Samstag, 12. September 2009

Moro



Hesarissa oli joku päivä sitten mieleenkiintoinen artikkeli suomalaisten kohteliaisuudesta ja täytyy sanoa, että vähän samanlaisia kokemuksia on ollut tässä itse kullakin.
Aikamatkustaja kirjoittaa blogissaan samasta asiasta tässä ja tässä.
Sellainenhan minäkin varmaan olen ainakin ennen ollut, mutta suuressa maailmassa olen ehkä vähän muuttunut. Kun muutimme aikanaan tähän asuntoalueelle, oli aivan itsestään selvää, että sanottiin vastaantulijoille päivää, vaikka heitä ei tunnettukaan. Suomalaisille vierailleni olen aina tankannut päähän, että ulos mennessä täytyy sanoa naapureille Guten Tag, vaikka ette niitä tunnekaan. Vieraitani huvitti kovasti, että naapuriston pienetkin lapset tervehtivät minua Guten Tag Frau XYZ siinä missä suomalaislapsi olisi mennyt näkymättömäksi tekeytyneenä nopeasti ohitse. Saksassahan sanotaan tervehtiessä kohteliaisuudesta myös vastapuolen nimi kuten tuossa Janoschin kirjassa pikku tiikeri ja pikku karhu sanovat possulle "Päivää pikku possu". Tiistaina olimme sinfoniaorkesterin syyskauden ensimmäisessä konsertissa ja viereemme istahtava vanha pariskunta sanoi meille hyvin kohteliaasti Guten Abend. Ja metsässä tai vuoristossa vaellettaessa tervehditään jokaista vastaantulijaa, samoin useimmiten porraskäytävässä. Olisi kiva kuulla, miten muut suomalaiset ja ulkosuomalaiset näkevät tämän asian. Ovatko nuo artikkelit teidän mielestä liioiteltuja?
(P.S. Käytetäänkö suomen kielessä vielä sanaa moro? En muista sitä juuri kuulleeni.)

41 Kommentare:

  1. Hmm.. täällä Ruotsissa kyllä oman pihan asukkaat tervehtivät, sanovat 'hej' tai 'tjenare' jos ollaan tutumpia. Paitsi meidän pihassa monet ovat oppineet suomalaisen sanan MOI, ja sitä käyttävät kun meidät näkevät. ;)

    Kyllä minusta tuo moro on vielä ihan käytössä jossain määrin Suomessa.. veljeni sanoo puhelimeen "sonmoro"(se on moi tms.) :D

    AntwortenLöschen
  2. Mä sanon ainakin vielä Moro välillä :) Ja täällä on sellanen suklaapatukkakin, jonka nimi on "Moro" - sille olen naureskellut usein kaupassa :)

    Rapussa toki tervehditään naapureita "hi" tai "how are you". Hiljaisilla kujilla/kaduilla, missä ei ole väenpaljoutta, tervehditään vastaantulijaa samanlailla, mutta tungoksessa ei tervehditä, paitsi tuttuja. Tietysti.

    "How are you" on ihan vaan tervehdys, eli siihen ei tarvitse vastata alkamalla kertomaan kuulumisia tai vointia (tosin väkisinkin aina sanon että "i'm good, thanks." ...) Siihen vastatataan vaan takaisin "how are you" tai "hiya!" :)

    AntwortenLöschen
  3. En nyt ehtinyt kurkkaa artikkeleita, palaan niihin myöhemmin. Mutta täälläkin kaikkia tulee tervehtiä vaikka ei tunnettaisi ja lapsetkin osaavat tervehtiä aikuisia kohteliaasti rouvitellen ja herratellen. Lääkärinodotushuoneeseen, hissiin, pankiin..mihin tahansa mennessä tervehditään ääneen yhteisesti paikalla olijoita, samoin lähtiessä tilasta pois. Eli kyllä tuntuu nykyään oudolta suomessa kun naapuritkaan ei välttämättä tervehdi eikä tosiaan vaikka labran odotusaulaan tultaessa koko vierasta porukkaa :D

    AntwortenLöschen
  4. Hesarin jutun luetutin yhdellä oppilaallani, suomeksi tosin. Hän oli sitä mieltä, ettei vieraita ihmisiä tarvitse tervehtiä...

