Nuutinpäivä

 Saksalaiset tuntevat Nuutinpäivän oikeastaan vain Ikean mainoksesta, jossa joulukuusi lentää ikkunasta ulos. Itse ihan sattumalta päätin viedä joulukoristeet juuri tänään kellariin odottamaan ensi joulua

ja punainen väri vaihtui violetiksi, kun sain esille Suomesta ostamani Iittalan vuosikuution 2021, joka oli vihdoinkin alennuksessa.

2021 oli koronan kulta-aikaa ja tuo kuutio muistuttaa jotenkin niin viirusta. 

Foto: apotheka.ee

Iittalan liikkeessä oli tehty kiva asetelma Aalto-maljakkoon, ensi patikkaretkellä aion tuoda metsästä sammalta ja matkia tuota.

Sekopää

 Kotimatkalla, kun olimme saatteneet stroken saaneen ystävämme vaimon Saksan puolelle poikansa huomaan, olimme täysin naatteja , pää oli täysin sekaisin, emmekä  jaksaneet enää ajaa  yli 400km matkaa kotiin ja päätimme jäädä tuttuun hotelliin Pfalzin maakuntaan pariksi yöksi ja prosessoida rauhassa kaikki viimeisen kahden viikon karmeat asiat. Kävin ostamassa uimapuvun, että pääsin nauttimaan uima-altaasta ja Allumies istui pitkään nauttimassa saunan löylyistä ja illalla söimme hyvää ruokaa ja joimme herkullista pflalzilaista valkoviiniä ja puhuimme, puhuimme ja puhuimme ja mietimme ystävämme tulevaisuutta. Joutuuko tähän asti terve mies ehkä turvautumaan rollaatoriin ja oppiikohan hän edes puhumaan.

Kuva hotellihuoneen ikkunasta

Seuraavana päivänä lähdimme Speyeriin, joka on tunnettu Unescon perinteestään , maailman suurimmasta romaanisesta kirkosta ja sytytimme kynttilän ystävällemme. Poikkesimme myös pienenpään Pyhän kolminaisuuden kirkkoon, joka oli lahjoitusten avulla äskettäin restauroitu. Se oli valoisaan tuomiokirkkoon verrattuna aika tumma sisältä ja siellä oli komeat urut.

Teimme pitkän kävelylenkin Reinin rannalla ja poikkesimme Biergarteniin lounaalle. Tässä lautasella baijerilaista Obazdaa (Camembert-juustosta tehtyä levitettä) ja lasissa nykyistä lempijuomaani alkoholitonta vehnäolutta.

Hotellin herkuista ei tullut otettua kuin tasan yksi kuva, se oli tomaattialkupalani

Kun sitten tulimme kotiin , emme meinanneet uskoa silmiämme. Täällä oli satanut ja nurmikko oli muuttanut väriään. Kun lähtiessämme se oli tällainen

se olikin muuttunut vihreäksi

Kotiin oli kiva tulla, tuntui hullulta, että nautti panna pyykkikoneen päälle, leikata nurmikko, siivota, laittaa ruokaa, istua nojatuoliin ja lukea (en lukenut yhtään sivua niiden kauhuviikkojen aikana!), silittää, imuroida, maksaa kerääntyneet laskut, lakaista myrskyn jäljet, kaikki tylsät tehtävät tuntui niin normaalilta ja kivalta, ai että tässä nauttii vaikka mistä kotitöistä, kun ei tarvitse istua sairaalahuoneessa vakavasti sairaan ystävän vierellä osaamatta auttaa ja koko ajan miettiessä mitähän miehestä vielä tulee. Nyt taas osaan ihailla sairaanhoitajia, miten hienoa työtä he tekevät ja jaksoivat vielä lohduttaa meitä.

