on peräisin se loistava lause ”Ich kann nicht so viel fressen wie ich kotzen möchte” eli en voi syödä niin paljon kuin haluaisin oksentaa. Sen hänen on kerrottu sanoneen kun natsit marssivat Brandenburger Torin läpi juhlien vallansaamistaan.

Taidetta näimme myös naapurimme ja ystävämme Angelikan näyttelyssä. Minulle kelpaisi vaikkapa tämä hänen taulunsa, voisi melkein olla Suomesta.

Taiteen lisäksi sinappi on ollut ajankohtainen teema. Me ostamme aina ranskalaista Maillen sinappia, mutta yhtäkkiä kauppojen hyllyt on olleet Maillen kohdalla tyhjiä. No mikäs nyt on, ihmeteltiin. Onko Putin syytä siihenkin? Pyysin ystäviä tuomaan Ranskasta Maillea, mutta he sanoivat, että se on sielläkin loppu. Höh? Netistä löytyi tieto, että sinapinsiemenet tulevat pääasiassa Kanadasta, jossa on ollut niin kuivaa, että sato on ollut mitätön. Eipä ole koskaan tullut mieleen, että elinaikanani voisi Euroopassa olla sota tai pandemia tai sinappi loppunut, mikään ei ole mahdotonta. Tänään meidän supermarketista löytyi sentään puolalaista sinappia. On muuten jännä juttu, että kaikilla on oma sinappinsa ja suomensaksalaiset vievät Suomeen Düsseldorfer Löwensenf tai Bautzneria ja saksansuomalaiset tuovat Saksaan Turun sinappia, jolla on tärkeä rooli saksansuomalaisten joulumyyjäisissä.