Donnerstag, 22. Oktober 2009

Onni


OLEN MINÄ ONNELLINEN


On tuota onnea minulla.
Syli on täynnä sinua,
kädet ovat työtä täynnä,
maailma täynnä ystäviä.

Onni on ystävän näköinen;
ruska silmissä kytevi,
pienet siivet kantapäissä,
tanssi varpaiden nenässä.

Onni on aikainen aamu,
kun se tuo sinut minulle,
onni on hiipuva ilta,
kahden kun istumme tuvassa,
vieraita odottelemme,
tai ne jo saatoimme salolle.

Olen minä onnellinen,
vaikka varjoa rakastan,
hämärää puheille kutsun,
en minä päiviä pakene,
en niitä uniksi loihdi.

Onnea jokainen päivä
vaikka tuskaa puolillansa;
onnea kaikki eletty,
vaikka se polttaisi tulena.

En minä onnea hakenut,
onni saapui etsimättä,
elämän suuressa puvussa,
kirjavissa kankahissa;
työn se tarjosi minulle.

Paljon on onnea polulla,
kummat mutkat kiertävällä;
onni työssä, onni meissä,
yhteisessä aatteessamme.

runo: Matti Rossi
kuva: Mike

14 Kommentare:

  1. Tuosta kuvasta tulee mieleeni vanha valssi, jossa sanotaan: Niinkuin puu lehdetön, syksyn kunnaalle jäin...

    Sitä tiedostaa ihan liian harvoin, että oikeastaan voi olla onnellinen.

    AntwortenLöschen
  2. Soili: sanos muuta. Mike on antanut kuvalla nimen Altes Ehepaar eli vanha aviopari.

    AntwortenLöschen
  3. Kaunis runo. Rossi kirjoittaa niin selkeästi arkikielellä, mutta kokonaisuus on jotain hyvin koskettavaa.

    AntwortenLöschen
  4. Kuvan nimi on kyllä oiva, aivan ihana.

    Pienet asiat tuovat niin usein onnen tunteen. Tai isot asiat, kun esimerkiksi terveys.

    AntwortenLöschen
  5. Anne: tosiaan viehättävää arkikieltä
    kato nyt tätäkin: usein vaan unohtaa, miten iso asia se terveys on tai sen huomaa vasta, kun tulee sairautta.

    AntwortenLöschen
  6. Kaunis kuva!
    Hieno runo onnesta,viehättävästi kirjoitettu.

    AntwortenLöschen
  7. Yaelian: tosi kaunis kuva, voin sanoa, kun en ole itse sitä ottanut.

    AntwortenLöschen
  8. Saakohan tästä avioparista täällä yhtä kauniin kuvan sitten kun olemme yhtä vanhoja kuin tuo Altes Ehepaar?

    Pidin tuosta runostakin. Siinä on sellaista monenkirjavaa arjen onnea, mitä ei aina tiedosta ennen kuin sen menettää.

    Haluan antaa sinullekin pari säettä onnesta. Ne ovat Leinon runosta Pieni tarina
    Oli mullakin pienet murheeni,
    mut minulle niiss´oli kyllä, vaikk´ohitse kulkenut toinen ois
    ja ne kuitannut hymyilyllä.

    Oli mullakin pieni onneni,
    mut minusta oli se suuri,
    ja luulenpa, siks oli suuri se,
    kun se mun oli onneni juuri.

    AntwortenLöschen
  9. Oi, miten onnellinen postaus!

    Tässä blogissa ei mitään onnellisuuspillereitä tarvita; "puntedolia" tms. (viittaan kommenttilootani sanavahvistukseen / vahvistussanaan, - kumpikohan se nyt onkaan.... ?)

    AntwortenLöschen
  10. Clarissa: Photoshop tekee kaiken mahdolliseksi, kun osais vaan käyttää. Tuttu teksti Leinolta, aina yhtä ihana.
    Nurkkalintu: ei mitään puntedolia, kauniit sanat riittää.

    AntwortenLöschen
  11. mizyéna: kiitos ja samaa myös Tunisiaan

    AntwortenLöschen
  12. Silmät tarvitaan onnen hoksaamisen,
    kaikki eivät näe..

    AntwortenLöschen