Tänään tuli postissa paketti, siinä oli tämä maljakko, jota olin pitkään ihaillut. Pidin itseäni täysin sekopäänä, kun en muistanut, että olinkin tilannut sen, tyytyväisenä laitoin maljakon paikalleen ja heitin pakkauksen pahvit roskikseen enkä edes lukenut paketissa olevaa lappua. Hah hah, sitten tuli viesti ystävältäni, olenkohan  saanut hänen pakettinsa. Eihän se maljakko ollutkaan minun tilaama vaan ystäväni oli ostanut sen minulle kiitokseksi avusta ja tuesta. Miehensä on muuten nyt Münchenissä kuntoutuksessa, puhe ei vieläkään onnistu ja muutenkin tilanne ei niin kamalan hyvältä näytä, mutta toivomme parasta.

Mitä yhteistä on kipsijalalla ja koronalla?

Vuosia sitten jalkani oli kipsissä, oli tylsä ja sateinen syksy, Allumies pitkät päivät töissä ja kaikki muutkin kaverit töissä ja minä yksin kotona, kaikki oli tylsää, kunnes sitten keksin, että shopping voisi olla vaihtoehto ja niinpä aloitin tilaamaan vaikka mitä. Se aika on edelleenkin kaikkien muistissa ja usein kaverit kysyy, onko tuokin se, jonka tilasit silloin, kun jalka oli kipsissä. Siinä tuli tilattua kahvikalusto, kallis lompakko, vaatteita, Käthe Kruse-nukke ja vaikka mitä.
Ilmeisesti nyt on vähän samanlainen tilanne, kun ei voi matkustaa juuri minnekään, ulkona satelee eikä tee mieli ajella pyörällä eikä koronatilanteen takia oikein haluta lähteä keskikaupungille ihmisruuhkiin. Kaupassa käydään pääasiassa ruokaostoksilla. Siis hyvä tilaisuus tilailla taas jotain, onhan siinä vähän vaihtelua, kun silloin tällöin soi ovikello ja postipoika on laittanut paketin oven eteen. 

 Kun illat pimenevät, on aika sytytellä kynttilöitä ja se käy helposti tällaisen sytkärin kanssa, jonka voi ladata USB:n kautta, se ei tarvitse kaasua, joka ennen oli ainakin silloin, jos oli talossa vieraita, aivan taatusti loppunut. Nyt käytetään sytyttämiseen valokaarta, joka on mennyt fysiikan tunnilla kyllä täysin ohitseni, olin varmaan silloin(kin) sairaana.

 Design-juttuja myyvä firma tarjosi alennusta puutarhakamoista ja lähetyksen ilman postikuluja. Kun me tämän karmean kuuman kesän aikana pompimme pihassa edestakaisin markiisin ja auringonvarjon alle ja silti oli varjottomia paikkoja, päätimme ottaa ensi kesänä toisenkin varjon käyttöön. Varjo on meillä jo, mutta siitä puuttuu jalka, sellainen jalka, jota on helppo siirtää paikasta toiseen. Sellainen löytyi ystäväni Erikan avulla, jalka, johon voi istuttaa kasveja, wow, voin kuvitella miten kiva siitä tulee ensi kesänä.

Silmiin osui Kalevala Korun mainos korvakoruista ja tilasin itselleni kaulaketjun ja rannerenkaan lisäksi Vanamot. Kalevala Korusta saa aina loistavaa palvelua, olen joskus korjauttanut siellä jotain ja he hoitavat kaiken hienosti ja lähettävät nopeasti ulkomaillekin.

 

Tänään tuli paketti Suomikaupasta ja toi leipää, jota himoitsen ja kämppäkaveri saa Pätkistä, kun siitä niin tykkää ja Mariannea täytyy aina olla varalla. Olen varmaan koko ikäni käyttänyt Spice Islands'in sitruunapippuria keitetyn kananmunan päällä ja nyt sitä ei saa mistään, liekö firma mennyt konkurssiin. Kokeeksi tilasin Meiran sitruunapippuria, toivottavasti se toimii, Saksasta en ole löytänyt hyvää vastiketta.