    "Moro" on varsinkin Tampereen suunnalla suosittu tervehdys. Aamulehdellä on jopo Moro-niminen viikkoliite.

    Tässä meidän naapurissa asuu kyllä myös sellaisia lapsia, jotka eivät tervehdi, vaikka tuntevat kyllä. Eli eivät saksalaisetkaan lapset aina niin kohteliaita ole.

    AntwortenLöschen
  5. Olin koululaisena ensi kertaa Saksassa töissä tienaamassa taskurahaa 43 v sitten. Olin kai tyypillinen hiljainen suomalainen ja melkein tippa tuli silmään kun silloinen ystäväni, nyk. mieheni sanoi, että sun pitää sanoa ihmisille jotain, ja suomalainenhan on sellainen, että jos se ei ole varma, miten lause menee vieraalla kielellä oikein, niin se ei mieluummin sano mitään. Sitäpaitsi koulussa ei siihen aikaan käytännön tilanteita harjoiteltu ja kun tuli maahan, joutui ensin miettimään, mitä nopeasti saksaa puhuva oli sanonut, eli vasta kun sen oli tajunnut, alkoi miettiä, mitä vastaa. Nykyään on melkein päinvastoin, minä tönäisen saksalaiseksi hiljaista miestäni, että sano jotain...
    Olen asunut 38 v kerrostalossa, jossa kaikki tervehti, nuoremmat sanomalla 'Hallo' tai 'Hi' ja vanhemmat 'Guten Tag, guten Abend' jne. kun vastaan tultiin. Jos lenkillä käytiin, niin vain tutut tervehti, harvemmin muut.
    Pohjoissaksalaisia on aina sanottu tuppisuiksi, mutta kun 2 1/2 v sitten muutimme tänne, niin ainakin tässä 3900 asukkaan kylässä kassaneidit tervehtii iloisesti 'Moin Moin' ja melkein JOKAINEN sanoo kadulla vastaantulijalle 'Moin', ellei sano, niin se on turisti.
    Suomalaisten foorumilla joku Saksassa töissä oleva suomalainen sanoi, ettei hän ymmärrä miksi pitää tervehtiä työpaikalla tuntemattomia tai edes tuttujakaan. Toisinaan hän kuulemma ynähtää ja se tarkoittaa, että 'kiitos samoin' tai että hän on siirtynyt kuuntelumoodiin ja toinen voi aloittaa hölöttämisen. - Mistä se kolleega sen tietää? Minkähänlaisen kuvan saksalaiset kolleegat saa sellaisesta työntekijästä?

    AntwortenLöschen
  6. Asiaa!
    Toisten huomioiminen lahtee aina ITSESTA. Ei pida odottaa toisen tekevan aloitteen...suomalaisena saat muuten odottaa loppu elamasi...Noin hieman karjistettyna tietenkin.
    Olen omassa blogissani tasta myos kirjoittanut...

    AntwortenLöschen
  7. unohdin:
    Moro! on tamperelainen tervehdystapa...Mina en tykkaa siita miten arra korahtaa korvaan...Muuten ei mitaan tamperelaisia vastaan mutta tuo sana on kaamea! sori!

    AntwortenLöschen
  8. Naapureitten tervehtimättä jättäminen on niin raivostuttavaa -aikuiset ihmiset ei tunne alkeellisimpiakaan käytöstapoja! Yleensä olen sitä mieltä, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, mutta naapureiden kanssa se ei aina päde, jotkut ei vaan kertakaikkiaan tervehdi.

    Eräässä työpaikassa olin joka päivä tervehtinyt erästä työntekijää. Puolen vuoden kuluttua vasta kuulin, että hän oli kihojen kiho. Vaikka en kuvia kumarrakaan, niin olin silti tyytyväinen, että olin joka päivä iloisesti heit huikannut hänelle(kin).

    AntwortenLöschen
  9. Kyllä kaikki tuntuu pitävän paikkansa. Suomalaisten käytöstavat ovat menneet huimasti alaspäin. Monet eivät tervehdi enää tuttujakaan.

    Meidän paikkakunnalla on paljon saksalaisia turisteja, ja kun lenkkeilemme luontopolulla, tietää heti, kuka on saksalainen turisti, kuka suomalainen. Saksalaiset tervehtivät ja usein alkavat puhua muutakin asiaa, vaikkeivät voi tietääkään, osaako vastapuoli mitään kieltä.

    Olen jopa kuullut sellaisestakin tapauksesta, että suomalainen oli oikein kääntynyt peräänsä katsomaan ja motkottanut kumppanilleen, että mitä kummia eläviä nuo olivat, kun vastaantulija oli kohteliaasti tervehtinyt. (heh, ei tietystikään meidän pakkakunnalla niin outoja olla :)

    Moro-tervehdys on kai voimissaan jossain päin, mutta ei ole koskaan ollut käytössä itäisessä Suomessa. Täällä sanovat kaikki, varsinkin nuoret: moi.

    Jos menee kauppaan Etelä- tai Länsi-Suomessa, sanovat kaupantädit pääsääntöisesti hei. Jos asiakas täällä sanoo: hei, saa yleensä aina vastaukseksi: päivää, vaikka kaikki tuntevat esim. minut erittäin hyvin.

    AntwortenLöschen
  10. TaiNa: ei, en tiennytkään, että Ruotsissa sanotaan edelleen tjenare, luulin sitä vanhentuneeksi sanaksi
    MaaMaa: me naurettiin Kaliforniassa, kun yksi hengästynyt juoksija tuli vastaan ja sanoi "how are you doing". Mä olisin sen lyhentänyt ja sanonut vain hi.
    mizyéna: uskon, että Tunisiassa ollaan kohteliaita
    kato nyt tätäkin: niin, se oppilas kun on suomalainen (:-
    Soili: aika autisti se ihminen, jos ei edes työkavereille moikkaa
    BLOGitse: niin se on, ettei tarvi aina odottaa aloitetta muilta. Mulla oli työkaveri, joka aina väitti, että muut ei moikkaa, mutta se johtui kyllä hänestä itsestään, sillä hän odotti aina, että toiset tervehtii häntä
    Susadim: onneksi meillä ei ole sellaisia naapureita tai on meillä kyllä uusi naisnaapuri tässä lähistöllä, joka ei koskaan moikkaa ja on muutenkin niin epäsympaattisen tuntuinen, että kaikki muut on mm. lopettaneet ottamaan hänen postipakettejaan vastaan. Pakettiposti jättää täällä paketin naapurille, jos ei olla itse kotona. Tämä nainen tuli hakemaan naapurista sinne jätettyä pakettiansa, ei sanonut päivää, ei sanonut kiitos, ei sanonut näkemiin. Sen jälkeen me kaikki lopetettiin pakettien vastaanottaminen, menköön postista hakemaan pakettinsa.

    AntwortenLöschen
  11. kato nyt tätäkin: minnekäs mä sut unohdin! Moro on kyllä tuttu, kun olen itsekin Tampereen liepeiltä, mutta en tiennyt, että sitä vieläkin käytetään, kun en ole enää usein sielläpäin.
    Kirlah: oltiin yhtä aikaa linjoilla. Kaipa ne kunnioittaa sinua niin, että sanovat kohteliaasti päivää (:-

