Perjantai 18.9.

Eilen oli 18.9. ja äitini äidin Hilma Fredrikan, ystäväni tyttären Anabellan ja kummipoika Been syntymäpäivä. Hilma Fredrikasta ei ole juuri muistoja, kun hän kuoli ollessani hyvin pieni. Hilma oli kamalan vanhana saanut lapsensa ja kun äitinikin sai minut vanhana, ikäeroa oli paljon. Muistan Hilmasta vain, että hän oli kovin ryppyinen. Hilma asui aikanaan Laatokan rannalla Metsäpirtissä.´, jossa mies oli tullivartija Venäjän rajalla. Kuvassa olen puolen vuoden vanhana Hilman sylissä.


Eilen menin ratikalla kaupunkiin ortopedin vastaanotolle, jonka organisaatiosta olen aina ihmeissäni. Jos on annettu aika 10:45, niin juuri sillä minuutilla ystävällinen tyttö tulee hakemaan odotushuoneesta ja vie lääkärin puheille. Sanoin päivää ja "ei sitten mitään röntgeniä kiitos", johon lääkäri naurahti ja kysyi, oliko hänellä muka röntgenkatse silmissä. Katsoi nilkkaa ultraäänellä ja sanoi heti, että rusto-ongelma kyseessä eli seuraavaan huoneeseen magneettikuvaan. Siellä taas ystävällinen tyttö tunki jalkani putkeen ja sitä sitten kuvattiin vajaa puoli tuntia. Onneksi olin ottanut kirjan mukaan ja aika kuluikin nopeasti. Tyttö huuteli vielä väliaikatietoja, että tiesin kuinka kauan vielä kestää, kun kello piti riisua ennen kuvausta. Magneettikuva vahvisti diagnoosin eli nilkkanivelen rusto on yhdestä kohtaa lähes kokonaan pois ja luut hankaavat toisiaan vasten. Ensi viikolla on uusi aika lääkärille, puhutaan jatkohoidosta, joka saattaa olla jonkunlainen tähystys. Positiivinen uutinen oli, että saan kävellä aivan normaalisti ja sauvakävellä, vain juoksu ja hyppiminen on kielletty.
Aivan peanuts nämä vaivat siihen verrattuna, mitä kuulin entiseltä työkaverilta, joka kyynärsauvan kanssa sattui samaan ratikkaan. Hän (vähän yli 50v) on ollut pitkään sairaseläkkeellä selkävikojen takia, monta kertaa leikattu, mutta edelleen kovia kipuja. Hän oli matkalla sairaalaan katsomaan miestään (myös entinen työtoveri), joka joutui selkävaivojen takia jo kauan ennen vaimoa sairaseläkkeelle. Tällä oli todettu viime vuonna munuaissyöpä, sitten leikattu, haava oli auennut, suolet menneet siinä täysin sekaisin, seurauksena suolen tukkeuma ja sitten lamaantunut suolisto. Nainen oli mielissään, että mies on vielä hengissä. Ei tässä kannata pienen nivelrikon takia valittaa. Ulkona on ihana syys- eikun kesäpäivä, luvassa +25C ja illalla tulee hyvät ystävät meille syömään eli kaikki on o.k.
Hauskaa viikonloppua!