Viime viikon värit

 

Toukokuun satoa

Onpa hyvä tuuri kun tuli tämä vesivahinko esille ennenkuin viikon päästä laitetaan uusi lattia.

Tässä on joka päivä raahattu mööpeleitä ja kaikkea pikkukamaa, selkääni koskee kun kannoin Allumiehen kanssa painavia hyllyjä, mm. nämä tavarat piti siirtää eteiseen ja tämä on vielä alkua.

Terassillekin on viety yhtä sun toista.

En tiedä miten tästä ruljanssista selvitään, kun olkkarin jälkeen tulee vielä kolme huonetta. Onneksi saan turkkilaisen ystävän kantamaan satoja kirjoja. Olisipa kiva, jos pystyisi luopumaan kirjoista, se helpottaisi tilannetta.

Kun ei enää jaksa sisällä tehdä mitään, voi mennä välillä ulos nauttimaan kesästä.

Rivitalon omistajan iloja ja tippiasiaa

Alkukesä oli aika sateinen ja on todella haitannut maanviljelystä ja sato tulee olemaan kehno, esim. vehnää ei ole 30 vuoteen tullut näin vähän,  mutta toinen puolisko on ollut muutamasta pahasta hellepäivästä huolimatta hyvä kesä, on voitu istua varjossa lukemassa  tai kestitä illalla vieraita terassilla ja nauttia rehevistä kasveista, jotka kiittävät alkukesän sateista.

Pihassa oli tosi kivaa kunnes naapurit tällä viikolla saivat terassilleen lasikaton ja uuden markiisin. Asumme rivitalossa ja naapuri on siis lähellä,  aivan rajalle ei saa rakentaa, mutta nyt kävi niin, että tyypit olivat tilanneet konstruktion niin, että se on vain 12cm meidän rajasta ja kauhulla seurasimme tilannetta. Tuo kaunis päätykappale on siis meille päin ja kun istun ulkona aamulehden kanssa, voin aina välillä ihailla sitä.

Tässä lopullinen tulos

Meillä on itsellä lasikatto ja se on täysin eri maata ja tarpeeksi kaukana rajasta. Nyt tässä ihmetellään tuota naapurin systeemiä, mm. emme tajua minne sadevesi johdatetaan ja vähän pelkäämme, että se tulee roiskumaan meidän terassille. Nyt tässä odotellaan, että sataisi ja näkisimme miten systeemi toimii tai pahimmassa tapauksessa ei toimi. Onneksi tykkäämme kovasti naapureistamme, itse asiassa he ovat hyviä ystäviä, muuten tulisi vielä pahempi olo.

Työmiehet puhuivat huonoa saksaa, olivat ilmeisesti itäeurooppalaisia (diletantteja). Kun tuli aika poistaa vanha markiisi, kaverit sanoivat, että asia ei kuulu heille, he poistavat sen vain jos saavat tarpeeksi tippiä ja tästä juttelin sitten suomalaisen ystäväni kanssa, joka ei voinut tajuta, että täällä ”joutuu” aina antamaan juomarahaa. Se ei ole niin organisoitu juttu kuin nyt esim. Kanadassa oli, jossa sai laskun maksulaitteeseen ja siinä oli tarjolla 10, 15 tai 20% ja joku niistä piti valita, siellä tippi ”kuuluu” tarjoilijan palkkaan. Täällä annetaan tippiä kampaajalle, kosmetologille ja työmiehille, jotka tulevat taloon , ja me olemme maksaneet tänä vuonna aurinkopaneelien laittajille, kivetyksen tekijöille, putkimiehelle, yhteensä ehkä 400€.  Ravintolassa annetaan yleensä noin 10% ja se on tarjoilijalle verotonta kun se annetaan  Olen aina inhonnut tippisysteemiä, mutta jos ei anna mitään, tuntee itsensä kitupiikiksi ja kuka nyt sellainen tahtoo olla. Ravintolassa annetaan tarjoilijalle 5- 10% ja se on verovapaata, jos ja kun tarjoilijan ja asiakkaan välille on syntynyt henkilökohtainen ”suhde” ja asiakas haluaa kiittää hyvästä palvelusta. Kun nykyään jopa Saksassa maksetaan ravintolalasku usein kortilla ja haluaa maksaa kortilla myös tipin, se tuottaa ravintolalle lisätyötä ja ravintola ei välttämättä anna koko tippiä tarjoilijalle ja jotkut ravintolat eivät hyväksy tipin maksua kortilla. Toisaalta on nyt tarjolla sovellutus, jonka avulla tippi menee suoraan tarjoilijan tilille.