    AntwortenLöschen
  12. Aivan totta tuo, että yleisvaikutelma meistä on sellainen että emme käyttäydy erikoisen kohteliaasti. Onkohan Suomessakin tässä asiassa jonkinlaisia alueellisia eroavaisuuksia. Muistelimme juuri hiljattain miehen kanssa, kuinka kohteliaita koululapset olivat Turun seudulla, jonne muutimme Helsingistä. Kaikki lapset (ja myös aikuiset) tervehtivät aina vastaan tullessa ja jos lapset sattuivat tulemaan vastaan pyöräillen, nousivat he kuitenkin seisomaan ja ajaessaan niiata niksauttivat tai kumarsivat. Erittäin kohteliasta, mutta oli meillä hiukan naurussa pitelemistä. Minkä lapsena oppii, sen vanhana taitaa, joten haluan uskoa,että tuolla paikkakunnalla ainakin ollaan edelleen kohteliaita.
    Pohjanmaalle länsirannikolle kun muutimme, näkyi Ruotsin vaikutus siinä, että joka puolella sinuteltiin, vanhoja ja nuoria ja tervehdyssana oli aina hei!. Tällä paikkakunnalla tosin on sanottava aamulla god morgon kello kymmeneen saakka, sen jälkeen sanotaan hei. Myös täällä tervehditään aina vastaantulijoita, metsäteillä varsinkin, ihmisvilinässä on tietenkin toinen juttu. Tosin eräällä paikkakuntalaisella oli tapana tervehtiä jopa liikennemerkkejä, kun näkö alkoi reistailla.
    Se meikäläisten epäkohteliaisuus näkyy minun mielestäni enemmänkin siinä, kuinka tervehditään. Juuri tuo Guten Tag Frau XYZ tuntuu paljon kohteliaammalta kuin meidän tapamme tervehtiä. Kättely on toinen sellainen asia, joka voisi levitä tännekin, sitten kun A(H1N1)v -viruksesta on päästy eroon:)
    Vaarallista on yleistää, mutta eräs tuttava valitti oltuaan puoli vuotta Pohjois-Saksassa, että epäystävällisempiä ihmisiä saa etsiä, varsinkin kaupoissa ja muissa vastaavissa. No, joka maastahan noita löytyy,kohteliaita ja vähemmän kohteliaita. Sen tietää jokainen, joka ei ole kulkenut samoja teitä ja polkuja koko elämänsä ajan.

    AntwortenLöschen
  13. Clarissa: piti varmaan niitä liikennemerkkejä epäkohteliaana, kun eivät vastanneet. Mielenkiintoista, että Turussa oli erilaista kuin Helsingissä, en olisi uskonut. Rupesin miettimään, että ketä me oikein kättelemme. Lääkäriä kätellään ja jos kylään mennään ja siellä on muita vieraita, joita ei tunneta (ja halata), heitä kätellään. Töissä kai ennen kättelivät, mutta ei minun aikana kyllä enkä olisi siitä välittänytkään. Ja ehkä pankissa kätellään virkailijaa, jos mennään lainaa pyytämään, mutta ei muuten.

    AntwortenLöschen
  14. En tiedä sitten, minkälaisissa saksalaisissa piireissä olen liikkunut, mutta tuo kättely on kyllä aina yhtä silmiin pistävää. Lainaa en siellä ole koskaan anonut, joten en tiedä sitä puolta asiasta. Luulen, että olet asunut siellä jo niin kauan, että et huomaa tuota eroa.
    "Saksalaiset kättelevät aamulla tavattaessa, pitkin päivää tavatessaan sekä vielä erotta­essa. Myös nuoriso kättelee toisiaan siinä missä aikuisetkin. Kättely ei ole vispaamista vaan napakka puristus, jonka aikana katsotaan toista silmiin." Allekirjoitan tuon sitaatin täysin. Noin minä sen olen kokenut, täältä käsin katsottuna. Sitaatti täältä : http://www.oulu.fi/srpkl/Viesti/maassa_maan_tavalla.htm

    AntwortenLöschen
  15. Ikävä on myöntää, mutta mielestäni jotain on mennyt vikaan käytöstapojenkin suhteen. Välillä se ihan hämmentää ja kiukuttaa.

    On kuitenkin mukavaa kertoa, että tässä meidän seutuvilla osataan tervehtiä.

