Sekopää

 Kotimatkalla, kun olimme saatteneet stroken saaneen ystävämme vaimon Saksan puolelle poikansa huomaan, olimme täysin naatteja , pää oli täysin sekaisin, emmekä  jaksaneet enää ajaa  yli 400km matkaa kotiin ja päätimme jäädä tuttuun hotelliin Pfalzin maakuntaan pariksi yöksi ja prosessoida rauhassa kaikki viimeisen kahden viikon karmeat asiat. Kävin ostamassa uimapuvun, että pääsin nauttimaan uima-altaasta ja Allumies istui pitkään nauttimassa saunan löylyistä ja illalla söimme hyvää ruokaa ja joimme herkullista pflalzilaista valkoviiniä ja puhuimme, puhuimme ja puhuimme ja mietimme ystävämme tulevaisuutta. Joutuuko tähän asti terve mies ehkä turvautumaan rollaatoriin ja oppiikohan hän edes puhumaan.

Kuva hotellihuoneen ikkunasta

Seuraavana päivänä lähdimme Speyeriin, joka on tunnettu Unescon perinteestään , maailman suurimmasta romaanisesta kirkosta ja sytytimme kynttilän ystävällemme. Poikkesimme myös pienenpään Pyhän kolminaisuuden kirkkoon, joka oli lahjoitusten avulla äskettäin restauroitu. Se oli valoisaan tuomiokirkkoon verrattuna aika tumma sisältä ja siellä oli komeat urut.

Teimme pitkän kävelylenkin Reinin rannalla ja poikkesimme Biergarteniin lounaalle. Tässä lautasella baijerilaista Obazdaa (Camembert-juustosta tehtyä levitettä) ja lasissa nykyistä lempijuomaani alkoholitonta vehnäolutta.

Hotellin herkuista ei tullut otettua kuin tasan yksi kuva, se oli tomaattialkupalani

Kun sitten tulimme kotiin , emme meinanneet uskoa silmiämme. Täällä oli satanut ja nurmikko oli muuttanut väriään. Kun lähtiessämme se oli tällainen

se olikin muuttunut vihreäksi

Kotiin oli kiva tulla, tuntui hullulta, että nautti panna pyykkikoneen päälle, leikata nurmikko, siivota, laittaa ruokaa, istua nojatuoliin ja lukea (en lukenut yhtään sivua niiden kauhuviikkojen aikana!), silittää, imuroida, maksaa kerääntyneet laskut, lakaista myrskyn jäljet, kaikki tylsät tehtävät tuntui niin normaalilta ja kivalta, ai että tässä nauttii vaikka mistä kotitöistä, kun ei tarvitse istua sairaalahuoneessa vakavasti sairaan ystävän vierellä osaamatta auttaa ja koko ajan miettiessä mitähän miehestä vielä tulee. Nyt taas osaan ihailla sairaanhoitajia, miten hienoa työtä he tekevät ja jaksoivat vielä lohduttaa meitä.

Tänään tuli postissa paketti, siinä oli tämä maljakko, jota olin pitkään ihaillut. Pidin itseäni täysin sekopäänä, kun en muistanut, että olinkin tilannut sen, tyytyväisenä laitoin maljakon paikalleen ja heitin pakkauksen pahvit roskikseen enkä edes lukenut paketissa olevaa lappua. Hah hah, sitten tuli viesti ystävältäni, olenkohan  saanut hänen pakettinsa. Eihän se maljakko ollutkaan minun tilaama vaan ystäväni oli ostanut sen minulle kiitokseksi avusta ja tuesta. Miehensä on muuten nyt Münchenissä kuntoutuksessa, puhe ei vieläkään onnistu ja muutenkin tilanne ei niin kamalan hyvältä näytä, mutta toivomme parasta.

