Dienstag, 29. September 2009

Puhelinpalvelusta

En tiedä, miten on Suomessa tai muualla maailmassa, mutta Saksa on palvelujen suhteen kehitysmaa ja kaikista kamalinta on eri firmojen tai laitosten palvelunumerot, jossa ensimmäisenä vastaa joku Skylla tai Kharybdis, jonka tehtävä on päästä eroon soittajasta välittämättä puhelua sellaiselle ihmisellä, joka ehkä vähän voisi ymmärtää asian päälle.
Meillä kävi putkimies huoltamassa lämmitystä ja vaihtamassa pari reistailevaa termostaattia ja siinä yhteydessä hän sanoi, että meidän taloon tulevan vesiputken hana pitäisi välttämättä vaihtaa, kun siinä on paljon kalkkia ja voi syntyä vedenpaisumus, jos se alkaa vuotaa. Tällainen asia on vesilaitoksen hommia. Soitin palvelunumeroon ja kerroin ongelmasta, mutta Skylla ei ollut halukas tekemään mitään, haukkui vain putkimiehiä epäpäteviksi, puhuvat kuulemma aina pötyä. Minusta se hana näytti kyllä myös vähän epämääräiseltä ja oli suuri tarve saada asiaan korjaus. Otin hanasta valokuvan, lähetin sen sähköpostitse vesilaitokselle ja pyysin kirjallista vahvistusta, että hanalle ei tarvitse tehdä mitään. Kello yhdeksän samana iltana soi puhelin ja vesilaitokselta soitettiin ja kysyttiin, voivatko he heti tulla katsomaan hanaa ja parin päivän perästä se oli vaihdettu uuteen.

Eilen menin pankkiin hoitamaan kiinalaisystäväni asioita. Hänellä oli kaksi säästökirjaa, joiden rahat käytetään johonkin investointiin eli tilit lopetetaan ja kirjat piti viedä pankkiin. Asia oli sovittu pankkivirkailija Z:n kanssa puhelimitse, sillä ystäväni asuu Kiinassa. Kysyin neuvonnasta rouva Zetaa, mutta hän oli lomalla. Kerroin neuvontatädille, että tulin tuomaan pankkikirjat ja josko hän tai joku muu virkailija voisi ottaa ne ja antaa minulle kuitin, että olen ne jättänyt pankkiin. Kauhistus, rouva oli aivan kauhuissaan, eihän näin voi tehdä. Kutsui sitten avuksi herra M:n, joka vei minut ison pankin salin läpi huoneeseensa ja alkoi miettiä strategiaa. Hän tutki tietsikkaansa ja käänteli pankkikirjoja ja lähti niiden kanssa seuraavalle osastolle kysymään neuvoa. Jossain välissä hän oli sitä mieltä, että oikeastaan hän ei saisi enää antaa minulle niitä kirjoja takaisin, sillä minähän en olen tilinomistaja, mutta siinä tapauksessahan hänen olisi pitänyt ottaa ne kirjat vastaan ja sehän ei ollut mahdollista. Siinä sitten kysyttiin vaikka keneltä neuvoa, mutta ei löytynyt ratkaisua. Olin olevinani vitsikäs ja ehdotin, että lähden postiin lähettämään ne heille kirjattuna kirjeenä ja mitäs he sitten tekee. Loppujen lopuksi luovutin ja otin kirjat ja lähdin kotiin ja nyt yritän soittaa rouva Zetalle ja kysyä, mitä strategiaa voisin käyttää päästäkseni eroon niistä kirjoista.

Ja tämä on se vanha hana:

21 Kommentare:

  1. En ole putkonen, mutta kyllä mäkin tuon näköisestä putkesta huolestuisin! Onneks tulivat vaihtamaan - hyvä taktiikka oli pyytää kirjallista vahvistusta! :)

    Jokapaikassa tuntuu aina olevan tietokatkos; jos jotain on jonkun kanssa sopinut, niin ei sitä kollegoille kerrota silloinkaan, kun itse menee lomalle ... omituista... Toivottavasti pankkikirja-asia selviää sekin kunnoalla. Lähetä valokuva ja pyydä kirjallisena joku vahvistus siitäkin! ;)

