Feikkiä

Tietysti Kiinassa joutuu jo tahtomattaankin jonnekin feikkimarkkinoille ja niin kävi meillekin. Inhoan aina feikkiä, jos on kyse suomalaisten tuotteiden kopioinnista, mutta jostain ihmeen syystä ostettiin muutamalla eurolla miehelle paitoja ja farkut ja mulle käsilaukku ja t-paita. Ystävämme X. on niin hyvä tinkimään, että on vaikea jättää ostamatta, vaikka huono omatunto kolkuttaakin. Kovin vaikeaa oli saada myyjiä tajuamaan, että meille ei ole se merkki tärkeä vaan päinvastoin mies katsoi aina labelia kriittisesti miettien olisiko valmis pitämään paitaa, vaikka siinä lukee GANT. (Eilen illalla se jo kynsisaksien kanssa yritti saada niitä lappuja irti paidasta.) Myyjät luuli aina, että merkki oli meidän mielestä liian pienikokoinen ja alkoivat tarjota paitoja, jossa luki isommalle firman nimi.


Feikkien huippu oli yhdessä ihanassa puutarhassa: siellä oli kiinnitetty puuhun muovisia kukkia ja todella niin hyvin, että me ei maallikkona sitä olisi huomattu. Hämäykseksi oli sitten vielä maahan ripoteltu vähän terälehtiä.