Suomessahan ajatellaan aivan oikein, että tällaiset maksut ovat veropetosta ja sitähän ne oikeastaan ovatkin. 

Sauvakävelyllä näkyi tänään taas iso ryhmä joutsenia, olivat vaan sen verran kaukana, etten saanut kännyllä oikein hyvää kuvaa.

Matkalaukkuelämää

 Kanadan jälkeen pakattiin taas matkalaukku ja lähdettiin Münsteriin, jossa oli yhden kaveriporukan vuositapaaminen. Münster on nätti kaupunki ja siellä on paljon historiaa, mm. 30v sodan rauha allekirjoitettiin siellä vuonna 1648. Kaupungissa on kiva tunnelma, paljon opiskelijoita ja paljon polkupyöräilijöitä ja todella kivoja kauppoja, suosittelen.

Taidettakin oli tarjolla, mm. dominikaanerien kirkossa nykyajan kuuluisimman (kalleimman) saksalaisen taiteilijan, Gerhard Richterin Foucault´n heiluri. 

Picasso-museokin Münsterissä on , sen edessä oleva kivetys on hieno, sitä tosin tuskin huomaa sen yli kävellessä eli se pitää kuvata ylhäältä.

Foto Stadt Münster

Hotellimme parvekkeelta saimme nähdä joen rannalla vihkitilaisuuden

Kotonakin tapahtuu, saimme jossain välissä etupihan kivetyksen valmiiksi ja pääsemme lataamaan automme wallboxista ikiomalla aurinkosähköllä.

Meillä on tänä vuonna satanut tähän mennessä yhtä paljon kuin menneinä vuosina koko vuonna ja sen huomaa kasveista, hortensiassa on ämpärin kokoisia kukkia

ja auringonhatut (vai mikä tuo on suomeksi) on ainakin puoli metriä pitempiä kuin normaalisti

Ruusuja Rosalle ja isälle

 Edellisen postauksen räntäkuva alkoi ärsyttää ja on pakko laittaa tänne jotain uutta, mutta ei ole oikein ideaa. No, puhutaan vaikka isäni tädistä Rosasta, jonka nimipäivä oli lauantaina ja isästä, jonka syntymäpäivä olisi tänään.

Tässä vähän pihan ensimmäisiä ruusuja, tosin huonot kuvat, piti  kaukaa valokuvata, sillä niiden vierellä autotallin muratissa on punarintapariskunnan pesä ja kova lentoliikenne, jota en halua häiritä, sillä punarinta on yksi lempparilintuni ja odotan innolla poikasia.

Isästä löytyi laatikon pohjalta komea potretti, komea mies kun oli. Terveisiä vaan sinne pilven päälle, taidat sieltä varmaan nähdä hyvin meidän uudet aurinkopaneelit. 😂

Kirvesmiehelle töitä

 Kun pari päivää sitten aamuisin oli vielä noin +15C, nyt on luonto tajunnut, että on marraskuu ja vähentänyt lämpöä kymmenisen astetta normaalitilaan. Aurinko on kyllä edelleen paistanut koko päiväm. Söpöjä pikkulintuja käy paljon, eilen oli niin kiva tarkkailla, kun talitintti ja punarinta kävivät vuorotellen juomassa, toinen istui aina tangolle odottamaan vuoroaan.

Saimme pari kuutiota sekapuita takkaa varten ja maksoimme varmaan ainakin suomalaisten mielestä hurjan hinnan eli 380 €, mutta täällä saa olla kiitollinen saadessaan ylipäänsä muutaman halon.

Ihmeen nopeasti saimme pinottua koko kasan autotallin seinälle ja Yaris-vanhuksenikin mahtuu vielä talliin, jos varovasti ajan.

Nyt meidän pitää ostaa kirves. Kuka osaa neuvoa? Nuo kömpäleet on aika isoja. Katselin netistä Fiskarsin kirveitä, sillä olen Fiskars-fani, meillä on vaikka mitä fiskarsia kotona, mutta kirvestä ei (vielä). 

Mikähän noista olisi meille sopiva?

(kuvakaappaus fiskars.com)

Kaarnaa ja muuta sytykettätin tuli muun mukana.

Terassin pöytä sai talven ajaksi tummemman dalahästliinan, jossa ei lika näy niin selvästi.

