Ei mitään kerrottavaa

 Kyllä nyt on niin, että ei ole oikeastaan mitään kerrottavaa, sillä koronan takia piirit on hyvin pienet. Lauantaina sentään kestitsimme ystäväparia, vaikka määräysten mukaan saisimme päästää heistä vain toisen sisään, mutta kun me ennen tapaamista testaamme tai testautamme itsemme ja olemme kaikki saaneet ensimmäisen rokotuksen, tunnemme olomme sen verran varmaksi, että otamme riskin. Tosin nytkin vieraat joutuivat lähtemään 20h50, että ehtivät kävellä autolle ja ajaa kaupungin rajan yli ennen yhdeksää, sillä meillä alkaa silloin ulosmenokielto, heillä naapurikaupungissa vasta kymmeneltä. Lehdessä oli teemaan sopiva pilapiirros.

Eikö tämä kuulu sosiaalisen elämän suurimpiin muutoksiin? Että ennen vieraiden tervehtimistä (sinänsä nykyään jo sensaatiomainen ja pelottava tapahtuma) suoritetaan eri tiloissa rituaalinen nenän kaivaminen?

Me sentään ehdimme antaa vieraille jälkiruokaakin, ystäväni Baijerissa joutui antamaan jälkiruoan vieraille mukaan. Ilmaantumisluvut on hurjissa lukemissa riippuen eri kaupunginosista. Kölnin kalleimmassa osassa, jossa on isoilla tonteilla luksushuviloita, luku on nolla, meillä se on todella hyvä eli 76, pahimissa paikoissa 528. Niin kauan kuin koko kaupungin luku on yli sata, hätäjarru on päällä, tällä hetkellä luku on 250 eli kyllä tässä vielä jarrutellaan jonkin aikaa.

Kevät on tänä vuonna vähän myöhässä, sillä yöt ovat olleet viileitä. Valkovuokot ovat metsässä kukkineet jo pitempään, mutta oma kerrottu vuokkoni alkoi nyt vasta muutama päivä sitten kukkia, tosin se on hyvin varjossa.

lemmikit on rikkaruohoa, mutta niin kaunista 💙 

kärhö availee vähitellen kukkansa

tulppaanit alkaa osittain vedellä viimeisiään

rapsipelto on kauneimmillaan, kuvan teeman piti olla luostarikirkko rapsipellon takana, mutta ei sitä kirkkoa näe suurennuslasillakaan, sillä otin kuvan hirveän kirkkaassa valossa ja leikatussa silmässäni ei ole vielä oikeaa lasia ja näen hyvin huonosti. Huomenna vihdoin lopputarkastus ja voi ostaa uudet lasit.

supermarketin parkkipaikalla avoauto, jossa matkustajana söpö nalle

minun vanha "nalleni" oli aikanaan Bonzo-koira. Olen tässä vuosisatojen varrella miettinyt, että oliko minulla tosiaan leikkikoira, jonka nimi oli Bonzo. Mistä ihmeestä minä suomalaisplikka olisin keksinyt koiralle nimeksi Bonzo ja välillä olen tosiaan luullut, ettei sellaista ollut olemassakaan, mutta kuinkas ollakin, nyt kävi selville, minne se Bonzoni on joutunut, hyvään turvaan Kansallismuseoon.

Tässä bloggerissa menee nyt kaikki tekstit ihan ihmeelliseen paikkaan, ehkä löydän oikeilla laseilla oikean paikan.

Potuttaa

kun on niin kamalan kuumaa, viime yönä koko ajan +25C, uusi yöllinen lämpöennätys sitten ajanlaskun
kun nukun helteen lisäksi huonosti uniapnean takia ja sain ajan labraan vasta syyskuun alussa
kun jääkaapin ovi reistailee juuri nyt, kun on niin kuumaa ja ollaan lähdössä matkalle
kun ampiaiset on tehneet pesän meidän meidän katon rajaan ja ilmassa lentelee nyt seinän eristyksen styroporia kuin lunta konsanaan ja ampparit on luonnonsuojelun alla, yhtään ainoata ei saa tappaa. Ne tulee koko armeija meidän pöydän ääreen, kun syömme ulkona. Olen alkanut ruiskuttamaan spraypullolla vettä, että ne luulee, että sataa ja menevät pesäänsä. Tänä vuonna on ennätysmäärä amppareita, koska on ollut niin kuuma ja kuiva kevät
kun ystäväni Erika sai lääkäriltä pyöräilykiellon eli he ajavat nyt sitten autolla hotellista toiseen ja tapaamme vain iltaisin
kun Allumiehen selkä alkoi nyt sopivasti reistailla todella pahasti, tietenkin perjantaina, jolloin lääkärien vastaanotot on kiinni ja päivää ennen matkalle lähtöä ja nyt tässä leikitään lääkäriä ja kokeillaan mikä auttais

kun viikonloppuna loppuu koulujen lomat joissakin osavaltiossa ja joudumme ilmeisesti pahaan ruuhkaan ajaessamme Lyypekkiin
kun Putin myrkyttelee vastustajansa
kun Trumppi on entistä tyhmempi ja vielä tyhmempiä on ne amerikkalaiset, jotka häntä äänestävät
kun nuorempi polvi ei voi olla juhlimatta ja levittää koronaa. Poliisi joutuu jatkuvasti puuttumaan bileisiin, jossa ei välitetä etäisyydestä tai käytetä maskia

Eli tunnelma ei ole kovin korkealla, mutta eiköhän tästä jotenkin selvitä.

Paradokseista

Olen matematiikan suurin epälahjakkuus, kuuden vanhana kouluun mennessä osasin jo lukea, mutta en tykännyt laskea kuinka monta lehmää laitumella on yhteensä, jos siellä on seitsemän ruskeaa ja kahdeksan valkoista. Logaritmeista en muista yhtään mitään, en edes enää muista mitä logaritmi tarkoittaa, muistan vain, että perin veljeltäni logaritmitaulun.  Prosenttilaskun olen onneksi hallinnut ja sillä olen selvinnyt hienosti työelämässä.
Meidän huushollissa on onneksi toinen, jolle on annettu isommalla kauhalla matemaattisia taitoja ja logiikkaa, häntä vastaan en pystyisi voittamaan logiikkapeliä. Kun olin pelatessa varma, että en voi millään enää voittaa, vaihdoimme osia ja tietenkin tuo kaveri voitti silloinkin.
Hauskaa minusta on aina ollut paradoksit
Olkoon M = { x : x∉x }. Tällöin jos M∈M, määritelmän mukaan M∉M. Vastaavasti jos M∉M, määritelmän mukaan M∈M.
Ajaako parturi, joka ajaa kylässä kaikkien niiden parrat, jotka eivät itse aja partaansa, oman partansa?

Nyt on Koronan yhteydessä tullut toinen paradoksi.  Onko toimenpide onnistunut, kun siitä saatua hyötyä ei muisteta tai tiedetä.  Kun varotoimenpiteiden ansiosta se paha katastrofi jäi tulematta ja teho-osastoilla onkin vielä vapaita paikkoja, lockdownin vastustajat arvostelevat  ankarasti varotoimenpiteitä.  WHO sanoo että ns. "prevention paradox" shows that interventions can achieve large overall health gains for whole populations but might offer only small advantages to each individual. Tämän esimerkkinä käytetään usein turvavyön käyttöä, jolla on suuri vaikutus koko populaation, vaikka ei yksittäinen ihminen kovin todennäköisesti kuole, jos on käyttämättä turvavyötä. Jotkut ei vaan tajua, että meidän pitäis vetää yhtä köyttä.

Meillä on pihassa oma korona, se toinen saa pysyä muualla.

Koronaa, kukkia, kilpirauhasta ja kuteita

Näinä epävarmoina aikoina kannattaa pitää huolta omavaraisuudesta. Sain eilen ystäviltä mansikantaimia amppelissa, tässä vielä lahjapakkauksessa eli mansikoiden saanti on nyt sitten turvattu.

Kielot ovat valitettavasti jo kuihtumassa, niitä oli niin kiva poimia maljakkoon omasta pihasta.

Kukkien poimimisesta tulee mieleen tämä kukkaismummo. Laitoin kuvan Facebookin Tampere-sivulle ja sain heti 800 liketystä. Olin itsekin aika söpö tässä kuvassa.

Toisin on tänään, kun olen viimeksi ollut kampaajalla VIISI kuukautta sitten. Nyt sain ajan 22.5. ja tarkat määräykset tulla sekunnilleen sovittuun aikaan, ei liian aikaisin eikä liian myöhään. Kahviakaan ei enää saa eikä juorulehtiä.

Kölnissä on miljoona asukasta ja tänään 51 koronapositiivista ja uskaltauduin menemään ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa julkisilla, kun ajattelin, että ei kai kukaan niistä satu samaan junaan ja samaan vaunuun. Kävin verikokeessä lääkärillä, kun kilpirauhanen pottuilee ja käyn ylikierroksilla. Yöuni on minulle vieras sana, valvominen on helppoa, viime yönä heräsin puoli kolmelta enkä sen jälkeen nukkunut minuuttiakaan. Kunpa löydettäis pian oikea lääkitys, en kohta enää kestä. Onko kellään kokemusta tuollaisesta?
Näinä aikoina en mielelläni käy kaupassa. Kaikkein paras kauppa on tukkuliike, jossa on leveät käytävät ja joka on pitkään auki ja jossa on tiettyinä aikoina päivästä on hyvin vähän asiakkaita ja josta saa lähes kaikkea paitsi kuminauhaa, siitähän on nyt puute. En normaalisti niin kamalan paljon halua tilata netin kautta, kun haluaisin tukea paikallisia kauppoja ja pakettiautot vaan likaa ilmaa päästöillään, vaikka minun paketit on kuin hyttysen p*sk* Itämeressä verrattuna omituisiin naapureihen, joille tulee ainakin kaksi pakettia päivässä. Nyt olen koronan takia tilannut useammankin kerran, viimeksi Marimekon ja Finlaysonin paitoja Uniqlosta. T-paita maksaa 14,90€, ihmeen halpoja.

Se on kevät

Facebook muistutti, että tasan viisi vuotta meillä oli +23C, nyt ollaan kaukana siitä, öisin on melkein hallanvaara, mutta muutamaksi päiväksi on luvassa vähän lämpimämpää ja kasvit ja kalenteri todistavat, että on kevät. Täällä kukkii jo valkovuokot, narsissit,  magnoliat jne.

Kun omaishoitajan hommat ovat vähentyneet, ehdin jopa sauvakävelylle ja juttelin pitkään noitten lintujen kanssa.

Kämppäkaveri sai uuden lonkan 4,5 viikkoa sitten ja liikkuu kuin mikäkin, kävelyä ihmettelevät sairaalan fysioterapiassa ja minä ihmettelen pyörällä ajoa. Miten joku voi ajaa miesten pyörällä, hypätä siitä vaan pyörän selkään ihan kuin ei mitään olisi. Toivottavasti kaikki menee jatkossakin hyvin 🙏.

Uusi Folkkarimme on saapunut jo autoliikkeeseen, vaikka sen piti tulla vasta pääsiäisen aikoihin.
Mukava yllätys, sillä olemme huhtikuussa lähdössä pikkubreikille eikä tarvitse matkustaa minun Yaris-vanhuksellani. Nyt pitää vaan hoitaa auton rekisteriote jne kuntoon.

Nyt on taas vähitellen hermot sen verran kunnossa, että alkaa kiinnostumaan sivistyksestä.
Varasimme liput Jukka-Pekka Sarasteen jäähyväiskonserttiin heinäkuussa, Kiva kiva.

Lauantaina lähden Ruhrin alueelle kirjallisuusseminaariin, jossa on teemana Rosa Liksomin Everstinna ja Annikki Kareniemi.

Poikkesin tänään kuntosalin jälkeen kahvilaan ja silmäilin siellä uudellen Everstinnaa, jonka taisin lukea jo 2017. Se on kyllä todella hyvä kirja eikä murre ihme kyllä haittaa lainkaan.