    AntwortenLöschen
  16. Clarissa: Kyllä täällä enemmän kätellään kuin Suomessa, se on selvä, mutta töissä ei ole minun aikana koskaan kätelty paitsi työhaastattelussa ja kun tultiin uutena firmaan, käteltiin alussa kaikki työkaverit. Jos on tullut liiketuttavia firmaan, heitä on tietenkin kätelty.Kysyin tuossa mieheltä ja hänkin sanoi, ettei heillä (vakuutusyhtiö) kätellä ketään työkavereita. Milloinkahan tuo artikkeli on kirjoitettu??? Siitä löytyy mielestäni muutenkin asioita, jotka eivät (ainakaan enää) pidä paikkaansa. Saksassa on kyllä viimeisten vuosikymmenien aikana tilanne muuttunut huomattavasti, esimerkiksi sinuttelu on lisääntynyt kovasti. Pitääpä alkaa tarkkailemaan käytöstään. Se napakka puristus kyllä pitää tuossa tekstissä paikkaansa, sitä jouduin alussa harjoittelemaan, kun en kunnolla puristanut ihmisten kättä ja sain valituksia asiasta.

    AntwortenLöschen
  17. Nurkkalintu: no kiva kun asut sellaisessa paikassa

    AntwortenLöschen
  18. Ne samat suomalaiset, jotka eivät Etelä-Suomessa asuessaan tervehdi naapureitaan eivätkä esim. linja-auton kuljettajaa, Lapissa hiihtolomallaan tervehtivät sitten suurinpiirtein jokaista hiihtoladulla vastaantulijaa. Esim. 20 kilsan lenkillä niitä vastaantulijoita voipi olla kymmeniä jos ei satoja. Siinä kyllä väsyy "heipattamaan".

    Asuin itse vuoden Sveitsissä ja siellä todella kotikadulla _kaikki_ tervehtivät. Suomeen palattua tuntui epäkohteliaalta kun esim. edes taloyhtiön asukkaat eivät tervehtineet, ei aikuiset lapsista puhumattakaan. No, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Niihin poskisuukkoihin oli alussa vaikea tottua tai muistaa mille puolelle ja kuinka monta kenellekin, kun ystäväpiirissä oli ranskalaisia, saksalaisia, sveitsiläisiä ja unkarilaisia!

    Täällä Unkarissa, jossa nyt olen tymatkalla, on vieläkin ainakin joissakin piireissä käytössä ihana tervehdys keszi csókolom, suutelen kättänne.

    t. Helena

    AntwortenLöschen
  19. Täällä Tampereen seudulla sanotaan kyllä moro, mutta lähinnä vain erottaessa: "Se on moro!" (joka usein ääntyy "soom moro!") tai "moro sit(te)". Itse tervehdin tuttavien lisäksi naapureita, bussikuskeja,kaupantätejä ja muita asiakaspalvelijoita, töissä esim. samoihin palavereihin osallistuvia(joista talon ulkopuolisia useimmiten kättelen), porukoita, joitten kanssa aion viivähtää jonkin aikaa, esim. leikkikentällä olijoita, kun menen sinne lapsenlapsen kanssa. Lenkkipolulla moikkaan vain tuttuja, samoin lääkärin odotushuoneessa. Lääkärit kättelevät kokemukseni mukaan vastaanotollaan aina, mutta sairaalakierroksella vain sanallisesti ja nyökkäyksellä. Tilanteesta ja tervehdittävästä riippuu, sanonko "päivää" vai "hei" tai "moi" tms.
    Kyllähän me suomalaiset vähän tönkköjä olemme tuossa suhteessa, mutta kohteliaisuuden pilkahduksiakin sentään näkyy jopa nuorisossa. Lapsenlapsenikin aloitti puhumisen sanasta "päivää" ja nyt 1 v 5 kk:n iässä huutelee erojaisiksi "moikka moi, näkemiin!" :-)

    AntwortenLöschen
  20. Venäjällä tervehditään kyllä joka paikassa. En nyt tietty ruuhkassa kaikkia ;). Ja se on se tuttu "trastuitse" näin suomalaisittain, zdravstvujte. Lapsetkin osaavat jo aika hyvin tämän hankalan sanan sanoa.
    Mutta minä kyllä tervehdin Suomessakin joka paikassa, ja välillä tulee typertynyt olo, jos ei saa vastausta takaisin. Muun muassa eräs tonttinaapurimme on sellainen. Katsoo minua päin, heilautan kättäni ja huikkaan moi - ja toinen kääntää päänsä. Itselle tulee olo, että kunpa kukaan ei nähnyt että olinpas tyhmä...

