Donnerstag, 22. Oktober 2009
Onni
OLEN MINÄ ONNELLINEN
On tuota onnea minulla.
Syli on täynnä sinua,
kädet ovat työtä täynnä,
maailma täynnä ystäviä.
Onni on ystävän näköinen;
ruska silmissä kytevi,
pienet siivet kantapäissä,
tanssi varpaiden nenässä.
Onni on aikainen aamu,
kun se tuo sinut minulle,
onni on hiipuva ilta,
kahden kun istumme tuvassa,
vieraita odottelemme,
tai ne jo saatoimme salolle.
Olen minä onnellinen,
vaikka varjoa rakastan,
hämärää puheille kutsun,
en minä päiviä pakene,
en niitä uniksi loihdi.
Onnea jokainen päivä
vaikka tuskaa puolillansa;
onnea kaikki eletty,
vaikka se polttaisi tulena.
En minä onnea hakenut,
onni saapui etsimättä,
elämän suuressa puvussa,
kirjavissa kankahissa;
työn se tarjosi minulle.
Paljon on onnea polulla,
kummat mutkat kiertävällä;
onni työssä, onni meissä,
yhteisessä aatteessamme.
runo: Matti Rossi
kuva: Mike
Abonnieren
Kommentare zum Post (Atom)
Tuosta kuvasta tulee mieleeni vanha valssi, jossa sanotaan: Niinkuin puu lehdetön, syksyn kunnaalle jäin...
AntwortenLöschenSitä tiedostaa ihan liian harvoin, että oikeastaan voi olla onnellinen.
Soili: sanos muuta. Mike on antanut kuvalla nimen Altes Ehepaar eli vanha aviopari.
AntwortenLöschenKaunis runo. Rossi kirjoittaa niin selkeästi arkikielellä, mutta kokonaisuus on jotain hyvin koskettavaa.
AntwortenLöschenKuvan nimi on kyllä oiva, aivan ihana.
AntwortenLöschenPienet asiat tuovat niin usein onnen tunteen. Tai isot asiat, kun esimerkiksi terveys.
Anne: tosiaan viehättävää arkikieltä
AntwortenLöschenkato nyt tätäkin: usein vaan unohtaa, miten iso asia se terveys on tai sen huomaa vasta, kun tulee sairautta.
Kaunis kuva!
AntwortenLöschenHieno runo onnesta,viehättävästi kirjoitettu.
Yaelian: tosi kaunis kuva, voin sanoa, kun en ole itse sitä ottanut.
AntwortenLöschenSaakohan tästä avioparista täällä yhtä kauniin kuvan sitten kun olemme yhtä vanhoja kuin tuo Altes Ehepaar?
AntwortenLöschenPidin tuosta runostakin. Siinä on sellaista monenkirjavaa arjen onnea, mitä ei aina tiedosta ennen kuin sen menettää.
Haluan antaa sinullekin pari säettä onnesta. Ne ovat Leinon runosta Pieni tarina
Oli mullakin pienet murheeni,
mut minulle niiss´oli kyllä, vaikk´ohitse kulkenut toinen ois
ja ne kuitannut hymyilyllä.
Oli mullakin pieni onneni,
mut minusta oli se suuri,
ja luulenpa, siks oli suuri se,
kun se mun oli onneni juuri.
Oi, miten onnellinen postaus!
AntwortenLöschenTässä blogissa ei mitään onnellisuuspillereitä tarvita; "puntedolia" tms. (viittaan kommenttilootani sanavahvistukseen / vahvistussanaan, - kumpikohan se nyt onkaan.... ?)
Clarissa: Photoshop tekee kaiken mahdolliseksi, kun osais vaan käyttää. Tuttu teksti Leinolta, aina yhtä ihana.
AntwortenLöschenNurkkalintu: ei mitään puntedolia, kauniit sanat riittää.
Onnellista viikonloppua saksaan!
AntwortenLöschenmizyéna: kiitos ja samaa myös Tunisiaan
AntwortenLöschenSilmät tarvitaan onnen hoksaamisen,
AntwortenLöschenkaikki eivät näe..
Hannele: niinpä
AntwortenLöschen