Ylhäällä taivas, alhaalla Hangzhou

sanoo kiinalainen sananlasku ja Hangzhou on todella taivaallinen paikka reilun tunnin junamatkan päässä Shanghaista. Tietysti mekin halusimme mennä myös sinne. Otin etukäteen yhteyttä Jaanaan, joka näki kovasti vaivaa ja ystävällisesti toimitti meille hotelliin arvokasta tietoa paikasta ja kaupungin kartan. Blogimaailma on kyllä mahdottoman hieno asia! Kiitos Jaana!
Hangzhoun parhaita paikkoja on West Lake-järvi, jonka rannalla me asuimme ja jonka kiersimme vuokraamillamme polkupyörillä, aivan mahtavat maisemat. Ja vuodenaika oli varmaan paras mahdollinen, kun puut kukkivat. Hangzhou on varmaan paras paikka asua Kiinassa.





Kiinalainen ystäväni oli hommannut meille ja saksalaisille ystävillemme (koiranruoka!) junaliput ja suhteilla aivan pilkkahintaan hotellihuoneet keskustasta West Lake-järven rannalta.
Olimme sopineet, että olemme ajoissa aamulla Shanghain rautatieasemalla, jotta löydämme toisemme ja löydämme oikean junan. Me olimme 50 min. ennen junan lähtöä asemalla ja lähetin heti tekstiviestillä tarkat tiedot, minkä sisäänkäynnin kohdalla me odotamme. Puoleen tuntiin ei kuulunut vastausta ja sitten soitin ystäviemme kännykkään. Nainen vastasi hermostuneena, että he ovat asemalla, mutta eivät löydä junaa. Kun kysyin, eikö ollut saanut viestiäni, kävi ilmi, että metrossa oli ollut niin täyttä, että hän ei viestini saavuttua voinut ottaa kännyä laukusta, mutta eipä ollut sitten asemalle päästyäänkään vaivautunut lukemaan viestiäni, jossa oli tarkat ohjeet. Viiden minuutin välein yritin kysellä, missä he viipyvät, mutta he eivät kerta kaikkiaan löytäneet meitä. Junan lähtöaika läheni ja sitten ei auttanut muu kuin että mieheni jätti minut vartioimaan matkatavaroitamme ja lähti etsimään kavereita ja viime minuutilla löysi heidät jostain harhailemasta, nappasi naiselta laukun, huusi että tulkaa perässä ja juoksi hullun lailla aseman läpi ja puoli minuuttia ennen junan lähtöä pääsimme junaan.

Toinen kommellus sattui hotellissa. Olimme saaneet huoneet epävirallista tietä, ne oli maksettu jo etukäteen ja meitä oli kielletty käyttämästä mitään ekstroja, minibaaria yms. Kun sitten palasimme Shanghaihin, kiinalainen ystäväni X. kysyi, että olimmeko me ottaneet sieltä mukaan ompelutarvikkeita, pelikortteja jne. Ei voi olla totta!! Meidän saksalaiset lukion opettajat olivat pistäneet taskuunsa kaiken mahdollisen sieltä huoneesta. Arvatkaa ketä hävetti!!! (Kyllä he muuten ovat aivan ihania ihmisiä, minkäs he asialle voivat, kun ovat opettajia ja saksalaiset opettajat on usein erikoisia. Onneksi he eivät osaa lukea tätä!)