Koronasta kun mainitsin tuossa ylempänä, tein Nobel-palkinnon ansainneen keksinnön. Täällä pitää ihan joka baarissa ja ravintolassa kirjoittaa kontaktitiedot kaavakkeeseen ja nyt keksin, että meillä on iso pino eri organisaatoiden lähettämiä osoitelappujtarroja, jotkut tulee paikasta, joita olemme avustaneet, monet yrittää sitä kautta löytää ihmisiä, jotka tukisivat toimintaa. Siinä on WWF, SOS lapsikylät, Lääkärit ilman rajoja jne. Nyt laitoin siihen lompakkoon, jonka kipsijalkaisena tilasin, osoitetarroja ja on helppo liimata tarra kaavakkeeseen, se on selvä ja helppo lukea.

Tämä uusi blogger tekee kiusaa, jätti nytkin pari valokuvaa pois, en ala.

Eilisen ilot

Hupsista, mitenkäs onnistuin saamaan kuvat kännykästä tänne, varmaan on koronalla sormet pelissä mukana. Eilen sain postissa pitkään haaveilemani Marimekon ison tarjottimen ja kaupan päälle vielä kaksi Raami-lasia ilmaiseksi.

 

Illan vieraat saivat alkupalana thaimaalaista kookosjättikatkarapukeittoa, ai että oli hyvää.             

 

It's February

Tammikuu loppui Corona-viruksen merkeissä ja sama juttu jatkuu helmikuussakin. Kiinalaiset ystävämme ehtivät juuri ja juuri Kiinasta takaisin, viikkoa ennen suunniteltua paluuta ja onneksi tulivat ajoissa, sillä nyt saattaa joutua parin viikon karanteeniin. Baijerilaiset ystävämme asuvat siellä Alppien lähellä raittiissa ilmassa, jonne muut menevät viettämään lomaansa, mutta eipä ole sekään takuu, sillä 20km päässä heiltä sijaitsevassa Starnbergin kaupungissa paljastui ensimmäiset Corona-tartunnat Saksassa. Kaiken kukkuraksi heidän tyttärellään oli sovittu palaveri juuri siihen firmaan, mutta onneksi vasta sinä päivänä, kun firma sitten suljettiin kokonaan ja palaveri peruttiin.
Facebookissa kiersi tämä vitsi Corona-rokotuksesta. Tätä ei voi oikein kääntää suomeksi, suun kautta otettava rokotus on saksaksi Schluckimpfung, mutta Schluck tarkoittaa myös ryyppyä.

Helmikuun kalenteri on alkanut vähitellen täyttyä.

Tänään meidät on kutsuttu naapuriin syömään. Kun kaikilla on nyt tulppaanitulvia asunnoissa, ostin vähän erilaisen kukkakimpun. Toisaalta tulppaaneja ei voi koskaan olla liikaa, viikko sitten ostin kotiin jopa 50 kappaletta.♥

Maanantaina tulee verhoilija tekemään tarjousta kahden aikanaan kotoani perimän laiskanlinnan verhoilusta. Saapa nähdä mitä kaveri suosittelee, yksi mahdollisuus, josta pidän aina vaan enemmän ja enemmän, on tuo Designersguildin kangas, sitä ehdotti sisustusarkkitehti. Let's see.

Tällaisen maskotin olen saanut viime vuosituhannella abiturienttina ja mistä ihmeestä tuli nyt ykskaks mieleen sellainen nimi kuin Sumppi.

Ja kappas vaan, netistä tuli vahvistus, että sumppihan siinä.

Tuokoon tulevaisuudessa yhtä paljon onnea kuin on tähänkin asti tuonut.

Tylsä tammikuu

Olen  taas kerran todennut, että tammikuu on yksi vuoden tylsimmistä kuukausista. Luonto on väritön ja taivas useimmiten harmaa ja on ollut tarve saada väriä elämään.  Myimme lauantaina Ebayn kautta olohuoneen vanhan maton* ja siinä yhteydessä avasimme kellarissa ikiajat varastoidun anopilta perityn persialaismaton ja päätimme levittää sen kellarin lattialle. Sitä ei osta/huoli kukaan ja se vie rullalla paljon tilaa. Siellä se nyt makaa kellarin lattialla ja lämmittääkin vähän. Aina kyllä naurattaa, kun avaan kellarin oven ja näen sen maton. No väriä on ainakin tarpeeksi.

Punaista löytyi tänään päällekin pantavaksi. Kävin UNIQLOn kaupassa ja löysin sieltä 99 eurolla Marimekon  kevyen untuvatakin. Apinan tukka on vähän likainen, mutta pistän nyt silti kuvan tähän.

*Idean uuteen mattoon sain ostin muuten Glowdiasta ja sieltä myös ehdotuksen laiskanlinnon päällystekankaasta, mutta ehdimme vasta lähipäivinä ottaa yhteyttä verhoilijaan. Ensin on saatava kellarin putkiremontti valmiiksi.

Ihana elokuu

Ai että meillä on hieno sää, ei enää niin tukahduttava helle, ei enää trooppisia öitä vaan vilpoisat 15C, kyllä kelpaa.

Luonto tekee muutenkin parhaansa, kärhöt kukkii uudelleen.

Onkohan tämä syyspäivänhattu, vaikka se on kukkinut jo vaikka kuinka kauan, on kasvanut jo parimetriseksi, ihana muisto Tante Käthestä, jolta saimme aikanaan taimen.

Näitä söpöjä pienokaisia jaksaisin katsella vaikka kuinka pitkään. Heitin keväällä jostain pussista siemeniä ruukkuun ja sieltä tuli esiin kiva yllätys.

Maanviljelystäkin on harrastettu, tässä ensimmäinen sato. Todella hyviä pullonmuotoisia pieniä tomaatteja, lisää on tulossa.

Tutkistelen tässä vuorotellen uutta Ikean kataloogia ja Irlannin matkaopasta.

Olen muuten katsellut juutuubista amerikkalaisten vloggareiden "Aikea häcks" ja saanut aika paljon ideoita miten voi organisoida Ikean tuotteiden avulla. Nyt olen ihastunut tähän henkarimalliin, joka on tosi kätevä vaatteille, noihin "koukkuihinkin" voi ripustaa vaikka mitä ja yhden henkarin otin käyttöön koruille.

Toukokuu meni

Toukokuu oli tänä vuonna normaalia viileämpi ja Baijerissa satoi satoi satoi ja satoi ja meilläkin on vesitynnyri täpötäynnä hyvää kasteluvettä kukille.

Mansikan posketkin jo punottaa

ja naapurin puolelta kurkkii meille punainen köynnösruusu ja saan monta kertaa päivässä lakaista terälehtiä.

Naapureista puheen ollen, rivitalossa asuessa on aina erityisen tärkeää omistaa kivat naapurit ja meitä onkin onnistanut, vaikka tässä olen nyt alkanut miettiä tuota vasemmanpuoleista naapuria, joka on hävittänyt pergolansa mukana sinisateen ja monta muuta vihreää pensasta ja tehnyt takapihastaan krematorion. Obeliskin sisällä on valtavan iso auringonvarjo ja tuossa isossa ruumisarkussa on pöytä ja tuolit, huolellisesti peitetty kauniilla pressulla. Ja kun he eivät oikeastaan koskaan istu ulkona, pressu on varmaan aina käytössä. Pitänee hankkia muutama korkea pensas. Onneksi tuossa edessä on kasvi, joka kasvaa korkeaksi ja kukkii kauniisti vähän ajan päästä.

Rakastan Elsa Beskowia ja toukokuun vieraat saivat meillä tällaiset servietit, ne on niin ihanat.

Olen muuten kyllä ihmeen up-to-date, kun osasin ostaa Suomesta keittiöön käsipyyhkeeksi mörköjä.