    AntwortenLöschen
  2. Siis onko tuossa putkessa jotain vikaa??
    http://naurunappula.com/224781

    AntwortenLöschen
  3. Kyllä Suomessakin törmäilee ihmisiin, jotka eivät tiedä olevansa palveluammatissa. Eilen kävin tyttären kanssa lääkäriasemalla, skotterikolarin takia vakuutusyhtiöstä saadut hyvät ohjeet mukana. Näistä tärkein vakuutusnumero, jolla kaikki kuitattaisiin. Jo mennessämme vastaanoton nuori rouva ihmetteli tätä innokkaasti tarjoamaani numeroa jota vuolaan onnettomuuskertomuksen aknssa tarjoilin ja sitten poislähdön hetkellä kun luulin vain jättäväni laskut iloisesti sinne niin sama rouva sanoi ensin, että vasta kela-korvauksen jälkeen saa vakuutusrahat. Sitten hän patisti minua soittamaan vakuutusyhtiöön, kun sekin numero mukanani oli, ilta-aikaan siellä ei kuitenkaan vastattu. Toinen rouva myötäili ensimmäistä ja minulla oli jo tukala olo kun pidin kiinni vakuutusyhtiön ohjeista. Lähetetään nyt, mutta takaisin ne sieltä tulee. Yhtäkkiä kolmas rouva totesi: ai, se onkin liikennevakuutus, joo, kyllä se menee suoraan kaikki sinne. Hymyilin hetken heille häijysti toivoen että itse ymmärtäisivät sanoman "mitäs minä sanoin"

    Saksasta muistan aina tukalina tilanteet ravintolassa, kun pikkulasten kanssa kuljettiin. Syöttötuoleja kyllä oli aina jossakin, mutta niitä ei kyllä vapaaehtoisesti meille tarjottu. Ja joskus tarjoilija katseli haukankatsein pikku asiakkaan tekemisiä, niin että me syötimme itse omatoimiselle 2-vuotiallekin joka lusikallisen ettei vaan tulisi sotkua ja hotkimme oman ruokamme nopeasti siinä sivussa.

    Mutta muuten Saksa on mukava maa!

    AntwortenLöschen
  4. Ruattissa ei ole enää postia, eikä siellä lopussa edes postimerkkejä myyty... Pankeissa ei ole rahaa. Ihan tosi. Pankkikirjaa en ole nähnyt kait pariinkymmeneen vuoteen.

    Täysi-ikäinen poikani muuten kysyi yks päivä: "Äiti, mikä on pankkikirja? Miten ne toimii? Voiko kuka vaan niihin kirjoittaa?"

    En muista. Maksut maksan kotona.

    AntwortenLöschen
  5. Kyllä minun mielestäni maatiasjärjellä pitäisi tajuta, että tuollainen putki pitäisi korvata.
    Call Centerit ovat se viimeinen pisara, jos vaikka haluat puhelinliittymän (meillä töissä tarvittiin datasiirtoa varten usein uusi liittymä uuden projektin myötä). Kun ei mitään vahvistusta tilauksesta kuulunut, soitettiin uudestaan ja saatiin tietysti langanpäähän sellainen henkilö, jolla ei ollut aavistustakaan koko tilauksesta.

    AntwortenLöschen
  6. Ei ole palvelualttius enää Suomessakaan sitä mitä pitäisi. Jos haluaa soittaa, joka firmassa kuuntelutetaan ensin musiikkia puoli tuntia. kun sitten kuuluu vastaus, käsketään painaa numeroa 1, jos haluat sitä, numeroa 2 jos haluatkin tätä jne. Ja loppujen lopuksi asiakasparka ei enää muista mitä olikaan tekemässä ja ala taas alusta kuunnella musiikkia.

    Hana muuten on todella karmea.

    AntwortenLöschen
  7. Mä laitan miehen näihin hommiin. Soitelkoon se. Putkien sun muiden suhteen en ole kuitenkaan uskottava. Kerrankin joku putkimies kysyi, että hakisinkin ISÄNI puhelimeen, hän juttelisi sen kanssa (kuvitteli siis puhuvan jonkun teinityttösen kanssa).