Kukkuu karanteenista

 2,5 vuotta selvittiin ilman koronaa, mutta sitten Allumies toi sen mukanaan, ilmeisesti kuntosalilta ja tartutti sitten minutkin. Yritimme käyttää maskia kotonakin ja asuimme oikeastaan eri kerroksissa ja käytimme eri kylppäreitä, mutta sitkeä virus ei antanut periksi. Tylsin asia oli, että juuri kun Allumies sai kahden negatiivisen testin jälkeen positiivisen tuloksen, suomalainen kummipoikamme oli vaimonsa kanssa jo moottoritiellä Hampurista Kölniin ja  meidän oli pakko olla ottamasta heitä vastaan. Heidän oli tarkoitus olla meillä 4-5 päivää, shit happens. Viimeksi he olivat muuten täällä juuri kun korona oli tullut markkinoille ja käsidesi loppui kaupoista.

Jouduimme nyt molemmat karanteeniin, mutta juuri niin, että minä viimeisenä negatiivisena päivänä ehdin tehdä suurostokset ja nyt eilen eli lauantaina Allumies oli negatiivinen ja pääsi kauppaan. Kun talossa on leipää, maitoa ja kahvia, niin sillä pötkii jo pitkälle ja mikäs tässä oikeastaan on vaikeaa pysyä omassa pihassa kauniina kesänä ja sääliksi käy ihmiset, joilla on pieni kerrostaloasunto ilman parveketta. Ollaan nyt siis istuttu päiväkausia pihassa varjossa.

Olen käyttänyt sata pakettia paperinenäliinoja ja yskinyt niin, että joka paikkaan rinnassa sattuu edelleen. Saksan kielessä on hyvä sana Muskelkater eli lihaskrapula ja se minulla on nyt rinnassa ihan pelkästään yskimisestä. Kaksi yötä valvoin ja kolmas koronapäivä oli pahin, silloin luulin, että elämästä ei tule enää mitään, kun en jaksanut edes lukea, mutta nyt näkyy valoa tunnelin päässä ja eilen jaksoin jo lukea Satu Rämön Hilduria, aamusella huolimatta jo +25C:stä huovan alla.

Kummipoika joutui hotelliin , ei muuten mikään murju, ja pääsin vielä negatiivisena käymään moikkaamassa heitä ja teimme jopa pienen retken Altenbergin kirkkoon ja sytytimme koronaiselle Allumiehelle kynttilän. Sen jälkeen he lähtivätkin ajamaan kohti Prahaa, sillä meistä ei ollut mitään iloa heille.

Ei tullut otettua kuvaa kirkon ulkopuolelta ja lainaan nyt Wikipedian kuvaa, iso komea kirkko in the middle of nowhere

Foto Wikipedia

Ajattelin tänään testata itseni, vaikka luulen, että menee vielä pari päivää ennenkuin olen clean ja sitten alamme tutkimaan kalenteria ja katsomaan miten peruutetut matkasuunnitelmat voisi hoitaa.

Ensimmäistä kertaa näin miten sähköauton ”tankkaaminen” toimii. Itse olen aina täysin hysteerinen, kun pelkään, että bensa loppuu ja tankkaan aivan liian aikaisin ja kuvittelin, että en ikinä uskaltaisi lähteä sähköautolla matkaan, kun siihen ei voi kantaa kanisterilla sähköä niinkuin omaan pikkuautooni bensaa. Hienosti toimi matka Suomesta Saksaan ja Tsekkiin eli ei ollut mitään ongelmia ”tankkaamisen” kanssa ja hotellissa jopa auto vietiin joka kerta hotellin puolesta parkkihalliin lataukseen ja matkan kulut oli naurettavan pienet, puolet siitä mitä minä tankkaan pikku-Yarikseen kerralla.

Kuvittele jos tää tapahtuis marraskuussa

Silloin keväällä/kesällä tapasimme sanoa, että kuvittele, jos tämä (korona) olisikin tullut marraskuussa, miten kamalaa se olisi ja nythän on ollut se marraskuu ja korona vaan pahenee. Onneksi taas ilmat on ainakin Saksassa olleet osittain todella hienot ja niin oli tänäänkin taas sellainen päivä, että iltapäiväkävelyllä harmitti, etten ollut ottanut aurinkolaseja mukaan. Lähinaapuristossa oli taas papukaijaporukka liikkeellä, tarkemmin sanoen vihreitä kauluskaijoja, olivat vain sen verran kaukana korkealla, että kännykuvasta ei näy mitään tai näkyy sentään kaksi jos tarkkaan katsoo..