Sauvakävelymaisemissa ei ole edelleenkään valittamista, huomenna pitää varmaan lähteä aikaisin liikkeelle, kun on luvassa tosi kuuma päivä.

Villasukkia, sukulaisia ja synttärilahjoja

Kylmää pukkaa ja villasukat eivät ole lainkaan liikaa. Kun ei ole tullut pyöräiltyä ja muutenkin oltu aika vähän ulkona, on ollut aikaa puuhailla sisällä kaikenlaista. Saatuani tietää etnisen taustani, aloin etsiä sukulaisia ja kuinka ollakaan, sieltähän löytyi joidenkin tuntemattomien sukupuusta muutama esi-isä ja esiäiti. Veljelläni ja minulla ei ole ollut harmaata aavistusta äidin isovanhemmista ja nyt alkoi löytyä, siellä on Eva Kirppu ja isänsä Emanuel, on Walborga Pyy ja Maria Pira. Yhtään aatelista ei etsimälläkään löydy, joten perintöjä ei ole odotettavissa. Mutta yksi lottovoitto saatiin, kun blogiystävä ja salapoliisi Clarissa löysi minut sukuloisista, se on maailman kahdeksas ihme♥, mutta Clarissa onkin aika ammattilainen sukututkija.

Aloin etsiä sukupuuhuni valokuvia, villasukat jalassa. Ei tarvinnut ottaa tilanteesta selfiä, kun oli kuva jo valmiina.

Konmarinointiakin on tullut harjoitettua ja olen vienyt säkkikaupalla vaatteita keräykseen ja tyhjentänyt laatikoita ja kaappeja. Miksi ihmisellä täytyy olla esim. yhdeksän pullonavaajaa? Tai tuhkakuppeja, kun kukaan ei enää Luojan kiitos polta. Tai kenkiä, joita ei ole pitänyt kymmeneen vuoteen.

Lauantaina olimme ystävämme synttäreillä ja kauhistuin, kun näin istumajärjestyksen, kun minulta puuttuu nimittäin täysin small talk-taidot ja jouduin kahden tuntemattoman miehen väliin ja mietin, mitähän siitäkin illasta tulee, mutta mutta, on kyllä hienoa olla suomalainen, kun sen vaan mainitsee, niin siitä syntyy heti keskustelu ja olikin todella kiva ilta. Siinä juteltiin Laatokat ja Viipurit ja vaikka mitä.
Mitä ostetaan synttärilahjaksi ihmiselle, jolla on 2x kaikki mitä voi ja miljoonia euroja pankkitilillä ostaa kolmaskin satsi kaikkea? Kun olen vuosien mittaan lahjoittanut varmaan kaikille tutuille Alvar Aallon maljakon, siirryin nyt Tanskaan ja ostin ihanan Lyngbyn maljakon, sehän on samaa ikäluokkaa kuin Aallon Savoy.

kuva: ProIdee

Sain seuraavan aamuna sähköpostissa tämän kuvan. Kysyin oliko hänet kutsuttu Thaimaan kruunajaisiin, mutta en ole vielä saanut vastausta.

Käsipyyhkeistä

Suomessa taitaa olla edelleenkin tapana laittaa vieraita varten yksi käsipyyhe kun taas saksalaiset käyttävät pienempiä pyyhkeitä ja jokainen voi ottaa oman puhtaan pyyhkeen ja laittaa sen käytön jälkeen sitä varten tarkoitettuun koriin tai muuhun astiaan. Meillä on ollut tähän mennessä aina Marimekon pieniä käsipyyhkeitä viikattuna siihen tarkoitukseen, mutta nyt näin yhden ravintolan vessassa tällaisen kivan kasan.

Tuollaisista ideoista täytyy aina ottaa valokuva, ettei vaan jää unohduksiin ja nyt tuo kuva pomppasi ylös kännykästä ja kun olin tänään ostoksilla, keksin ostaa pieniä pyyhkeitä tai oikeastaan ne ovat pesulappuja, mutta se koko riittää aivan mainiosti kuivaamaan kädet yhden kerran ja pyykkiä tulee  puolta vähemmän eli ollaan sitten myös ekologisempia.