    AntwortenLöschen
  8. MaaMaa: kokemuksesta tiedän, että kannattaa pyytää kirjallista vastausta ja jopas alkaa asiat järjestymään. Pankkikirja-asia järjestyi myös, kun kirjoitin rouva Zetalle meilin. Hän soitti ja sanoi, että voin lähettää kirjat ihan tavallisessa kuoressa, ei tarvitse edes kirjattuna lähettää. Ja tollaista teatteria ne muut järjesti. Mitäs se Shakespeare sanoi: much ado bout nothing.
    Clarissa: olisi se putki varmaan kestänyt vielä ainakin 10v.
    Leen@: joskus tekis kyllä mieli sanoa, että mitäs mä sanoin. Ei ne kaikki saksalaiset tarjoilijat kyllä tuollaisia on, olen tavannut fiksujakin
    Hannele: Saksa ei olet Ruotsi, täällä eletään vielä keskiajassa
    Soili: puhelinfirmojen call centereistä voisin kirjoittaa romaanin. Ollaan oltu kaksi viikkoa ilman puhelinta,kun muuttivat ilman syytä liittymän analogiseksi eikä meidän digipuhelimet toimineet. Väittivät, että meidän kaikki kolme puhelinta on rikki ja ne meni sattumalta vielä muka yhtä aikaa rikki.
    Kirlah: täällä pitää joskus puhua sille automaatille. Joku antoi neuvon, että ei puhu vaan laulaa ja silloin se automaatti ei tajua mitään ja yhdistää ilman niitä väliaskelia jollekin elävälle ihmiselle. Tai ehkä minä voisin yrittää puhua suomea.

    AntwortenLöschen
  9. kato nyt tätäkin: no sehän oli komplimentti, kun on niin nuori ääni.

    AntwortenLöschen
  10. Vähemmästäkin menee automaatti sekaisin, jos minä alan sille laulamaan :D Tuota kikkaa kokeilenkin seuraavan kerran ja puhun automaatille jotain zwahilin kieltä...

    AntwortenLöschen
  11. Tuota kirjallista aionkin seuraavaksi käyttää jos epäilen, että asiasta jatkoa seuraa.
    Tällä ei ole mitään tekemistä puhelinpalvelun kanssa, mutta tuli tuolta muistisopukoista mieleeni.
    Olin nuorena tyttönä töissä valtiolla ja meille oli tulossa puhelinyhtiön mies huoltamaan / korjaamaan puhelimia. Kaikkia oli pyydetty kiinnittämään puhelimeensa lappu mikäli vikaa oli. Omani ei toiminut kunnolla, joten kirjoitin lapulle vitsikkäästi "särki", jonka teippasin (ei ollut silloin post-it lappuja). Hyväkäs kolleegani näki lappuni ja kirjoitti omaansa "lahna". Puhelinyhtiön mies tuli ja kävi puhelimia läpi yksi kerrallaan ja tuli sitten kysymään missäköhän herra Lahna mahtaa istua ja entä Särki...
    (mulla taitaa olla joku "joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään" kohtaus meneillään - anteeksi.
    Heljä

    AntwortenLöschen
  12. Susadim: mun zwahilin kielen taito jää valitettavasti vain yhteen sanaan: isoäiti=gogo
    Heljä: mun tuli kyllä kanssa heti kala mieleen sanasta "särki" ja rupesin ääneen nauraan sille työkaveris lahnalle.

    AntwortenLöschen
  13. Ohoh,onpas putki vaihdon tarpeessa. Täälläpäin kaikki menee kyllä sillä tavalla,että soittaa ja sitten pitää valita vaihtoehto A ja sen jälkeen B ja ehkä C ja D ja sitten ehkä pääsee jollekin puhumaan. Toivottavasti selviävät sekä putki että pankkiasiat.

    AntwortenLöschen
  14. Kiitos Heljälle päivän kevennyksestä, tyrskähtelin ääneen...

