Toukokuun kuudes

Jos olet syntynyt toukokuussa,
saat varmaan lahjaksi pajupillin.
Sillä kun soitat veisun villin,
niin Uppis nauraa kihertää.
Jo niityt, kunnaat vihertää.
On hurjan, hurjan muhkeaa
kun lehdet puihin puhkeaa.

Tänään on isän syntymäpäivä ja hän on hyvin saattanut saada aikanaan pajupillin ja soittaa sitä, sillä isä oli musiikkimies, lauloi, soitti viulua ja selloa. Häneltä olen perinyt rakkauteni klassiseen musiikkiin. Minä olen iltatähti ja minulla oli vanhat vanhemmat, mutta isä ei ollut missään mielessä vanhoillinen vaan hyvinkin edistyksellinen ja vanhanakin kiinnostunut maailman menosta. Kaksi päivää ennen kuolemaansa (92v) hän vielä ajeli polkupyörällä. Ulkonäköni lisäksi olen perinyt isältä myös matkusteluviettini, sillä isä matkusteli mielellään. Hän vietti 80v synttärinsä Ateenassa ja 90v Kölnissä. Isä kävi ulkomailla jo aikaan, jolloin passi piti käydä anomassa maaherralta. Vuonna 1954 hän kävi Photokina-messuilla Kölnissä ja hänelle syntyi erittäin läheinen suhde Kölniin ja jännä juttu, että tytär sitten vuosikymmeniä myöhemmin rakastui kölniläiseen mieheen. Isä oli henkeen ja vereen esperantisti ja hänellä oli yhteyksiä joka puolelle maailmaa, ja muistan, että meillä kävi hyvin usein ulkomaalaisia vieraita. Hauska sattuma oli, että appiukkokin puhui esperantoa ja miehet tulivat hyvin toimeen keskenään.


Albumista löytyi tämä vanha kuva, jonka mukaan on jopa jazziakin soitettu. Isä siinä vasemmalla viulussa. Rummuissa istuu mies, jonka te kaikki tunnette. Kuka arvaa, kenestä on kysymys??? Pieni apu: hän oli näyttelijä.

Clarissan blogista löytyi tämä ihana laulu, jonka omistan isälleni