    Lasten koululla tietysti pitää tervehtiä vartija, sihteerit, opet ja lasten vanhemmat. Mutta ei se minusta ole vastenmielistä.

    Olemme asuneet täällä vasta niin vähän aikaa, etten oikein tiedä voinko minä naisena sanoa tervehdyksen venäläiselle miehelle ensin vai odotanko hänen sanovan sen ensin. Tällaisissa tilanteissa nyökkään hymyillen vaan. Haluan kunnioituksesta maan tavoille toimia oikein.

    AntwortenLöschen
  21. Helena: Kiva kun kommentoit. Linja-auton kuljettajista tulee muuten mieleen taas yksi jännä ja positiivinen asia Suomesta. Siellähän (ainakin maaseudulla) sanotaan kiitos, kun lähdetään bussista. Se tuntuu minusta jotenkin niin kivalta. Se poskisuukkojen määrä on tosiaan oma asiansa. Meillä on yhden, kahden ja kolmen poskisuukon ystäviä. Se kolmen on belgialainen sukulaismies. Se Unkarin csókolom on niitä Itävalta-Unkarin monarkian perintöjä ja ilmeisesti sitä vanhemmissa piireissä vielä käytetään. Itse olin kerran viikon Budapestissä unkarilaisessa firmassa töissä, mutta eivät ilmeisesti mua niin paljoa kunnioittaneet. (:-
    Anjakar: "Se on moro" en ole koskaan kuullut, jännä sanonta. Onpas sulla kohtelias lapsenlapsi, kun ensimmäiseksi päivää sanoo. Naapurini lapsenlapsi sanoi ekana sanana MEHR eli LISÄÄ, on niin kova syömään.
    Eeva: Kiva kun tulit käymään. Ei sitä tietenkään ruuhkassa kaikkia moikkailla, mutta tosiaan esimerkiksi jossain metsässä on kohteliasta tervehtiä vastaantulijaa, sen olen täällä oppinut. Et sä kuule ole tyhmä, jos yrität moikata sitä naapuria, kyllä se tyhmyys on siellä toisella puolella aitaa. Venäjällä asunut tätini oli aina sitä mieltä, että venäläiset on paljon kohteliaampia kuin suomalaiset.

    AntwortenLöschen
  22. Täällä Droghedassa tervehditään kaikkia vastaantulijoita, paitsi kauppakadun ihmisvilinässä. Opettajat ovat yleensä Mr X tai Miss X ja lääkäri on Doctor XXX. Prinsessan koulussa tosin rehtori ilmoitti, että heillä kaikki etunimillä.
    Kun Helsingissä tervehdin R-kioskin myyjää "hei, mitä kuuluu" kaverini katosi häpeillen hyllyjen väliin, kun oli sitä mieltä että vain humalassa olevat ihmiset tervehtivät. Myyjä sanoi, anteeksi mitä ;o)))
    Moikka! t. Heljä

    AntwortenLöschen
  23. RouvaHoo: sä saat kuule olla onnellinen, ettei ne heti soittaneet ambulanssia sua viemään mielisairaalaan!

    AntwortenLöschen
  24. Opin jo lapsena (maaseudulla) tuon kiitoksen sanomisen bussista pois lähtiessä ja edelleen sen kuuluvasti huikkaan. Hiukan yllättävää on se, että nuoret tekevät sitä yllättävän paljon. Keskustelin siitä juuri erään vanhan rouvan kanssa bussista poistuttuamme ja hän oli tehnyt saman huomion. Että ei tämä Suomen nuorisokaan ihan rappiolla ole.

    Joihinkin kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu, että täällä aina tervehditään patikointi reissuilla vastaantulijoita ja merellähän purjehtijat tervehtivät aina toisiaan käden heilautuksella. Mutta nuo on sellaisia erikois tilanteita, arki käyttäytymisessä suomalaisilla on kyllä paljon parantamisen varaa.