    AntwortenLöschen
  15. No eipä Suomessakaan aina palvelua saa. Aikoinaan mm. yritin selvittää, miksi tilaamani sanomalehden maanantainumero ei ikinä tullut minulle maanantaisin, vaan vasta tiistaina, jos silloinkaan. Postissa sanottiin, että "tästä lähtien lehti tulee kuin kuuluukin" - ei ikinä tullut. Lehden asiakaspalvelussa luvattiin selvittää asiaa. Ei se mitään auttanut. Tilaus ehti loppua, ennen kuin olivat saaneet asian selvitettyä. Heillä oli neljä kuukautta aikaa ja soitin asiasta joka viikko joko Postiin tai lehden asiakaspalveluun tai molempiin.

    Ja entäs, kun posti oli sotkenut osoitteenmuutokseni? Kaikki vaan käskivät soittaa jonnekin muualle, tai oikeastaan toisilleen. :D

    Hmm... ja muistanpa vielä, kun kerran yritin soittaa hammaslääkäriin. Siellä vastattiin: "Maaherrankadun hammashoitola on suljettu." Soitin sitten toiseen numeroon, ja sielläkin vastattiin "Maaherrankadun hammashoitola on suljettu." Jäin kuitenkin linjalle ihmettelemään ja hetken päästä kuului: "Voisiko pääterveysaseman hammashoitola palvella?". Ja minä kun luulin, että siellä oli ollut automaatti!

    AntwortenLöschen
  16. Yaelian: putki on korjattu ja pankkikirjat on kirjekuoressa matkalla pankkiin, tehkööt niillä mitä haluavat
    Sauerkraut: noi on sellaisia "Begegnungen der dritten Art", ei niitä normaalilla järjellä ymmärrä.

    AntwortenLöschen
  17. Sauerkraut: no vähän siihen suuntaan, sellaista yliluonnollista

    AntwortenLöschen
  18. Meillä on viimeksi isosti ihmetelty pankkiväen logiikkaa. Kun keväällä muutimme, niin pankkiin tehtiin osoitteenmuutos, joka minun ja mieheni tilien kohdalta onnistui hyvin. Mieheni hoitaa myös laitoshoidossa olevan dementoituneen äitinsä pankkiasiat. Äiti on saman pankin mutta toisen konttorin asiakas. Hänen asioitaan koskeva posti tuli kumminkin edelleen vanhalla osoitteella. Se pistettiin sitten Itellassa uuteen kuoreen ja käännettiin tänne uuteen paikkaan. Mies meni pankin "meidän" konttoriin tekemään muutoksen ihan henk.koht., mutta eipä se onnistunut, vaan virkailija vaati, että anopilta olisi oltava uusi valtakirja. (Aikaisemmassa valtakirjassa ei kyllä ole kuin valtuutetun nimi ja henkilötunnus, ei osoitetta). Miehellä ei ollut aikaa ruveta asiasta kinastelemaan ja hän lähti tyhjin toimin pois. Myöhemmin hän meni äidin tilinpitäjäkonttoriin, ja siellä yllätys-yllätys homma hoitui oitis pelkällä huomautuksella.

    AntwortenLöschen
  19. Meillä on viimeksi isosti ihmetelty pankkiväen logiikkaa. Kun keväällä muutimme, niin pankkiin tehtiin osoitteenmuutos, joka minun ja mieheni tilien kohdalta onnistui hyvin. Mieheni hoitaa myös laitoshoidossa olevan dementoituneen äitinsä pankkiasiat. Äiti on saman pankin mutta toisen konttorin asiakas. Hänen asioitaan koskeva posti tuli kumminkin edelleen vanhalla osoitteella. Se pistettiin sitten Itellassa uuteen kuoreen ja käännettiin tänne uuteen paikkaan. Mies meni pankin "meidän" konttoriin tekemään muutoksen ihan henk.koht., mutta eipä se onnistunut, vaan virkailija vaati, että anopilta olisi oltava uusi valtakirja. (Aikaisemmassa valtakirjassa ei kyllä ole kuin valtuutetun nimi ja henkilötunnus, ei osoitetta). Miehellä ei ollut aikaa ruveta asiasta kinastelemaan ja hän lähti tyhjin toimin pois. Myöhemmin hän meni äidin tilinpitäjäkonttoriin, ja siellä yllätys-yllätys homma hoitui oitis pelkällä huomautuksella.

    AntwortenLöschen
  20. Anjakar: kyllä ne joskus on niin epäloogisia, että ei voi kuin ihmetellä.

    AntwortenLöschen