Näkemiin kesä!

Ruokaa sielulle ja vatsalle

Sielunruokaa on tarjolla, mm. Frida Kahlo ja Elämän värit

ja pari uutta suomalaista e-kirjaa lähtee mukaan pyörämatkalle Kindlessä, niitä on niin helppo kuljettaa

ja jos illalla en saa taaskaan unta, voin tutkiskella Tuula Vainikaisen lähettämää kirjaa uniongelmista.
Kiitos Tuula<3

 Mielettömän helteen aikana vatsa on saanut usein salaattia, tässä oli rucolaa, avocadoa, mustikoita ja fetaa, helppo ja herkullinen juttu.

Ja kun meillä on yksi kurpitsa, joka pitäisi syödä pois ennen matkallelähtöä, päätin kokeilla illalla tätä lowcarb kurpitsapastaa, jossa kurpitsa leikataan pastaksi ja tarjoillaan salviacremolatan kanssa, näyttää ainakin kuvassa herkulliselta.

Täällä on ilmat ollaat aivan heikunkeikun, välillä on tuskaisen kuumaa ja sitten tulee taas kännykkään varoitus rajuilmasta. Eilen tuli vettä kuin saavista kaataen, luonto tietenkin kiittää ja mekin, kun emme joudu kastelemaan pihakasveja. Postissa tuli vesilasku ajalta 1.7.19-30.6.20 ja voi jestas miten paljon meillä on vedenkulutus noussut nimenomaan kasvien kastelun takia.  Yksi tomaattikasvini vetää jo ainakin 10 litraa vettä päivässä, mutta se kyllä kiittääkin vedestä ja tekee edelleen ahkerasti lapsukaisia, jotka jäävät nyt valitettavasti naapurien syötäväksi kun eivät ehdi kypsyä lauantaihin mennessä.

Eilen ennen rajuilmaa oli oikein kiva, ei ollut liian kuumaa eikä märkää ja sain miehestä sauvakävelykaverin, kun muut ovat lomilla. Mieskin totesi, että meillä on todella hieno lenkki.

Lauantaina - jos korona suo - lähdemme autolla Lyypekkiin ja jatkamme sieltä kahden ystäväpariskunnan kanssa pyörällä Itämeren rantaa Flensburgiin asti. Toivon, että siellä ei ole niin kamalan kuumaa kuin meillä eikä näitä rajuilmoja.

CU

Patikointia Eifel-vuoristossa ja pihatöitä kotona

Nonni, nyt sitten menee koko maa kiinni. Ravintolat ja kuntosali ja yliopisto ja koulut ja vaikka mikä. Kun vaivun itsesääliin, muistutan itseäni, että meillähän on asiat ihan hienosti moneen muuhun verrattuna. Me olemme toistaiseksi terveitä, kun taas esim. yksi ystävä sairastaa keuhkosyöpää ja odottaa lonkkaproteesia, kun sytostaattihoito on aiheuttanut niin pahan nivelrikon, että käveleminen on hankalaa. Ja meillä on tilava kämppä ja piha eli pääsemme helposti myös ulos emmekä ole vielä karanteenissa, ainoastaan toivotaan, että rajoitamme sosiaalisia kontakteja. Jos tapaamme ystäviä, vain kahta kerrallaan ja no handshake, no hugs ja pysyttelemme metrin päässä. Mieluiten olen nyt ulkona ja niinpä me eilenkin lähdimme kaksin patikoimaan Eifel-vuoriston puhtaaseen ilmaan.

Reittimme alkoi tämän kappelin luota.

Seutua kutsutaan Eifelin Toscanaksi, koska siellä on paljon katajia, jotka kaukaa muistuttavat vähän Toscanan sypressejä.

Eifel on sen verran korkeammalla, että siellä oli viitisen astetta viileämpi ilma kuin Kölnissä, mutta
se sopi hyvin meille, vuoria kiipeillessä tulee muutenkin aina kuuma. Tänään meillä on täällä kotona jo ihan kesäpäivä ja on ollut kiva tehdä ulkohommia. ettei aika käy pitkäksi.

Olen selkä vääränä rapsutellut sammalta kivetykseltä

ja Allumies leikkasi vähän etupihan riippakoivua, jonka oksia laitoin maljakkoon.

Huomenna lähden sauvakävelemään ja iltapäivällä jatkan pihatöitä, joten aika ei ole vielä ehtinyt käydä pitkäksi.