Olemme yrittäneet elää ohjeiden mukaan ja välttäneet isompia porukoita eli jos tapaamme kavereita, vain yhden pariskunnan kerrallaan ja kotonakin on tuuletettu hyvin ja lautaset laitettu kauemmaksi toisistaan. Hyvin paljon teemme treffejä ulos, huomennakin on taas suunnitteilla 12km lenkki luonnossa.

Viranomaisten määräykset eivät ole aina ihan ymmärrettävissä. Esimerkiksi jouluna tehdään poikkeus ja sallitaan viiden sijasta kymmenen aikuisen porukka kotona, lapsia ei lasketa. Välillä tässä vähän ihmettelee, tietääkö se virus, että 24-26.12. sillä on porttikielto. Toiset tottelevat kiltisti eivätkä valita, niin esim. ystävämme, joiden ainoa lapsi perheineen asuu Singaporessa, hyväksyvät rajoitukset, vaikka eivät ole tavanneet vuoteen kun taas jotkut, jotka asuvat lastensa kanssa samassa pikkukaupungissa ja tapaavat jatkuvasti, ovat hysteerisiä, jos eivät saa olla jouluaattona yhdessä.

Tässä Spiegel-lehden piirroksessa nainen sanoo: emme voi tänä vuonna koronan takia juhlia vanhempieni kanssa.

kuvakaappaus Spiegel/Chappatte

Huomenna on ensimmäinen adventti ja rerassiamme valaisee nyt Herrnhutin tähti

ja sisälle on alkanut ilmestyi kaikenkarvaisia kavereita toivottamaan joulua tervetulleeksi.

Piparitaikina odottaa paistamista ja hedelmäkakun tarpeet pilkkomista.

Ajattelin, että jos ostaisi naapureille jonkun kivan astiapyyhkeen joulutervehdykseksi ja katselin jo yhdestä kaupasta ja tuli vastaan tällainen. En löytänyt minkäänlaista tietoa, että pyyhe olisi suomalainen. Mökki-sana taitaa vallata maailmaa, sillä muutama päivä sitten oli lehdessä haastateltu ihmisiä ja kysytty, mitä ovat saaneet korona-aikaan aikaiseksi ja siellä yksi saksalaismies oli rakentanut pihaan (leikki)mökin ja käytti siinä myös suomenkielistä sanaa "mökki", vaikka hänellä ei ollut mitään tekemistä Suomen kanssa. Myös yhdessä asuntoautossa näin nimikyltin "mökki".

Marraskuu ja lockdown

Tänään uudet rajoitukset tulivat voimaan, ei tosin niin rajut kuin keväällä. Ravintolat, baarit, kuntosalit, teatteri, elokuvat ovat kiinni. Monet ravintolat myyvät ruokia take away ja orkesterit soittavat facebookissa. Vain viisi ihmistä saa tavata ulkona, hekin vain kahdesta huushollista eli me kolme suomineitoa emme saa enää kolmistaan lähteä sauvakävelylle. Myö kotona piää vältellä isompia porukoita. Olimme eilen kävelyllä Reinin rannalla ja tapasimme sattumalta tuttavan, joka on jo pitkään tehnyt etätöitä ja asuu yksin. Hän oli käynyt kahdessa kaupassa ja pian oli jo koronavilkku vilkutellut, kahdeksan tapaamista oli siinä lyhyessä ajassa rekisteröity, itselläni oli välillä yksi, nyt on taas kaksi. Taivas on täällä harmaa niinkuin marraskuussa odottaakin, mutta on ihmeen lämmintä, nytkin meillä on ovi ja ikkunat auki ja ulkona saattaa tulla jopa +20C. Kävelyllä poikkesimme Reinin rannalla olevaan patsaspuistoon.

Selfiekin tuli otettua.  (Miksi tää tulee nyt sinisenä, ei ymmärrä)

Kamppailen tässä edelleen uuden bloggerin kanssa, se ei halua niinkuin minä. Tuo oli siis myös yksi taideteos, sellainen pallopeili.