    AntwortenLöschen
  25. Susadim: mäkin olin kyllä yllättynyt, kun menin vuosikymmenien jälkeen pari tuntia bussilla Suomessa ja siellä kyllä kaikki kiitteli lähtiessään bussista ja tajusin, että se tapa on edelleenkin sitten olemassa.

    AntwortenLöschen
  26. Ja suomalaisten puolustukseksi pitää vielä mainita se kaunis tapa kiittää ruuasta. Se ei ole valitettavasti levinnyt Saksaan. Onkohan sitä muuten myös Ruotsissa?

    AntwortenLöschen
  27. Tampereella mistä olen lähtöisin kyllä sanotaan hyvinkin paljon "se on moro" erotessa, tai oikeastaan se on "sommoro!"tietyllä äänenpainolla sanottuna.

    Niin, kovasti samaa mieltä eri kirjoittajien kanssa.
    En jaksa lakata ihmettelemästä miten SUomen -lomilla huomaan ihmisten mieluummin luikkivan piiloon ja pakoon kuin sanovan jonkun tervehdyksen.

    Se odotushuone-esimerkki on totta täälläkin. Muutenkin tervehtiminen nyt vaan kuuluu asiaan muttei siitä sen suurempaa numeroa tai varsinkaan ongelmaa tehdä.
    Tässä samalla kadulla on tullut moni naama tutuksi ja tervehditään ihan takuulla ja joskus hiukan enemmänkin vaikkei mitään naapureita edes olla.
    Tuntuisi kolkolta asua sellaisessa talossakin jossa kukaan ei puhuisi toisilleen mitään.

    AntwortenLöschen
  28. violet: niistä on vaikea sanoa päivää, mutta kyllä ne kännykkään sitten puhuu kaikki intiimit asiansa

    AntwortenLöschen
  29. Kyllä Ruotsissa kiitellään ruoan jälkeen myös, niin kotona, kylässä kuin ravintolassakin syödessä. En ole tullut edes ajatelleeksi, ettei niin tehtäisi kaikkialla! :O

    AntwortenLöschen
  30. Nuo Suomen 'uudet virtaukset' tulee meidän ulkosuomalaisten korviin/tietoon viiveellä, tosin sisarentytär minua tervehtii sähköpostin alussa 'Soon moro' vaikka asuu Helsingin liepeillä.
    Kättelystä vielä, että meillä ei työpaikalla Keski-Saksassa koskaan kätelty, olen kätellyt pomoani vain kun tulin esittäytymään paikkaa hakiessa ja 8 vuotta myöhemmin kun lähdin firmasta. Työtovereita korkeintaan kun tuli joku uusi.
    Myös mieheni sanoo, että heillä virastossa lopetettiin joskus 70-luvulla kättely. Sensijaan täällä pohjoisessa, Tanskan rajalla, meitä hämmensi alussa se, että täällä kätellään tuttuja vaikka olisi edellisenä päivänä nähty ja vaikka parempia tuttuja halataankin niin ensin annetaan kättä!
    Tuon 'kiitos' bussista lähtiessä olin unohtanut. Samoin ainakin ennen lentsikan laskeututtua taputettiin. Saksassa ei kiitetä aterian päätteeksi, se pitää paikkansa. Mutta ravintolassa kiitetään aina kun tarjoilija tuo jotain.

    AntwortenLöschen
  31. Ai ai, hesalaiset (ja vähän muutkin) käyttää tuota tamperelaistan MORO;a yleensä aivan väärin, ts. eri tavalla kin Tampereella;-)
    Siellä EI KOSKAAN sanota son moro tavatessa tai minkään alussa, vaan se on aina erotessa.
    Ikivanha juttu.

    AntwortenLöschen
  32. Soili: eiks lentokoneessa taputa aina vaan "seuramatkalaiset", jotka ei ole mitään frequent traveller. Mä en kestä kun ne alkaa taputtaa!
    violet: mä kyllä kanssa luulin, että MORO on tervehdyssana tavattaessa, mutta oppia ikä kaikki

    AntwortenLöschen
  33. Csókolom vielä täältä Unkarista!
    Ehkä Allu olit vain niin nuori, etteivät miehet kehdanneet sulle sitä sanoa! :) Pelkkää csókolomia kuulee kyllä useammin.