Maanantain maljakot

Kesäkuun Suomen keikan paras ostos olivat nuo kolme Iittalan maljakkoa, joita rakastan yli kaiken. Olen niitä havitellut jo pitempään ja kun ne nyt löytyivät tarjouksesta, nappasin kiinni ja hyvä, että nappasin.

Keittiöjuttuja messuilta

Saimme huonekalukaupasta ilmaiset liput huonekalumessuille ja piipahdimme sinne. Messut on todella isot, taitaa olla maailman suurimmat eikä siellä jaksa millään katsoa kaikkia osastoja läpi. Yleisölle ne on auki vain kolmena päivänä, muuten vain ammattilaisille. Ympäri kaupunkia on erilaisia designnäyttelyjä ja kaupunki on täynnä turisteja, jotka asuvat osittain laivahotelleissa, sillä hotellihuoneet eivät riitä kaikille messuvieraille.
Näyttelyjä oli mm. 4711:n teollisuustiloissa Ehrenfeldin kaupunginosassa. Tykkään tuosta 1800-luvun lopulla tehdystä rakennuksesta.Väri on se tuttu Kölnin veden väri.

Puolalaiset tuolit oli laitettu kivasti esille. Näissä tiloissa oli paljon taidekorkeakoulujen opiskelijoiden suunnittelemia juttuja.

Klassikoista katsoimme messuhallissa Vitran, Thonet'in ja Artekin, joka kyllä oli tällä kertaa aika vaatimaton, niin vaatimaton, että kävelin sitä etsiessäni ohi. Näytteillä oli rivi ruokapöytiä ja jakkaroita ja sillä siisti. Minä tykkään niistä vanhoista kuluneista jakkaroista, mutta tuskin joku tavallinen messuvieras pysähtyy niitä ihailemaan. Schöner Wohnen-lehden osastolla tuli Marimekko kivasti esille, siellä oli Marimekon kankaalla päällystettyjä tyynyjä.

Keittiöosastolla huomasin, miten vanhanaikainen olen ja miten yksinkertainen meidän kyökkimme on.  Lihat paistetaan nimittäin nykyään Teppanyaki-grillillä, joka on tietenkin integroitu hellaan. Tulimme vähän liian myöhään paikalle, meille ei riittänyt enää maistiaisia, mutta hyvän näköistä se liha oli.

Ja sellaista yksinkertaista liesituuletinta kuin meillä ei nykyään halua enää kukaan. Tuuletin on keittolevyjen vieressä. Boran osastolla oli hyvin vilkasta, mutta kuvani on Boschilta.

Ja kuka tyhmä keittää ruokansa hellan levyllä, jossa asteikosta 1-10 valitaan lämpötila, aivan primitiivistä hommaa. Nyt pitää tietää, monessako asteessa keitetään kananmunat ja monessako paistetaan lihapullat ja kattilan tai pannun kylkeen laitetaan magneettinen mittari, joka säätää automaattisesti levyn lämpötilan. Muistelin Hilma-mummuni keitti ruokansa puuhellalla eikä hänellä ollut edes munakelloa eikä tainnut olla rannekelloakaan, seinäkellosta katsottiin aika. Tempora mutantur nos et mutamur in illis sanoi latinan opettajani eli ajat muuttuvat ja me niiden kanssa.

Messujen yhteenveto: jos etsii jotain tiettyä, sinne voi mennä ja etsiä se oikea osasto, mutta muuten ei kyllä kukaan jaksa kiertää kaikkia osastoja. Meillä oli käynnistä se hyöty, että Neffin pojat näyttivät meille, miten saamme otettua uunin oven ja uunin väliin livahtaneen folion ilman ongelmia pois. Piti ottaa blogiin kuva siitä prosessista, mutta se kävikin niin helposti, että tuo kotiteknikkoni oli jo hoitanut jutun.