Nyt en sitten taas saa vaihdettua kunnolla riviä, en kestä tätä systeemiä. Pitää kai laittaa siihen piste, ehkä se sitten vaihtaa riviä.

.

No, nyt se oli niin tyhmä, että vaihtoi. Löysin pari päivää sitten Kotilieden juustoleipäreseptin ja sepä olikin jännä juttu, vähän sellainen pizzan makuinen ja kelpasi hyvin aperitiivon kanssa,

Tässä nyt sitten taas totutellaan siihen, ettei olla isompien ihmisporukoiden kanssa tekemisissä. Juuri Ranskasta palanneet ystävät ovat parhaillaan kotilääkärillä koronatestissä ja kun saavat puhtaat paperit, voimme kutsua heidät hyvällä omallatunnolla kylään, jos eivät sitten he pelkää meitä. Ruokaa tehdään taas entistä enemmän itse ja luonnossa liikutaan, jos ilmat sen sallii. Nykyiset rajoitukset ovat voimassa koko marraskuun, joka on aina ollut se kuukausi, jonka puolestani voisivat poistaa kalenterista kokonaan. Mutta eiköhän me tästäkin selvitä. Jotkut kuljettavat kaupasta jo europaletilla vessapaperia ja hiivaa, mutta me olemme varmoja, että ne eivät lopu. Stay healthy!

 

Pikavisiitti maaseudulle

Yleisillä kulkeminen ei ole tällä hetkellä suositeltavaa ja niinpä hyppäsimme sitten keskiviikkona omaan toistaiseksi koronavapaaseen autoomme ja ajelimme noin 300km Göttingenin lähellä olevaan pikkukylään, jonne virus ei ollut vielä ehtinyt. Mutta annapas olla, saman päivän iltana tuli jo uutinen, että noin 15km päässä olevassa pikkukaupungissa oli todettu kaksi tapausta ihmisillä, jotka olivat palanneet Itävallasta hiihtolomalta.
Uutisesta huolimatta osasimme nauttia laatuajasta vanhojen ystävien kanssa, juttelemista riittää aina monelle päivälle ja koronakin jäi välillä ainakin vähän unohduksiin. Sää oli tyypillinen saksalainen Aprilwetter eli huhtikuun sää, sadetta ja aurinkoa, tyyntä ja tuulista.

Ystävälläni on kymmeniä kangaspuita tai raameja, joilla voi kutoa ja hän on maailman kreatiivisin ihminen. Tässä on tulossa vanhoista sukkalangan jätteistä kaulahuivi, jonka Allumies sai mukaan