    Minua on itse vaivannut sellainen asia ollessani joskus 2000-luvula Venäjällä työasioissa, niin miehet eivät [aina] kätelleet minua. Sen sijaan kun avopuoliso oli mukana seurana, niin häntä kyllä käteltiin.

    Muuten kolmen poskisuudelman ihminen oli Sveitsissä asuva saksalainen nainen, kotoisin Marburgin tienoilta.

    Helena

    AntwortenLöschen
  34. Helena,
    täällä tosiaan naisia ei juurikaan kätellä. Naiset voivat toisiaan kätellä, ja nainen kättelee, jos hänelle mies ojentaa käden ensin. Muuten se koetaan, että nainen yrittää iskeä miestä (hah hah, mutta näin se vaan täällä menee).

    Minua myös tasa-arvoisesti kasvatettuna asia häiritsee, mutta eiköhän se tässä ohi mene.

    AntwortenLöschen
  35. Tavatessa voidaankin Treella sanoa "moro", muttei koskaan "se on moro" tai siis "sommoro".

    AntwortenLöschen
  36. Helena: oletko Budapestissä? Moikkaa työkaveriani Gaboria, jos sattuu vastaantulemaan (:- Minä ajelin siellä illalla sillä metron ykköslinjalla ja valokuvailin niitä ihania metroasemia.
    Eeva: onpas jännää tuo venäläisten meininki, varmaan on suomalaiseen tasa-arvoon tottuneen vaikea tottua
    Violet: ai niin se onkin, nyt tajusin

    AntwortenLöschen
  37. Allu: Kyllä täällä monet sanovat tjenare tai tjena, mutta olen huomannut, että se on sellainen vähän "äijien" tervehdys, tyyliin mitäs mies ja taputellaan olalle.. naiset harvemmin käyttää tuota tervehdystä. :)

    AntwortenLöschen
  38. Saksassa todellakin naapurusto tervehtii ahkeraan toisiaan, toisaalta en ole Suomessa törmännyt niin useisiin ja "verisiin" tappeluihin naapureiden kesken kuin täällä. Osa riidoista on jo vuosikymmenien takaa, taitavatko edes alkuperäistä syytä muistaa. Suomalainen välinpitämättömyys on ehkä tältä kannalta hyvääkin. Kun saksalaiset asuvat (ja ovat asuneet jo pitkään) tiiviimmin yhdessä, on tietenkin hyvä, että asumistä koskevia virallisia ja epävirallisia sääntöjä on, mutta joskus kaipaan hieman enemmän joustoa ja ymmärrystä naapuria kohtaan. Itse olen vielä selvinnyt ilman isompia kahakoita, vaikka kolmen muksun kanssa meteliä ja häiriötä on vaikea kokonaan poistaa.

    AntwortenLöschen
  39. Anne: kiva kun kävit ja kommentoit. Saksalaiset on kyllä varmaan kovia riitelemään naapureiden kanssa, mottona "Mein Nachbar, der Giftzwerg". Meidän lähistöllä asui perhe, joka naapurin lomalla ollessa leikkasi _jokaisen_ oksasentinkin, joka naapurin puusta ylettyi hänen tonttinsa päälle, pois ja puut oli siltä puolelta aivan kamalan ja luonnottoman näköisiä, mutta hän rakasti järjestystä. Hänen nimensä oli Konrad ja siitä me keksittiin verbi "konradieren", joka tarkoittaa juuri tuollaista liioiteltua oksien leikkaamista.

    AntwortenLöschen
  40. Gabor lähetti Allulle paljon rakkaita terveisiä Budapestistä; olin Budapestin lisäksi myös Balatonilla ja Szegedissä sekä parissa pienemmässä paikassa. Metroasemat ovat ihania, samoin myös kauppahalli. Siellähän Gabor olikin paprikaa ostamassa. :)

    Helena

    AntwortenLöschen
  41. Helena: kiitos terveisistä! Se kauppahalli on ihana, kävin sieltä ostamassa paprikaa minäkin.

    AntwortenLöschen