elokuun öinä
jolloin tuska on minä
olen aina yksin
katseeni eksyessä pimeyteen
heijastuu lasista tuska
joka on kuin loputon autiomaa
jonka halki vaeltaa yksin
vain saavuttaakseen hetkellisen keitaan
ja uuden autiomaan
Huonosti nukutun yön jälkeen lähdin piristyksekseni poimimaan auringonkukkia maljakkoon. En tiedä, kuka tuon surullisen runon on kirjoittanut, mutta kuvan kuusta, Venuksesta ja Marsista on ottanut australialainen ystävämme Geoff jossain Patagonian seudulla.
Kauniin elokuun pimäenkaunis runo,
AntwortenLöschenauringonkukat hienoja.
Voi miten lohduton sanoma. Onneksi löysit auringonkukkia.
AntwortenLöschenSurullinen, mutta kaunis, runo. Ja UPEAN valokuvan on ystävänne näpsässyt!!
AntwortenLöschenIhania auringonkukkia; piristää mieltä :)
Toivottavasti nukut paremmin ensiyönä! :)
Hannele: tosiaan pimeänkaunis
AntwortenLöschenCLarissa: onneksi on auringonkukkapelto pyöräilymatkan päässä
MaaMaa: olet näköjään palannut Konstantinopolista. Odotan jännityksellä matkakertomusta.
Tuttu runo mutten tiedä minäkään, kenen kynästä. Hieno kuva. Muuten, elokuun 10. ja 14. päivän välilllä on tiedossa erityisen paljon tähdenlentoja. Tähdenlentoja näkyy myös marraskuulla, joulukuulla ja tammikuulla, silloin on vaan huomattavasti vilpoisampaa katsella taivaalle...
AntwortenLöschenSoili: no sittenhän saa toivoa jotain ja toivomus täyttyy
AntwortenLöschenRuno sopi jotenkin juuri tähän aamuun kun valvottu yö takana (täysikuu...).
AntwortenLöschenAuringonkukat ovat upeita, meidän pihassa ne eivät jostain syystä tänä kesänä menestyneet (etanatko söi).
RouvaHoo: ai sä raukka valvoit nyt, mä nukuin kuin tukki, kun edellisen yön valvoin ihaillen melkein täyttä kuuta taivaalla
AntwortenLöschenTuon runon, vaikkakin hienon, pyyhin nyt mielestäni nukkumaan mennessäni, on nääs vähän alakuloinen sanoma runossa =)
AntwortenLöschenAuringonkukkakuvat ovat aina ihania. Tuo kuu, Venus, Mars-kuva on aivan huippu!
Nurkkalintu: tosiaan parasta unohtaa noin surullinen runo ja katsella auringonkukkaa
AntwortenLöschenVähän viiveellä reagoin tuohon alakuloon, minäkin aavikolla käynyt. Teksti on tehty lauluksi, ja säkeitten pituudet melodian sanelemia.
AntwortenLöschenAAVIKKOTAIKOJA
Kuljin jo pitkään
hehkuvaa autiomaata.
Ystävät mitkään
sen yli saattaa ei saata.
Kuin kangastusta
katsoin sua, kun suljit reitin
ja ponnistusta
vaati, kun pelkoni peitin.
Kun nähdä sainkin hymyn yllättäin,
se epäluulon mielestäni poisti.
Vain siivin koskettamaan sisintäin
jäi perho, joka värein kirkkain loisti.
Järkäleen lailla
kantamus painoi ja hiersi.
Päämäärää vailla
kulkuni ympyrää kiersi.
Kurkottaa kättä
jaksoin vain vaivoin sua kohti,
vaan empimättä
luokseni askelees johti.
Mä tunsin hellän käden poskellain.
On kevyt hengittää ja helppo olla,
kun taakka lentoon lähti lehahtain.
Se nyt on perhosparvi aavikolla.
Anjakar: Kiitos runosta, onpas taas hieno, mistäs saisi vielä melodian?
AntwortenLöschenNo tuota - en ole oikein tyytyväinen siihen melodiaan, josta mulla ei kaiken lisäksi ole edes kunnon tiedostoa, vain joku kähyinen mid-pimpotus. Mutta ehkä saan siitä joskus korjatun version, niin sitten...
AntwortenLöschen