ja tässä on tulossa tiskirättikangasta

Teki tosi hyvää tulla välillä muihin ajatuksiin kuin tämän uuden elämän suunnittelemiseen. Meillä on nyt kaikki koulut suljettu, kaikki tilaisuudet kielletty, elokuvateatterit ja konsertit, kaikki messut ja festivaalit. Tärkeille ihmisille, terveydenhuoltoalan, palokunnan jne yritetään järjestää lastenhoito, jos mahdollista, ihmisiä pyydetään tekemään työt home office-hommana.  Kun isovanhemhat ovat riskipotilaita, on monella vaikeuksia löytää lastenhoitajaa. Ylioppilaskirjoitukset suoritetaan kuulemma suunniteltuun aikaan, tyhjissä kouluissa on hyvää tilaa pitää oppilaat kaukana toisistaan. Ainakin kai viiden viikon loma tulee kouluille ja naapurimme, joka on opettaja, kertoi, että kun opettajat ovat valtion virkamiehiä, heidät saatetaan pahimmassa tapauksessa panna tekemään aivan muunlaisia hommia, vaikkapa puhelinkyselyihin vastaamaan tms.
Jotta Italian kaaos ei syntyisi, ihmisiä pyydetään pysymään kotona, sillä jos virus jatkaa samaa vauhtia, täällä on kuukauden päästä miljoona sairastunutta ja terveydenhuolto ei pysty kaikkeen. Monet eivät vieläkään tajua, että erossapysyminen sosiaalisista kontakteista on tärkeää, ei vain oman itsen takia vaan myös muiden. Jotkut vielä polleana uhovat, että he eivät pelkää mitään, he haluavat liikkua kaikkialla. Onneksi nyt jalkapallopelitkin on siirretty myöhempään ajankohtaan. Kahden ystävän kanssa voi hyvällä omallatunnolla mennä ravintolaan syömään ja sitä me ehkä silloin tällöin tulemme tekemään, mutta muuten elellään pienellä liekillä. Suunnittelin jo, että voisimme vihdoinkin tehdä Etelä-Amerikan ja Japanin lomista fotokirjan, kun joutoaikaa löytyy taatusti. Yksi ongelma saattaa tulla nettiyhteyksiin, sillä suuri osa ihmisistä on joutilaana kotona ja katsoo Youtubea tai Netflixiä tai tekee home office-töitä neti kautta. Jossain uhattiin jo, että Netflix saatetaan sulkea, mutta se on meikäläiselle pienin ongelma.
Vessapaperia on kaupoissa riittävästi, mutta tänään huomasin, että linssit ovat loppuneet kolmesta kaupasta, mutta eiköhän tästä selvitä niillä linsseillä, mitä meillä on vielä kaapissa.
Soitin juuri ystäville ja kuulin, että heidän tuttava, 90v oikeastaan hyväkuntoinen ja sportti nainen sai koronan hiihtolomalla Alpeilla ja makaa nyt hengityslaitteessa Uniklinikan teho-osastolla. Oli sentään pystynyt vastaamaan tekstiviestiin ja pyytänyt ystäviämme sytyttämään tuomiokirkossa kynttilän hänelle. Huono juttu vaan, että tuomiokirkkokin taitaa olla kiinni yleisölle, messut lähetetään radiossa.

It's February

Tammikuu loppui Corona-viruksen merkeissä ja sama juttu jatkuu helmikuussakin. Kiinalaiset ystävämme ehtivät juuri ja juuri Kiinasta takaisin, viikkoa ennen suunniteltua paluuta ja onneksi tulivat ajoissa, sillä nyt saattaa joutua parin viikon karanteeniin. Baijerilaiset ystävämme asuvat siellä Alppien lähellä raittiissa ilmassa, jonne muut menevät viettämään lomaansa, mutta eipä ole sekään takuu, sillä 20km päässä heiltä sijaitsevassa Starnbergin kaupungissa paljastui ensimmäiset Corona-tartunnat Saksassa. Kaiken kukkuraksi heidän tyttärellään oli sovittu palaveri juuri siihen firmaan, mutta onneksi vasta sinä päivänä, kun firma sitten suljettiin kokonaan ja palaveri peruttiin.
Facebookissa kiersi tämä vitsi Corona-rokotuksesta. Tätä ei voi oikein kääntää suomeksi, suun kautta otettava rokotus on saksaksi Schluckimpfung, mutta Schluck tarkoittaa myös ryyppyä.

Helmikuun kalenteri on alkanut vähitellen täyttyä.

Tänään meidät on kutsuttu naapuriin syömään. Kun kaikilla on nyt tulppaanitulvia asunnoissa, ostin vähän erilaisen kukkakimpun. Toisaalta tulppaaneja ei voi koskaan olla liikaa, viikko sitten ostin kotiin jopa 50 kappaletta.♥

Maanantaina tulee verhoilija tekemään tarjousta kahden aikanaan kotoani perimän laiskanlinnan verhoilusta. Saapa nähdä mitä kaveri suosittelee, yksi mahdollisuus, josta pidän aina vaan enemmän ja enemmän, on tuo Designersguildin kangas, sitä ehdotti sisustusarkkitehti. Let's see.

Tällaisen maskotin olen saanut viime vuosituhannella abiturienttina ja mistä ihmeestä tuli nyt ykskaks mieleen sellainen nimi kuin Sumppi.

Ja kappas vaan, netistä tuli vahvistus, että sumppihan siinä.

Tuokoon tulevaisuudessa yhtä paljon onnea kuin on tähänkin asti tuonut.

