Puhelinpalvelusta

En tiedä, miten on Suomessa tai muualla maailmassa, mutta Saksa on palvelujen suhteen kehitysmaa ja kaikista kamalinta on eri firmojen tai laitosten palvelunumerot, jossa ensimmäisenä vastaa joku Skylla tai Kharybdis, jonka tehtävä on päästä eroon soittajasta välittämättä puhelua sellaiselle ihmisellä, joka ehkä vähän voisi ymmärtää asian päälle.
Meillä kävi putkimies huoltamassa lämmitystä ja vaihtamassa pari reistailevaa termostaattia ja siinä yhteydessä hän sanoi, että meidän taloon tulevan vesiputken hana pitäisi välttämättä vaihtaa, kun siinä on paljon kalkkia ja voi syntyä vedenpaisumus, jos se alkaa vuotaa. Tällainen asia on vesilaitoksen hommia. Soitin palvelunumeroon ja kerroin ongelmasta, mutta Skylla ei ollut halukas tekemään mitään, haukkui vain putkimiehiä epäpäteviksi, puhuvat kuulemma aina pötyä. Minusta se hana näytti kyllä myös vähän epämääräiseltä ja oli suuri tarve saada asiaan korjaus. Otin hanasta valokuvan, lähetin sen sähköpostitse vesilaitokselle ja pyysin kirjallista vahvistusta, että hanalle ei tarvitse tehdä mitään. Kello yhdeksän samana iltana soi puhelin ja vesilaitokselta soitettiin ja kysyttiin, voivatko he heti tulla katsomaan hanaa ja parin päivän perästä se oli vaihdettu uuteen.

Eilen menin pankkiin hoitamaan kiinalaisystäväni asioita. Hänellä oli kaksi säästökirjaa, joiden rahat käytetään johonkin investointiin eli tilit lopetetaan ja kirjat piti viedä pankkiin. Asia oli sovittu pankkivirkailija Z:n kanssa puhelimitse, sillä ystäväni asuu Kiinassa. Kysyin neuvonnasta rouva Zetaa, mutta hän oli lomalla. Kerroin neuvontatädille, että tulin tuomaan pankkikirjat ja josko hän tai joku muu virkailija voisi ottaa ne ja antaa minulle kuitin, että olen ne jättänyt pankkiin. Kauhistus, rouva oli aivan kauhuissaan, eihän näin voi tehdä. Kutsui sitten avuksi herra M:n, joka vei minut ison pankin salin läpi huoneeseensa ja alkoi miettiä strategiaa. Hän tutki tietsikkaansa ja käänteli pankkikirjoja ja lähti niiden kanssa seuraavalle osastolle kysymään neuvoa. Jossain välissä hän oli sitä mieltä, että oikeastaan hän ei saisi enää antaa minulle niitä kirjoja takaisin, sillä minähän en olen tilinomistaja, mutta siinä tapauksessahan hänen olisi pitänyt ottaa ne kirjat vastaan ja sehän ei ollut mahdollista. Siinä sitten kysyttiin vaikka keneltä neuvoa, mutta ei löytynyt ratkaisua. Olin olevinani vitsikäs ja ehdotin, että lähden postiin lähettämään ne heille kirjattuna kirjeenä ja mitäs he sitten tekee. Loppujen lopuksi luovutin ja otin kirjat ja lähdin kotiin ja nyt yritän soittaa rouva Zetalle ja kysyä, mitä strategiaa voisin käyttää päästäkseni eroon niistä kirjoista.

Ja tämä on se vanha hana: