Päivän saavutukset

 

Tänään
- Kävin aamulla saamassa laserhoitoa jalkaani.
- Hain apteekista silmätippoja punaisiin ja ärtyneisiin silmiini, olisko vähän allergista.
- Istuin viittä vailla yksitoista varmuusasennossa tietsikan edessä ja painoin tasan kello 11 enteriä päästäkseni taidesalongin sivulle, sillä silloin tuli myyntiin liput Literatur in den Häusern der Stadt-tilaisuuksiin kesäkuussa. Taidesalonki järjestää neljänä päivänä kirjallisuustilaisuuksia kaupungin taloissa (ei siis kaupungintalossa). Sekä jotkut firmat että monet yksityishenkilöt antavat talonsa käyttöön ja joko näyttelijät tai kirjailijat itse lukevat otteita kirjoista. Näin olen vuosien mittaan päässyt kaupungin kerman yksityiskoteihin ja tavannut oikein sympaattisia ja ”tavallisia” ihmisiä. Nyt onnistuin saamaan kolmeen tilaisuuteen liput, joista eniten kiinnostaa turkkilaissyntyisen näyttelijän ja kirjailijan Renan Demirkanin luentotilaisuus. Toinen toivottavasti myös mielenkiintoinen tilaisuus koskee Leo Tolstoin vaimon Sofjan kirjoittamaa kirjaa, jonka olemassaolosta minulla ei ollut pari viikkoa sitten ohjelman ilmestyessä harmaata aavistusta.
- Toimin puhelimessa numerotiedusteluna yhdelle vanhalle puolisokealle mummulle, joka soitti väärään numeroon etsiessään sähkömiestä. Ensin luulin, että kyseessä on piilokamera, kun mummu alkoi esitelmöimään huononäköisyydestään, mutta loppujen lopuksi kävi ilmi, että kyseessä oli tosiaan avun tarpeessa oleva vanhus. Etsin hänelle netistä hänen asuntonsa läheltä sähkömiehen. Piti olla lähistöltä, ”kun laskuttavat maileista” kuten mummu totesi.
- Luin Kodin Kuvalehdestä, että suomen kielen äiti-sana johtuu germaanisesta sanasta aithai tai eide.
- Lannoitin hortensiat, jotka näyttää aika heikoilta kovan talven jälkeen, mutta ainakin ovat hengissä.
- Kävin asemasotaa naapurin tontilta hyökkävää vuohenputkea vastaan.
- Päätin kutsua ystäviä brunssille helluntaina.
- Luin lehdestä, että Burmassa alkaa oikeudenkäynti oppositiojohtaja Aung San Suu Kyi’ tä vastaan ja aloin muistella sitä ihanaa maata ja niitä ystävällisiä ihmisiä ja niitä inhottavia, hyvinsyötettyjä, farkkujalkaisia junttapamppuja, joita näimme lennolla Bangkokista Rangooniin ja joiden kädet tuskin pystyivät kantamaan niitä dutyfree-tavaroita, joita he olivat ostaneet Thaimaasta, kaikki tavaraa, jota normaalit burmalaiset eivät voi ostaa. Voisipa Burmassa tapahtua sama ihme kuin itä-Saksassa ja pääsisivät eroon diktatuurista.

(Tällä kuvalla on siinä mielessä tekemistä postauksen kanssa, että muistaakseni talo, jossa Aung San Suu Kyi on kotiarestissa, on saman järven rannalla kuin meidän hotelli, jonka makuuhuoneesta tämä kuva on otettu.)