Sadetta, kalaa, viherkasveja ja käsipalloa

Meillä on aivan KAMALA ilma, vettä tulee kuin.....   ja lännestä tuulee ja tuuli piiskaan sateen ikkunaruutuihin ja terassin lasikatolle. Kateellisena katselen teidän Suomessa asuvien talvikuvia, sinistä taivasta ja valkoista lunta.

Muutamaan päivään en ole edes mennyt ulos paitsi illalla on hypätty nopeasti autoon ja ajettu ystävien luokse syömään. Sattumalta meillä on ollut hyvin kalarikas aika, sillä perjantaina paistoimme itse herkullista skrei-turskaa, lauantaina Ginamies tarjosi meille  merikrottia (joka maistuikin todella hyvältä, varsinkin kun kuulimme, että uusi morsian on saanut häädön, emme nimittäin lämminneet hänen kanssaan) ja eilen toiset kaverit laittoivat kultaotsa-ahventa. Paras lisuke kalan kanssa oli ehdottomasti kurpitsa-aprikoosipyree, joka tehdään näin:

250 g hokkaidokurpitsaa
ja 75 g kuivattuja aprikooseja pilkotaan ja paistetaan oliiviöljyssä 2-3 min.
Lisätään 2 rkl valkoista balsamicoetikkaa ja kypsennetään noin 15 min ja soseutetaan sauvasekoittemella ja maustetaan suolalla ja pippurilla.
Todella iisi resepti ja aprikoosi antaan hyvän maun kurpitsaan. Kokeilkaapa.

Toinen lisuke oli voissa paistettuja ja suolalla, pippurilla ja ripauksella sokeria maustettuja suippokaalinlehtiä, siis lehdet aika isoina, oli kivan näköisiä lautasella ja maistui hyvälle.

Olisin niin mielelläni lähtenyt puutarhakauppaan, mutta ei huvita lähteä sateeseen. Näin ystävälläni Baijerissa kaksi viherkasvia, jotka vieheättävät.
Ensimmäinen on suomeksi näköjään helmivillakko.

Ja tämä on kilpipiilea, joka on kuulemma hyvin helppohoitonen.

Meillä ei ole kovin paljon sisäkasveja, kun olemme sen verran usein matkoilla enkä kehtaa  aina pyytää naapureita kastelemaan, riittää kun he kastelevat kesällä pihakasvit. Kastelusta on muutenkin tämän kesän jälkeen jäänyt jonkinlainen trauma. Mehän kastelimme kesällä sillä kamalalla lähes +40C helteellä kuukauden ajan kavereiden kasvit sisällä ja ulkona, joskus seisoin siellä letkun kanssa jopa 1,5 tuntia kastelemassa. Kysyin sitten heidän palattua, oliko kaikki o.k. ja ihminen kehtaskin sanoa, että joku sisäkasvi olisi muka kuollut. Ymmärtäisin, jos hänellä olisi jotain arvokkaita kasveja, mutta ne ovat ihan tavallisia ja todella huonokuntoisia kasveja, joissa hydrokulttuurimittari näyttää aivan väärää, koska se on jumissa juurien seassa. Enpä olisi itse kehdannut mainita mitään yhdestä kukasta, jos joku kastelisi 25 kukkaruukkua sisällä ja sitten vielä koko puutarhan.

Viime päivinä on tullut televisiosta paljon käsipalloa. Se ei kai ole kovin tunnettu laji Suomessa, mutta muut Pohjoismaat ovat siinä maailman parhaita. Suomalaiset taitavat olla fiksuja ja jättää tuon raa'an urheilulajin, käsipallo kun on paljon vaarallisempaa kuin jalkapallo. Minulla on tässä kämppäkaveri, joka on pelannut kauan aika korkeassa liigassa käsipalloa ja on nyt kohtalotoveri Bundesligan käsipalloilijoiden kanssa. Hyppyjalan polvi ja lonkka ovat täysin kelvottomat ja hoito aloitetaan 15.2., jolloin laitetaan ensin lonkkaan endoproteesi. Miten se Churchill muka sanoi, at first, no sports. Sport ist Mord, sanoo saksalainen. Eli omaishoitajuus odottaa. Onneksi täällä potilaat pääsevät melkein heti sairaalasta päästyään kolmeksi viikoksi kuntoutukseen.

