Saksassa viettävät ainoastaan katoliset nimipäivää ja esimerkiksi Marian nimipäiviä on monta vuodessa, riippuen siitä, kenen pyhimyksen mukaan lapsi on kastettu Mariaksi. Minun anoppini juhli nimipäiviään 26.7. eli Anna Marian päivänä, vaikka hän ei ollutkaan Anna vaan vain Maria. Katolisille nimipäivä on osittain jopa tärkeämpi kuin syntymäpäivä ja anoppini oli meille kamalan vihainen, kun unohdimme hänen nimipäivänsä appiukon kuoleman jälkeisenä päivänä, jolloin oli hautajaisjärjestelyjen takia pää täynnä muuta kuin nimipäiviä.
Allu ei ole katolinen eikä pyhimys eikä hänellä siksi ole nimipäivää Saksassa, mutta Suomen ystävät muistavat nimipäivänä ja tänäkin vuonna tuli Ritvalta onnittelut ja siinä mukana tämä tekeleeni:
Tämän muistovärssyn olen kirjoittanut Ritvan muistokirjaan ennen eka luokalle menoa. Mihinkähän giljotiiniin tuon naisparan pää on jäänyt vai olenko pitänyt sen itselläni??? Aika hienosti osasin kirjoittaa ja sittenhän tulikin koulussa se kriisi, kun piti siirtyä tikkukirjaimiin. Elämä kolhii.
P.S. tuo T:voo on aika fiksu lyhennys. No, ainakin tiesin näköjään, että on olemassa kaksoispiste.
Siellähän näkyy sama Mont Blanc kuin minun. Se on ihan must, jos haluaa harakanvarpaistaan vähänkin kauniimpaa.
AntwortenLöschenNo pian lähdet työreissuun, joten jatkan runoasi "Kiitän, kumarran, niiaan, vilkutan, pian taas yhdessä laulellaan (=bloggaillaan).
Tral-lal-la-la-laa, tral-lal-la-la-laa,
Kiitos vaan!"
T:voo Clarissa
Clarissa: merci beaucoup t:voo A.
AntwortenLöschenNimpparionnittelut! Täällä ei nimipäiviä vietetä lainkaan (ja ei taideta Ranskassakaan) ja olen yrittänyt miehelle opettaa, että kun mulla on 3 etunimeä niin sovun säilymiseksi paras on muistaa mua jotenkin 20.2. 18.9. ja 13.12. synttärin / tapaamispäivän / kihlapäivän ja hääpäivän lisäksi. Eihän ole liikaa vaadittu? ;o)
AntwortenLöschenMukavaa työreissua, olet aarre serkullesi!
Lauantairiemua t. Heljä
Onpa ihana runo käsialanäytteenä.
AntwortenLöschenVanhemmiten varmaan kaikkien käsiala hiukan muuttuu, mulla on peukalonivelen kuluma, se vaikuttaa paljon kirjoittamiseen. Oma käsialani on niin huono, että olen opiskeluajoista lähtien kirjoittanut tekstaamalla.
RouvaHoo: luulin, että irlantilaiset viettäisivät myös nimipäivää, kun ovat katolisia
AntwortenLöschenSoili: ei ole mulla (vielä) kulumaa, mutta silti käsiala on rumentunut.
Nimpparionnittelut!
AntwortenLöschenKun on käyttänyt vuosikausia tietokonetta kirjoittamiseen ja harvoin omia käsiään,niin on se kirjoitus muuttunut rumempaan suuntaan.Käsi ei ole enään harjautunut siihen käsillä kirjoittamiseen....
Ihana tuo näyte!
Yaelian: niin on.
AntwortenLöschenOn muuten jännä vertailla eri kansallisuuksien käsialoja. Amerikkalaiset tunnistaa heti ja ranskalaiset kanssa ja suomalaisen tunnen myös, vaikka niitä olisi kuinka monia tuhansia muka erilaisia.
Mun käsiala on kovin vaihtelevaa, riippuu vähän kelle kirjoitan. Kauppalaput on sotkuisia ja rumia, kirjeisiin ja kortteihin tsemppaan. Kirjoitan sellaista tekstaus-kauno-sekoitusta. Sun tuossa lapsena kirjoittamassasi on kauno juuri sellaista hienoa kunnon koulukaunoa. Nykyään koulukaunoakaan ei taideta opettaa; ainoastaan sellaista tekstaustyylistä ... ?
AntwortenLöschenÄitini käsiala oli ihan samanlaista teinistä eläkeikään asti. On uskomatonta katsella vuosikymmenien varrella kirjoitettuja tekstejään, kun IHAN samanlaista on käsiala kautta aikojen! :)
Nimikirjoitus on sentään mullakin pysynyt samana viimeiset viitisentoista vuotta, ainakin :)
Onnea nimpparina! :)
MaaMaa: näkisitpä mun kauppalaput ja hauskaa niissä on se, että jotkut asiat lukee suomeksi, toiset saksaksi enkä itsekään ymmärrä miksi juuri sillä kielellä. Ja kakkurepepteissä saattaa lukea jauhoja, Backpulver, maitoa, Eier. Tutkimattomat ovat aivojeni tiet.
AntwortenLöschenKäsiala muuttuu kaiken aikaa, ja huonon kynän kanssa ei saa nättiä sitten millään. Mustekynistä tykkään minäkin, tosin mun kynä on vain sellainen nimetön vanhasta työpaikasta vuosia sitten saatu, mutta innostuin siitä vasta vähän aikaa sitten.
AntwortenLöschenKiva, kun on vanha muistovärssyvihko tallella. Mulla ei ole.
Ja meidän katolinen suku ei nimipäivistä pahemmin enää piittaa, mutta lapset saavat suomalaisten nimiensä suomalaisina päivinä mummolta pikkulahjan.
kato nyt tätäkin: onneksi oli Ritvalla vanha värssyvihko tallella. On kiva katsella vanhoja kirjoituksia.
AntwortenLöschen