Lasarettia ja luonnonsuojelua

Älkää tulko lähelleni, tuntuu siltä, että ympäriltäni joutuvat vähitellen kaikki leikkaukseen. Ensin oma selkäni leikattiin tammikuussa, sitten ystäväni kaatui ratikkapysäkillä ja joutui saamaan endoproteesin olkapäähän, sitten toinen hyvä ystäväni kaatui pyörälomalla ja katkaisi kyynärpäänsä ja maanantaina Allumieheltä leikattiin ranne ja  nyt kaiken kukkuraksi BFF (joka joutui kipujen takia luopumaan pyörämatkasta) menee ensi viikolla leikattavaksi, kaulanikamiin joudutaan laittamaan metallituet. Nyt riittää,ei kiitos enää leikkauksia. Onneksi kaikilla on pätevät kirurgit hommissa.

foto: Pinterest

Australialaisystävämme olivat lomalla Jäämerellä ja näkivät vähemmän kivojakin juttuja kuten nämä jääkarhut. He pyysivät laittamaan tämän valokuvan jakeluun. Siinä siis jääkarhut pureskelevat muovipussia.

Pyörämatkalla Itävallassa harmitti, että juustot oli pakattu muoviin ja että jouduimme käyttämään muovikippoja viinilasina, sillä lasin kuljetus pyörälaukussa olisi ollut hankalaa. Tosin kyllä tiskasin nuo kupposet joka ilta hotellissa ja käytimme niitä koko matkan. Kaverit ostavat matkan aikana joka päivä kivennäisvettä muovipullossa, mutta meillä on alumiinipullo, johon laitamme hanavettä ja juomme sitä maissa, missä sitä voi juoda. Kamalinta maailmassa on maat, joissa ei voi juoda muuta kuin pullovettä.

Ostin tällaisia monikäyttöpusseja, joihin voi kaupassa  punnita hedelmät ja vihannekset eikä tarvitse käyttää kaupan muovipusseja.

Muuten yksi mieleenpainuvista muistoista muovikasseja koskien on Sowetosta Etelä-Afrikasta. Eräs matkabloggeri nimittääkin niitä osuvasti "the national flower of Soweto".

Tänään on juhannuspäivä, mutta eihän meillä mitään juhannusta ole tai oikeastaan on tällä kertaa, sillä Allumiehen kuoronjohtaja menee naimisiin ja pitää midsommarbröllop. Hän tutustui edellisen naisystävän kautta ruotsalaiseen kulttuuriin . Kuoro laulaa häissä mm. Lenas song. Kun keskiviikkona oli vielä yli +30C, niin lämpötila laski kamalan tuulen takia on tänään vain +20C ja seison nyt jatkuvasti vaatekaapin edessä ja mietin mitä voisi panna päälleen puutarhajuhliin näin viileällä. No, onhan tässä vielä kuutisen tuntia aikaa ja vaatekaupatkin on auki.

Harmittaa

Piti lähteä ensi viikolla näihin maisemiin, mutta valitettavasti emme pääsekään.

Minulla on juuri silloin aika neurokirurgille ja pitää päättää, elänkö nyt näiden piikkien varassa ja pelkään koko ajan, että ne kamalat kivut palaavat vai menenkö mini-invasiivisen leikkaukseen otattamaan sen ilkeän syyn pois ja saan toivottavasti ikuisen rauhan.
Olen ollut näiden kipujen takia vähän masentunut viimeiset viikot. Onneksi löytyy kuitenkin ystäviä, jotka ilahduttavat välillä kukilla

tai kirjalla (kiitos♥)

Välillä hiippailen yläkerran Smart TV:n ääreen ja kokeilen ilmaiseksi Netflixiä, menossa on The Crown, jonka Suomessa taitaa kaikki tuntea, täällä ei kukaan.

ja a couple more espressos and I can fly

Näillä mennään